Veneilyn säännöstöt syyniin

Kotkan, Haapasaaren ja Porvoon merivartioasemien sekä ulkovartiolaiva Turvan venepartioiden viime viikonloppuna Loviisanlahdella järjestämä tehostettu vesiliikenteen valvontakampanja passittaa viisi ruorijuoppoa leivättömän pöydän ääreen Itä-Uudenmaan käräjäoikeuteen.
Yhteensä lähes 150 tarkastuspuhallukseen verrattuna on makuasia onko se vähän vai paljon.

Erikoista kuitenkin on, että kymmenet alkometriin Tullisillan ja Svartholmenin välillä puhaltaneet saivat viisarit värähtämään, vaikka lukemat jäivätkin silti alle vesiliikenteessä kielletyn yhden promillen rajan.
Erikoista on myös se, että ankarien alkoholisäädösten Suomessa on vesillä liikkuminen edelleen luvallista melko tuhdissakin päihtymystilassa, kunhan yhden promillen raja ei ylity.

Vaikka alle yhden promillen maistissa veneily on sinänsä laillista ja luvallista, heikentävät yhtä promillea alemmatkin lukemat monien veneilijöiden havainto-, reaktio- ja harkintakykyä. Etenkin suurilla nopeuksilla erilaisten vaaratilanteiden riski lisääntyy promillelukujen kasvaessa.
Vesiliikenteen promillerajaa on useaan otteeseen ehdotettu alennettavaksi samalle puolen promillen tasolle kuin maantieliikenteessäkin.

”Oikean” promillemäärän määritteleminen ei silti ole helppoa. Periaatteessa alkoholi ja ruori tai ratti eivät sovi ollenkaan yhteen.
Joidenkin yksilöiden kohdalla jo yksi olut tai lasi viiniä saattaa vaikuttaa ratkaisevasti kykyyn hallita ajokkia sekä reagoida vaaratilanteisiin.
Jotkut viinavirtuoosit kykenevät kuljettamaan ajopeliään enemmän tai vähemmän normaalisti vielä puolentoista promillen humalassa.
Mikäli kansalaisten turvallisuutta haluttaisiin parhaiten parantaa, olisi nollatoleranssi tehokkain ratkaisu – edellyttäen, että sitä noudatettaisiin ja kyettäisiin valvomaan.

Alkoholin nollatoleranssi olisi kuitenkin kohtuuton vaatimus. Sen sijaan vaatimukset vesiliikenteen promillerajojen alentamisesta sekä valvonnan tehostamisesta ovat hyvin perusteltuja.
Ruorijuoppojen kiinnijäämisriski on myös Loviisan seudun merialueilla varsin vähäinen, ja etenkin Loviisan seudun järvi- ja jokialueilla lähes olematon.
Esimerkiksi Kymijoella liikkuva ruorijuoppo saattaa jäädä kiinni yleensä vain huonolla tuurilla. Lapinjärvessä tuskin edes huonolla tuurilla.

Maantieliikenteen ja vesiliikenteen erilaisille promillerajoille ei ole pitäviä perusteita. Kuljettajan ja kipparin on kaikissa tilanteissa oltava siinä kunnossa, että kykenee hallitsemaan ajokkinsa turvallisesti.
Yksi promille on yleensä liikaa suuren tai nopean aluksen kipparille. Varsinkin, jos kuljettajan vastuulla on matkustajia.
Suomessa hukkuu vuosittain 150 -200 ihmistä, joista vesiliikenteessä. Se on asukaslukuun suhteutettuna selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Pahimmat onnettomuuskaudet ovat kesäkuukaudet. Yli puolet hukkumiskuolemiin johtavista onnettomuuksista on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena. Suurin osa vesiliikenteessä hukkuneista on ollut ilman pelastusliivejä.
Veneliikenteessä hukkuneista jopa 80 prosenttia olisi pelastunut, jos olisi käyttänyt pelastusliivejä. Pelastusliivit ovat useimmissa veneissä pakollisia, mutta niitä ei ole pakko pitää päällä.

Veneilyn säännöt ovat hajallaan eri laeissa, asetuksissa ja määräyksissä. Uutta veneilylakia valmistellaan parhaillaan lausuntokierrokselle. Eduskunnalle esitys lienee tulossa syksyllä 2018. On hyvä, että alan säännöstöä kootaan yhteen.
Vääntö sääntösuomalaisten ja norminpurkajien kesken on kuumenemassa. Kiivaimmat turvallisuusasianajajat ovat vaatineet, että pelastusliivien olisi oltava puettuina aina vesillä liikuttaessa. Pelastusliivien pakkopukeminen kaikille on kohtuuton vaatimus.
Uuden veneilylain valmistelussa on kuitenkin nostettu esille pelastusliivipakko alle 15-vuotiaille lapsille avoveneessä tai huviveneen kannella.
Sitä samoin kuin vesiliikenteen promillerajan alentamista on syytä kannattaa.