Vesivahinkoja useissa taloyhtiöissäkin

Loviisassa kuten niin monessa muussakin kunnassa painitaan kosteusongelmaisten julkisten rakennusten ongelmien ratkaisemiseksi. Ruotsinkielinen yläkoulu on jo murusina uuden alta, liikuntahallia on paikattu mutta oireilu jatkuu, uudessa osassa Harjurinteen koulua on oireiltu ja pääkirjasto supistaa aukiolonsa vain kahteen päivään viikossa väistötiloja odotellessa. Viimeisimpiä julkisten tilojen ongelmienratkaisuja on Tesjoen seurakuntakodin esittäminen purettavaksi. Talo on ollut käyttökiellossa viime vuoden lokakuusta lähtien. Jos tämä vuonna 1992 valmistunut kosteusongelmainen talo korjattaisiin, olisi hintalappu arvioiden mukaan huimaavat 700 000 euroa. Purkaminenkaan ei ole halpaa, siihen mennee noin 100 000 euroa. Talo rakennettiin aikoinaan seurakunnan saamalla testamenttilahjoituksella. Surullinen päätös yksityisen ihmisen tekemälle lahjoitukselle.

Julkisten rakennusten lisäksi kosteusongelmat piinaavat taloyhtiöitä, niin uusia kuin vanhoja. Kiinteistöliitto Uusimaa on tehnyt jäsentaloyhtiöilleen kyselyn, jonka mukaan useampi kuin seitsemän kymmenestä taloyhtiöstä on kärsinyt vesivahingoista. Lähes 72 prosenttia kyselyyn vastanneista taloyhtiöistä kertoi, että taloyhtiössä on ollut vesi- ja kosteusvahinkoja, kuten katto- tai viemäriputkien vuotoja. Kaikkiaan kyselyyn vastasi 1315 Uudenmaan alueella sijaitsevaa taloyhtiötä. Vuosien 1980 ja 1999 välillä rakennetuista taloyhtiöistä yli puolessa on todettu jonkinasteisia kosteusongelmia.

Sisäilman tunkkaisuutta tai pahimmillaan home- ja mikrobivaurioita on kyselyn mukaan todettu harvemmassa kuin joka kolmannessa taloyhtiössä. Useimmiten sisäilmaongelmista kertonut taloyhtiö on rakennettu vuosien 1910 ja 1949 välillä tai aiemmin. Kyselyn perusteella uusikaan taloyhtiö ei ole suojassa vesivahingoilta. 2000-luvulla rakennetuissa taloyhtiöissä on vastausten perusteella todettu yhtä paljon vesivahinkoja kuin aiemmin rakennetuissa yhtiöissä.

Kiinteistöliitto Uusimaan toiminnanjohtaja Mika Heikkilä arvioi ison osan ongelmista liittyvän tarkastus- ja huoltotoimien laiminlyöntiin tai asukkaiden huolimattomuuteen, myöskään rakentamisen laatu ei ole hänen mielestään ajan kuluessa kehittynyt riittävästi. Uusissakin taloissa tulee vastaan rakentamisen aikaista välinpitämättömyyttä ja kiireestä johtuvaa huolimattomuutta.

Lastensuojelusta huolta

Lastensuojelun toiminta saa julkisuudessa huomiota etenkin ikävien perhetragedioiden yhteydessä. Ihmetellään, “miten näin pääsi käymään”, mutta huoli ei välttämättä kohujen jälkeen konkretisoidu kunnissa tai valtion toimissa. Yli tuhat sosiaalialan työntekijää ja opiskelijaa vetosi eilen päättäjiin todeten, että yhtä sosiaalityöntekijää kohden voi olla enimmillään jopa 80 lapsiasiakasta.

Loviisassa lastensuojeluilmoitusten ja huostaanottojen syiden taustalla on useimmiten alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttö. Siksi lasten hyvinvointia voidaan lisätä myös antamalla lisää palveluja aikuisille päihteenkäyttäjille sekä aikuisten mielenterveystyöhön. Näistä usein kuitenkin tingitään, ja eri järjestöjen rooli nousee tärkeäksi. Vaikka kolmannen sektorin toiminnalla ei saa korvata kaupungin antamaa tukea ja apua, on järjestöjen työ syytä huomioida kaupungin omaa toimintaa suunnitellessa ja koordinoida yhdessäkin toimintaa.

Tietokirjailija Petri Pajun teos Syliä tähteeksi – Järjestöjen elämää ja elämää järjestöissä julkaistiin eilen. Lastensuojelun keskusliiton tutkija Paju toteaa olevan monia, jotka eivät olisi ehkä selvinneet yllättävästä elämänmuutoksesta kuten sairastumisesta, työttömäksi jäämisestä tai vammaisen lapsen syntymästä, ilman järjestöjen tarjoamaa vertaistukea. Pajun mielestä parhaimmillaan järjestöjen tuki ja julkiset palvelut täydentävät toisiaan, eivät kilpaile keskenään.