Strategista lähiruokaa

Kotimainen maataloutemme on kuluneen vuoden aikana paininut suurien ongelmien kanssa. Maatalous tekee huonointa tulostaan vuosikymmeniin. Syitä on monia, esimerkiksi kansainvälinen hintakehitys ja Ukrainan kriisin liittyvät kauppapakotteet. Tilannetta on edelleen pahentanut maaseutuvirasto MAVI:n kykenemättömyys hoitaa tehtäviään. Maanviljelijät ovat kuukausikaupalla joutuneet odottamaan jo myönnettyjen tukiensa maksatusta. Käsittämätön tilanne maassa, jossa hallituksen ministerit puhuvat ”digiloikasta”. Paradoksaalista on myös, että keskustavetoinen hallitus ja keskustalainen maatalousministeri ovat olleet kykenemättömiä saamaan tilannetta haltuunsa. Ei siis ollut mikään ihme, että traktorit vyöryivät keväällä Senaatintorille.

Suomalaisen maatalouden edistämiseksi meistä jokainen voi tietenkin omien mahdollisuuksiensa mukaan suosia kotimaisia tuotteita. Mutta myös kunnat voivat kantaa kortensa kekoon lisäämällä lähiruoan osuutta omissa hankinnoissaan. Maa- ja metsätalousministeriö määrittelee lähiruoan erityisesti paikallisruokana, joka edistää oman alueen paikallistaloutta, työllisyyttä ja ruokakulttuuria, joka on tuotettu ja jalostettu oman alueen raaka-aineista ja joka markkinoidaan ja kulutetaan omalla alueella.

Eri puolella Suomea löytyy jo muutamia kuntia, joissa lähiruoan osuutta omissa hankinnoissa on määrätietoisesti lisätty. Hienona esimerkkinä voidaan mainita Kiuruvesi, jossa 38 % kouluruuasta oli vuonna 2014 lähiruoka tai luomutuotantoa. Tässä yhteydessä onkin siksi luonnollista kysyä: miksi emme pystyisi samaan tai parempaan Loviisassa?

Moni asia puhuu lähiruoan suosimisen puolesta. Rahat jäävät omaan kuntaan, kuljetusetäisyydet lyhenevät ja ruoan alkuperä on helpommin jäljitettävissä. Mikä olisikaan hienompaa kuin, että loviisalaiset koululaiset voisivat vierailla maatilalla, jossa edellisen päivän vihannekset on kasvatettu tai lohen kalastaneen ammattikalastajan luona?

Itse olen vakuuttunut siitä, että meillä Loviisassa on kaikki edellytykset onnistua. Seudullamme on elinvoimainen maatalous, aktiivisia ammattikalastajia ja tuottajia, joilla on jo olemassa paikallisen myynnin verkosto.

Lähiruokaan panostaminen olisi myös oiva tavaramerkki Loviisalle. Osa sitä keinojen palapeliä, jolla Loviisan houkuttelevuutta lisätään lapsiperheiden ja muiden tänne muuttoa harkitsevien silmissä. Mutta tähänkin vaaditaan poliittista tahtoa ja rohkeutta tehdä ennakkoluulottomia päätöksiä. Toivon siksi, että Loviisan uuteen strategiaan saadaan selkeät ja konkreettiset kirjaukset lähiruuan edistämisestä. Lähiruoan osuutta kaupungin omassa hankinnoissa tulisi määrätietoisesti lisätä.

Otto Andersson

RKP:n kaupunkivaltuustoryhmän puheenjohtaja Loviisassa ja Ruotsalaisen eduskuntaryhmän poliittinen neuvonantaja.