Vihaa puistoissa ja netissä

Kun kansanedustaja Teuvo Hakkarainen sai äskettäin tuomion kansanedustajakollegansa Veera Ruohon seksuaalisesta ahdistelusta, uhri joutui vihapostin kohteeksi. Eräs yhteydenotto oli muotoiltu: Tapa ittes huora.

Kansainväliset ihmisoikeustilanteen seuraamiseen keskittyneet tahot ovat kiinnittäneet huomiota viharikosten ja vihapuheen lisääntymiseen, Myös Suomea on kehotettu lisäämään viharikosten ja vihapuheen vastaista työtään.

Syrjinnän seurantaryhmä julkaisi pari vuotta sitten selvityksen vihapuheen vaikutuksista. Selvityksen mukaan vihapuhetta kohdataan erityisesti kaduilla, parkkipaikoilla ja esimerkiksi puistoissa. Toiseksi yleisin paikka oli internet, varsinkin yleiset keskustelupalstat ja some.

Oikeusministeriössä alkoi viime vuoden lopulla Against hate -projekti, joka kestää ensi vuoden marraskuun loppuun. Hankkeessa keskitytään viharikosraportoinnin kehittämiseen sekä viranomaisten, erityisesti poliisin, syyttäjän, tuomareiden viharikosten ja vihapuheen vastaisten toimintavalmiuksien vahvistamiseen. Myös viharikosten uhrien tukemista on tarkoitus parantaa.

Päättäjiin ja muihin julkisuudessa työkseen esiintyviin on kohdistettu arvostelua tuhansien vuosien ajan. Antiikin Roomassa päättäjiä haukuttiin seinäkirjoituksin. Kirjapainotaidon kehittyminen antoi lisää mahdollisuuksia roisinkin palautteen antamiseen. Kuningas Kustaa Vaasan paimenkirjeet olivat sitä luokkaa, että kuningas olisi pärjännyt nykyisessä some-maailmassa oikein hyvin.

Entinen valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske kertoi syntymäpäivähaastattelussaan (HS 26.6.) virkavuosinaan saamastaan palautteesta. Posti oli tuonut muun muassa laatikollisen hevosenlantaa ja punaisen hameen. Kalske suhtautui palautteeseen huumorilla kertoen, ettei ole vieläkään löytänyt hameeseen sopivaa puseroa, kengistä puhumattakaan.

Jokin nykymaailmassa on kuitenkin vinksahtanut pahemman kerran pieleen, kun usein nimettömänä annetun kritiikin kohteelle ja hänen lapsilleen toivotaan kuolemaa.

Oikeusministeriön hanke on tuiki tarpeellinen, sillä vihapuheen ensisijainen tavoite on hiljentää kohde, usein sananvapauden nimissä. Sanomattakin on selvää, että sananvapaus on silloin ymmärretty täysin väärin.

On todella hyvä, että ministeriö on tarttunut ilmiöön, jonka torjuntaan olisi pitänyt havahtua jo aika päiviä sitten. Viranomaisten yhteistyön kehittäminen viharikosten ja vihapuheen torjunnassa on kuitenkin vain osa ongelman ratkaisua.

Myös ilmiön syihin pitäisi kyetä pureutumaan. Mistä kumpuaa paha olo ja turhautuminen, joiden seurauksena tuiki tuntemattomille toivotetaan kamalaa loppua? Mistä syntyy aggressiivisuus ja usko siihen, että vihasta syntyy nykyistä parempi yhteiskunta?

Viharikokset ja vihapuhe edistävät yhteiskunnan polarisoitumista. ”Me” ja ”ne” etääntyvät yhä kauemmaksi toisistaan. Yhteiskunnan kehityksen ja yhteiskuntarauhan kannalta tilanne on huono, vaikka aggressiiviseen räyhäämiseen osallistuukin vain pieni osa ihmisistä.

Se ei poista sitä tosiasiaa, että osalla ihmisistä tuntuu olevan todella voimaton ja paha olo. He reagoivat pahaan oloonsa usein lapsen tapaan, kun muita keinoja ei ole opittu.

Poliisi: Rötöksiä nolla

Juhannus sujui Loviisassa kuin Strömsössä. Hiljaiseloa rötösrintamalla on elelty jo pitemmän aikaa, ainakin mitä tulee poliisin antamiin tietoihin. Tiedotteiden perusteella Loviisan seudulla ei tapahdu juuri mitään, mikä kiinnostaisi poliisia. Toimituksen on puolestaan usein hankalaa saada poliisista ketään langan päähän.

Muutama viikko sitten Pernajasta saatiin tähän lehteen kaksi eri havaintoa liikkeellä olevasta itsensäpaljastajasta. Tällä viikolla Tesjoelta kantautui tietoja varkaista: ulkovajasta oli viety työkaluja.

Näistä tapahtumista ei ole kuitenkaan kantautunut mitään virallista tietoa.

Syynä saattaa olla se, että ihmiset eivät ota yhteyttä poliisiin ja tee tapahtuneesta ilmoitusta. Syyt yhteydenottojen vähäisyyteen voivat nekin olla moninaiset. Yksi ilmiselvä syy on ainakin se, että Loviisan poliisiasema on avoinna harvakseltaan. Rikosilmoitus pitää tehdä nykyisin netin kautta. Siihen ei kaikilla ole kuitenkaan mahdollisuutta, eli tarvittavia laitteita ja taitoja.

Lopputulema on, että Loviisan seutu näyttäytyy idyllinä, joka ei täysin vastaa todellisuutta. Ongelmat kun ovat usein samat, oli paikkakunta sitten iso tai pieni. Vain mittakaava on eri.