Viljavarastoilla on erityinen tehtävä

Huoltovarmuus on asia, jota ei tule ajatelleeksi, silloin kun kaikki sujuu normaalisti. Kansalaisten perustarpeiden turvaaminen on kuitenkin valtion tärkeimpiä, ellei tärkein, tehtävä.

Suomessa tähän on herätty jo varhain, osin historian opetusten seurauksena.
Itsenäisen Suomen ruokahuollon turvaaminen oli nuoren valtion ensimmäisiä ja tärkeitä tehtäviä.

Valtion Viljakonttori perustettiin jo 1918, eli samana vuonna kuin Puolustusvoimat. Valtion Viljakonttorin tehtävänä oli alusta saakka viljan jakelu ja varastointi.
Viljakonttorin tehtäviä jatkoi Valtion Viljavarasto, joka jatkoi toimintaa Suomen Viljava Oy:n nimellä vuodesta 2002.

Yhtiö on nykyisin maan suurin viljan ja agri-bulk -raaka-aineiden käsittelyyn ja varastointiin erikoistunut yritys.

Viljavan satamavarastoissa varastoidaan puolet ja käsitellään noin 80 prosenttia Viljavan volyymeistä. Yksi viidestä varastosta sijaitsee Loviisassa. Satamavarastojen kautta kulkee lähes puolet Suomessa kauppaan tulevasta viljasta. Sisämaan varastot toimivat huoltovarmuusviljan ensisijaisina varastoina. Niitä on 16.

Huoltovarmuus kattaa muitakin toimintoja kuin viljan saatavuuden ja ruokahuollon turvaamisen myös poikkeuksellisissa olosuhteissa. Ruoka on kuitenkin niistä tärkein. Ihmisten on saatava syötävää myös poikkeuksellisissa tilanteissa, myös eläimet tarvitsevat rehunsa.

Poikkeuksellisten tilanteiden syntyminen ei ole yksin suomalaisten käsissä. Suomenlinnan Kuninkaanportin kivitauluun hakatut Augustin Ehrensvärdin sanat ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun” pätee hyvin myös huoltovarmuuden turvaamiseen.

Suomi on hyvin erilainen yhteiskunta nyt kuin sata vuotta sitten. Nyky-yhteiskunta on teknologisesti ja taloudellisesti kehittynyt, mutta juuri siksi myös haavoittuva.

Ruokatuotannon ja logistiikan on toimittava, samoin sähkön- ja vedenjakelun.

Huoltovarmuuskeskus (HVK) julkaisi äskettäin selvityksen, joka valottaa huoltovarmuuden skenaarioita vuoteen 2030 saakka. Siinä valotetaan muun muassa toimintaympäristön muutoksia ja tulevaisuuden näkymiä.

Huoltovarmuuden toimintaympäristössä epävarmuus on lisääntynyt. Selvityksessä skenaarioita on viisi: rahoituskriisit, ilmasto-olosuhteiden laukaisemat aseelliset konfliktit, kansainvälisen yhteistyön vaikeutuminen kansallisten intressien ajaessa yhteistyön ohi, ylikansalliset teknologiset ratkaisut sekä kehityksen painopisteen siirtyminen Kiinaan ja Aasiaan.

Huoltovarmuuden turvaamisen tavoitteena on luoda puitteet sille, että häiriötilanteista ja kriisioloista selvitään mahdollisimman pienin haitoin ja erityisjärjestelyin.

Huoltovarmuudesta huolehtii valtio, mutta jokainen voi itse omilla toimillaan huolehtia omasta ja perheensä mahdollisuuksista selviytyä poikkeustilanteissa. Sellaiseen voidaan päätyä vaikkapa myrskyn seurauksena tapahtuvien pitkien sähkökatkosten aikana.

Huoltovarmuuskeskuksen mukaan huoltovarmuus on jonkin verran heikentynyt sen seurauksena, että jotkut huoltovarmuuden kannalta tärkeät toimialat ovat vähentäneet tai lopettaneet toimintansa. Tämä koskee vaikkapa tilitikkujen valmistamista. Pieni maa on turvautunut tuontiin.

Keskeisillä aloilla tarpeeksi korkea omavaraisuusaste onkin tarpeen. Tämä koskee ennen muuta ruokatuotantoa ja energiaa. Siksi onkin hyvä, että maataloustuotannon kannattavuuteen kiinnitetään huomiota.

Pääministeri Juha Sipilä asetti kesäkuussa OP-konsernin entisen pääjohtajan vetämään työryhmää, jonka tehtävänä on löytää keinoja maatalouden kannattavuuden parantamiseen. Ruokahuollon turvaamisen ehdoton edellytys kun on yhä, että maatilat toimivat ja tuottavat ruokaa. Nykytilanteessa heikot sadot ja viljelijöiden uupuminen kun karsii tilojen lukumäärää kovalla kädellä. Vieläkin ongelmallisemmaksi tilanteen tekee se, että kannattavuusongelmista kärsii koko sektori viljan viljelystä maidon- ja lihantuotantoon sekä kasvihuoneviljelyyn.

Työskentely alkutuotannossa on saatava houkuttelevaksi. Maatalousyrittäjän keskimääräinen tuntipalkka, neljä euroa, ei siihen houkuttele.