Vesivasaran korjaustyöt täydessä vauhdissa

Remontti. Yläpajan vesivasaran kunnostustyöt kiinnostivat Eetu Hiltusta. Kaupungin museon intendentti Ulrika Rosendahl vastasi kysymyksiin. Kuva: Marita Itävuori
Suomen ainoan toimivan vesivasaran alasin nostettiin pois paikoiltaan viikko sitten. 1950-luvun alkuun käytössä ollut vesivasara edustaa 1600-luvun tekniikkaa.

Strömforsin ruukki Painava vesivasaran alasin nostettiin pois paikoiltaan Yläpajassa viime keskiviikkona. Sen jälkeen on purettu patoallasta, otettu pois sekä laho puu että maata sen ympäriltä.

Vesivasaran korjaustöihin Yläpajassa pääsi tutustumaan lauantaina, kun Strömforsin ruukki juhli kyläpalkintoa ja kesäkauden avajaisia.

– 1990-luvulla tehty remontti on nyt poistettu, kertoi töitä valvova Loviisan museon intendentti Ulrika Rosendahl ja pyyhki nokea poskestaan. Yläpajassa ei voi olla nokeentumatta, sillä paja on noesta pinttynyt vuosisatojen aikana.

Lahoa puuta löytyi muun muassa yleisölavan alta, joka sekin on nyt purettu.
Kaivuutöissä paljastui kivimuuri, joka ympäröi alasinta. Kivirakennelma jatkuu vasarakoneiston alle.

Juhlapäivänä pieni kaivuri on tosin toimettomana. Yleisö pääsi kurkistelemaan sananmukaisesti sysimustaan monttuun.

Vesivasara on käynyt läpi useita vaiheita, mutta tekniikka on pysynyt samana 1600-luvulta lähtien.

Purkutöiden jälkeen rakennettava rekonstruktio tavoittelee 1940-luvun tilannetta.

– Silloin vesivasara oli vielä käytössä.

Puretun puisen patoarkun tilalle tehdään betoninen arkku. Puinen arkku oli täysin laho. Koska rakennelmaan kuuluu jo aiemmin betonista tehty arkku, korjauksissa päädyttiin samaan materiaaliin. Veden kanssa jatkuvasti tekemisissä oleva puu ei olisi ollut yhtä kestävää.

– Vasara ja vesiratas ovat hyvässä kunnossa, eikä niitä tarvitse purkaa. Alasin uusitaan.

Loviisan kaupunki vastaa vesivasaran kunnostamisesta Yläpajassa, jonka se nykyisin omistaa. Kaupunki on varannut kunnostamiseen 50 000 euroa.

– Toivomme, että summa kattaa myös yllätykset, Rosendahl kertoi.
– Toivottavasti vesivasara on käynnissä vielä tänä kesänä, mutta paras olla lupaamatta. Tämä on ainutlaatuinen kohde.

Kymijoen läntisen haaran vesi pyöritti rautaruukin vesirattaita jo noin 250 vuotta sitten.
Yläpajassa on nähtävillä 1990-luvun alun rekonstruktiota vanhempaa tekniikkaa.

Kankirautapajan, nykyisen Alapajan, viereen rakennettiin jo vuonna 1747 ruukin ensimmäinen nippu- ja naulapaja. Pajassa toimi yksi nippuvasara ja kaksi naulavasaraa.

Naulojen ja muiden rautaesineiden kysyntä kasvoi 1830-luvulla. Vastatakseen kysyntään, pajan silloinen omistaja Virginia af Forselles ryhtyi viimeisenä työnään suunnittelemaan suurempaa pajaa.

Uusi paja valmistui vuonna 1846 osaksi nykyistä Yläpajaa. Koko iso paja valmistui 1859 Virginia af Forselles’in pojan, Pehr Henrik af Forselles’in aikakaudella.

Nyt kunnostettava vesivasara oli käytössä aina vuoteen 1950, jolloin Strömforsin pajojen toiminta lakkautettiin. Pajoissa tehtiin viimeisenä työnä nauloja Suomenlinnan restaurointitöihin.

Strömforsin ruukin vesivasara on ainutlaatuinen, Suomessa toinen vastaavanlainen löytyy Fagervikin ruukista läntisellä Uudellamaalla. Sitä ei ole kuitenkaan koskaan käytetty.

Yläpaja
  • Uusi paja valmistui osaksi nykyistä Yläpajaa 1846. Koko iso paja valmistui 1859.
    Museovirasto aloitti Strömforsin ruukin yläpajan restauroinnin vuonna 1993 yhteistyössä
  • Ruotsinpyhtään Ruukkialue Oy:n kanssa. Tavoitteeksi asetettiin rakennuksen konservointi sekä sen laitteiston tärkeimpien osien palauttaminen sellaiseen kuntoon, että vesivoimaa käyttävällä vasaralla voitaisiin takoa näytösluonteisesti.