Ydinvoima nostaa päätään

Valtioneuvosto myönsi viime viikon torstaina, 7.3.2019 täpärästi vain päivää ennen kaatumistaan viimein käyttöluvan Olkiluodon kolmosreaktorille. Olkiluoto 3:n on tarkoitus käynnistyä kuluvan vuoden lopulla ja aloittaa kaupallisen sähköntuotannon vuoden 2020 alussa. Olkiluoto 3:n taival on ollut pitkä ja kivinen. Teollisuuden Voima haki 3-reaktorille periaatepäätöstä vuoden 2000 marraskuussa. Valtioneuvosto teki Olkiluoto 3-ydinvoimalaitoksesta periaatepäätöksen 17.1.2002 ja myönsi sille rakentamisluvan 17.2.2005. Monien vaiheiden ja viivästymisten seurauksena uusi reaktoriyksikkö valmistui yli kymmenen vuotta alkuperäisestä aikataulusta myöhästyneenä.

1600 sähkömegawatin tehoinen Olkiluoto 3 on Pohjoismaiden ja Baltian suurin voimalaitosyksikkö, ja sen arvioitu 13 terawattitunnin vuosituotanto kattaa noin 15 prosenttia Suomessa kulutettavasta sähköstä. Uusi suurvoimala parantaa merkittävästi Suomen energiaomavaraisuutta sekä vähentää sähköntuotannon kasvihuonekaasupäästöjä.
Hankkeen yli 10 vuoden myöhästymisestä huolimatta Teollisuuden Voima maksaa 3-yksiköstään noin 5,5 miljardia euroa, joka pitää sisällään kaikki rakentamisesta, rakentamisen 10 vuoden myöhästymisestä ja rahoituksen pitkittymisestä syntyneet kulut. Se on noin 2 miljardia alkuperäistä kustannusarviota enemmän. Tosin laitoksen TVO:lle myyneelle Arevalle Olkiluoto 3:n kustannukset ovat noin 10 miljardia euroa.

Ydinvoimalahankkeen viivästyminen 10 vuodella on ollut valtava lottovoitto Eurajoen kunnalle ja koko seutukunnalle. Jokainen ylimääräinen vuosi tuhansien työpaikkojen ja tuhansien lisäasiakkaiden parissa on tehnyt Eurajoesta asukasmäärään suhteutettuna yhden Suomen rikkaimmista kunnista. Eurajoen kunnallisveroprosentti 18,00 on Satakunnan alhaisin, ja taseeseen kertyneet ylijäämät lähentelevät jo 80 miljoonaa euroa.

Olkiluoto 3-hanke on monella tavalla ollut ydinvoimateollisuuden vedenjakajalla. Hankkeen myöhästyminen ja 10 miljardin euron kustannukset pysähdyttivät monet tahot pohtimaan ydinvoiman ja erityisesti suurten reaktoriyksiköiden kannattavuutta ja kilpailukykyä. Usko suuruuden ekonomiaan horjahti Olkiluodossa niin pahoin, että TVO hylkäsi vuoden 2015 toukokuussa jo saadun luvan Olkiluoto 4:lle. Samoissa epävarmuuden syövereissä kamppailee edelleen myös Fennovoiman Hanhikivi 1-hanke, joka piti alunperin rakentaa Loviisaan. Hanhikiven ydinvoimalan rakentamisen on kaavailtu alkavan vuonna 2021 ja kaupallisen käytön vuonna 2028. Aikataulun ja koko hankkeen realistisuudesta on esitetty perusteltuja epäilyjä.

Olkiluoto 3:n vaikeuksien ja Fukushiman onnettomuuden jälkeen ydinvoiman jatkonäkymät näyttivät melko synkiltä. Keskustelu ilmaston muutoksesta ja eri puolilla maailmaa, Suomessakin tehdyt päätökset hiilineutraalista energiantuotannosta ovat kuitenkin nostaneet ydinvoiman jälleen uuteen pohdintaan. Esimerkiksi viime viikolla Teollisuuden Voiman toimitusjohtaja Jarmo Tanhua lausui, että TVO ei ole hylännyt ”koipussiin” siirrettyjä suunnitelmia Olkiluoto 4:n hankkeen uudelleen aktivoimisesta.

Ydinvoima näyttää nostavan päätään myös EU:ssa. Monien yllätykseksi EU-komissio linjasi tammikuussa strategiassaan, että 80 prosenttia sähköstä tuotetaan vuonna 2050 uusiutuvilla menetelmillä ja noin 15 prosenttia ydinvoimalla. Strategiassa todetaan, että ”ydinvoima ja uusiutuvat muodostavat hiilivapaan Euroopan energiajärjestelmän selkärangan”. Toteutuessaan EU-komission linjaus merkitsisi merkittävää ydinvoiman lisärakentamisen tarvetta.

Loviisalaisittain mielenkiintoinen uutinen käy ilmi Lännen Median puolueiden vaalikyselystä, jonka perusteella tuleva hallitus – vaalituloksesta riippumatta – näyttäisi Loviisan voimalaitoksen jatkoluville vihreää valoa, jos Fortum niitä hakisi eikä Säteilyturvakeskus panisi hanttiin. Kokonaan uusien ydinvoimaloiden osalta puolueiden mielipiteet jakautuvat edelleen.

Vaikka vielä viitisen vuotta sitten Loviisaan oli tyrkyllä peräti kaksi kilpailevaa uutta ydinvoimalahanketta, on toive tai pelko uuden laitoksen rakentamisesta vuosi vuodelta hiipunut. Wanhassa Wara Parempi -teeman hengessä onkin syytä toivoa, että Fortum päätyy laskelmiensa perusteella hakemaan jo seuraavalta hallitukselta Loviisan molemmille yksiköilleen jatkoaikaa vuosien 2027 ja 2030 jälkeen.