Veronmaksajissakin jo oirehtimista

Loviisan valtuusto hyväksyi keskiviikkona yli 21 miljoonan euron kouluinvestoinnit Loviisan ruotsinkieliseen ja Koskenkylän kaksikieliseen koulukeskukseen. Molemmilla hankkeilla oli takanaan laajaa kannatusta. Kokouksessa kyse oli lähinnä niiden mitoituksesta ja kustannuksista. Ehdolla oli useita vaihtoehtoja halvimmista ja pienimmistä aina suurimpiin ja kalleimpiin.

Intressitahot olivat valmistautuneet ajamaan viiteryhmilleen maksimivaihtoehtoja ja tinkimään ehkä muista hankkeista. Hämmennystä aiheutti tuore tieto, että myös liikuntahallin uusiminen oli noussut jälleen esille sisäilmaoireiden takia. Kokoomuksessa oli halua ehkä vielä harkita kokonaisuutta, mutta soraäänet jäivät alakynteen uutta ruotsinkielistä koulukeskusta kiirehtineen Rkp:n edessä.

Vastaavasti Rkp liputti ennen kokousta pienemmän ja halvemman Koskenkylän kaksikielisen koulukeskusvaihtoehdon puolesta, mutta siirtyi lopulta kalleimman vaihtoehdon kannalle nähtyään, että se tulisi ehkä häviämään mahdollisen äänestyksen asiasta. Asia jakoi myös Rkp:n ryhmää.

Näytti siltä, että eri kieliryhmissä olisi kyllä löytynyt talousviisautta, malttia ja varovaista harkintaa ylimääräisten kustannusten hillitsemisessä, mutta ei niinkään oman hankkeen, vaan toisen kieliryhmän hankkeen kohdalla.
Valtuuston kokouksen aattona, aikana ja tauoilla virka- sekä luottamushenkilöiden keskuudessa levitettiin myös näkemystä, että Loviisan talous on nyt sekä lähivuosina varsin hyvällä mallilla.

Kouluinvestointien kasvattamista suuremmiksi ja kalliimmiksi perusteltiin sillä, että nyt jos koskaan kaupungilla on siihen varaa. Pari vuotta sitten ei kuulemma vielä olisi ollut. Ja ehkä nyt todella onkin. Mikäli Loviisan virkamiesjohdon talouslaskelmat ja niiden taustalla olevat muuttujat pitävät paikkansa, niin rahaa näyttäisi nyt kyllin olevan ja kosolti lisää tulevan.

Virkamiesjohdon taulukoissa vuoteen saakka 2019 vuosikate näytti erityisen hyvältä. Lisäksi Kuntaliiton -sivuilla ollut laskuri oli lupaillut, että Loviisa saa isoja hyötyjä sote-hankkeen toteutumisesta. Se, että rahaa on riittävästi, ei tietenkään ole mikään peruste tehdä ylisuuria investointeja. Varsinkaan, kun rahareikiä on Loviisassa joka tapauksessa jonossa enemmän kuin mihin rahat riittävät.

Loviisa on purkanut jo yhden ja purkaa pian toisen koulukeskuksen sekä ehkä myös liikuntakeskuksen sisäilmaoireiden takia. Todellisia sisäilmaoireita ei tietenkään pidä vähätellä, mutta valtuuston kokouksessa ja livelähetystä seuranneen yleisön joukossa myös veronmaksaja saattoi kokea jonkinasteista sisäilmaoirehtimista. Kestääkö Loviisan talous todella tämän ilman isoja veronkorotuksia tai ajautumista selvitystilaan? Yli 20 miljoonan euron investointi tarkoittanee myös sitä, ettei Loviisassa kannata haaveilla esimerkiksi uimahallista seuraavaan kymmeneen vuoteen.

Mutta on myönnettävä, että Loviisan valtuuston tuhti riskinotto ja historialliset päätökset uusien koulukeskusten rakentamisesta ja samalla kaikkien kyläkoulujen säilyttämisestä saattavat, vastoin tilasto- ja talousmatematiikan kylmiä käyriä, osoittautua lopulta järkeviksi ja kannattaviksi. Ainakin teoriassa ne voivat kääntää kehityksen kulkua.

Rkp:n Otto Andersson järkeilikin Koskenkylän koulukeskuksesta päätettäessä, että suurimman ja kalleimman vaihtoehdon onnistuminen edellyttää, että Loviisa panostaa viivyttelemättä markkinointiin, jotta oppilasmäärät saadaan kääntymään kasvuun. Sama viisaus pätee tietenkin myös Loviisan ruotsinkielisen koulukeskuksen alkuperäistä suurempaan ja kalliimpaan toteutukseen.

Uusine koulukeskuksine ja kyläkouluine Loviisa on toteuttamassa niin kallista sekä neliö- ja paikkamäärillä mitattuna niin hulppeaa kouluverkkoa, että sen kestävä ylläpitäminen edellyttää todellakin alenevaksi ennustetun väestö- ja oppilasmääräkehityksen kääntämistä reippaaksi kasvuksi.

Loviisan kouluhurmoksen taustalta löytyy myös arkirealismia. Osa päättäjistä näkee kouluverkon pääskenaariot niin, että jos jättisatsaukset kouluihin onnistuvat ja kääntävät oppilasmäärät kasvuun, niin se on valtavan ansiokas voitto asiaan uskoneille optimisteille.

Jos taas oppilasmäärien kehitys jatkaa laskuaan, kustannukset kasvavat kestämättömiksi ja Loviisassa joudutaan pakon edessä säästämään, niin tuskin Loviisa ryhtyy karsimaan upouusista koulukeskuksista, vaan kouluverkon pienimmistä. Se olisi sitten sen ajan murhe. Käänneltiin syntyvää asetelmaa mitenpäin hyvänsä, niin hajasijoittaminen ja keskittäminen ovat yleensä keskenään kilpailevia linjauksia Loviisassakin.

Nollasummapeliä sen ei silti ole pakko olla. Siksi on täysi syy toivoa sekä ennen kaikkea ponnistella, jotta Loviisan historialliset koulupäätökset osoittautuvat kannattaviksi ja tuovat kasvua oppilasmääriin.

KOMMENTOI

Please enter your comment!
Please enter your name here