Vaikuta, kuntalainen, vaikuta!

Kuntalainen astelee äänestysuurnalle neljän vuoden välein. Se ei kuitenkaan ole ainoa mahdollisuus vaikuttaa kotikunnan asioihin.

Kunnallinen päätöksentekoprosessi koetaan usein hitaana. Prosessin eri vaiheissa on kuitenkin runsaasti mahdollisuuksia saada äänensä kuuluviin.

Yksi jokaisen ihmisen arkeen merkittävästi vaikuttava asia on kaava. Tuleeko naapuriin kerrostalo, puistoalue tai tie, missä ovat kevyen liikenteen väylät, mistä löytyvät palvelut, kuten kauppa tai päiväkoti? Kaavoitukselliset ratkaisut vaikuttavat tietenkin myös oman alueen tulevaisuuteen ja kehittymisnäkymiin.

Kaavoitukseen pääsevät vaikuttamaan lain mukaan kaikki, joita se koskee. Heille on myös annettava mahdollisuus vaikuttaa kaavaan. Oman näkemyksensä voi tuoda esiin yksin tai yhdessä. Yhteisöjen tai yhdistysten näkemys saattaa painaa paljonkin, kokoaahan se yhteen monen mielipiteen perusteluineen.

Kunnan viranomaisia, kuten kaavoitustyötä tekeviä, asukkaiden mielipiteet ja toiveet kiinnostavat kovasti. Alueen asukkaat, joita kaavoitustyö koskee, voi pitää oman alueensa varsinaisina asiantuntijoina. Monet kyläyhdistykset ja vaikkapa luonnonsuojeluyhdistykset seuraavat tarkkaan kaava-asioita. Niiden toimintaan osallistumalla saa lisää tietoa ja pystyy vaikuttamaan kokonaiskuvan syntymiseen.

Kaavaprosessissa tiedonkulun ja vaikuttamismahdollisuuksien turvaaminen on kaikkien osapuolten etu. Esimerkiksi yleiskaavoituksella linjataan kaupungin maankäytön tavoitteita, kun puolestaan asemakaavalla ohjataan alueiden käyttöä ja rakentamista yksityiskohtaisesti.

Vaikuttamiskanava oli jälleen tarjolla tällä viikolla, kun kaupunginarkkitehti ja kaavasuunnittelija ottivat läppärinsä ja karttansa kainaloon ja asettuivat koko iltapäiväksi kuuntelemaan Valkon asukkaiden ajatuksia, huomioita ja ideoita tekeillä olevaan osayleiskaavaan. Kyläkauppa oli lisäksi mainio paikka tavata ihmisiä, ehkä sellaisiakin, jotka eivät erikseen järjestettyyn kaavatilaisuuteen olisi edes ehkä lähtenytkään. Nyt kaavoitusprosessiin saattoi tutustua samalla, kun kävi hakemassa kaupasta päivän ruuat.

Asukkaat ja muut kyläläiset ovat tietopankkeja, jotka tuntevat oman alueensa historian, ihmisten pitkäaikaiset toiveet ja unelmat.

Tietoa, ideoita ja toiveita kertomalla ihmiset pääsevät muokkaamaan omaa lähiseutuaan toivomaansa suuntaan. Näin vähenee myös valitusten ja riitojen mahdollisuus. Eikä vaikuttamismahdollisuuksia tarvitse odottaa vuosien päähän. Osallistumisen mukana tuleva tieto ei lisää tuskaa, vaan toivon mukaan pikemminkin tunnetta yhdessä tekemisestä ja kuulluksi tulemisesta.

Ja jos kauppaan ei Valkossa sattunut tiistaina poikkeamaan, ideansa ja ajatuksensa esittämiseen on vielä hyvää aikaa.

Kaikkeen ei toivottavasti totuta

Uutinen kuin suoraan dystopiasta: Yhdysvaltain hallinto ratkaisee maahanmuuton ongelmia erottamalla siirtolaisten lapset vanhemmistaan ja laittamalla heidät häkkimäisiin säilöihin, kun vanhemmat heitetään vankilaan. Osa presidentti Donald Trumpin oman puolueen poliitikoista on alkanut kritisoida toimia, jotka kenen tahansa tavallisen ihmisen mielestä ovat julmia ja häpeällisiä.

Ajatus lasten erottamisesta vanhemmistaan on USA:n oikeusministerin linjaus ja presidentin erityisavustajan idea. Sama ajatus on kuitenkin ollut esillä jo edellisen presidentin aikana. Helsingin Sanomien (20.6.) mukaan ajatusta pidettiin silloin moraalittomana.

USA:n asukkaista hyvin monella on siirtolaistausta. Väkeä on tullut maahan useassa eri aallossa niin Italiasta, Irlannista, Ranskasta, kuin Latinalaisesta Amerikasta ja tietenkin Afrikasta. Nykyisen presidentin sukujuuret ovat Saksassa.

Monessa perinteisessä länsimaisessa demokratiassa tehdään tällä hetkellä linjauksia, joita ei olisi voinut kuvitellakaan tapahtuvan vaikkapa vielä 10 vuotta sitten. Pahaenteistä on, että usein perinteisten länsimaisten arvojen unohtaminen ei enää tunnu edes hämmästyttävän. Valitettavasti mieleen tulee Victor Klempererin päiväkirjoista vuosilta 1933-1945 koottu Haluan todistaa. Klemperer kuvaa tarkasti ja analyyttisesti natsismin nousun. ”Ei ole kyse suurista asioista vaan arkipäivän hirmuvallasta, joka unohdetaan”, Klemperer kirjoitti.
Olemmeko me nyt todistamassa fasismin nousua?