Uteliaisuus sai Pamela Weckmanin suorittamaan asepalveluksen

Loviisan Reserviupseerikerhon uuden puheenjohtajan mielestä kutsuntoihin voisi kutsua sekä miehet että naiset.

LOVIISA Reservin yliluutnantti Pamela Weckman valittiin Loviisan Reserviupseerikerho ry:n uudeksi puheenjohtajaksi 20. marraskuuta.

– Kaikki edeltävät puheenjohtajat ovat toimineet pitkään. Tehtävän vastaanottaminen on kunnia, asetun isoihin saappaisiin.

Hän seuraa tehtävässä Tom Liljestrandia, joka ehti toimia tehtävässä yhteensä yhdeksän vuotta. Myös Liljestrandin edeltäjien puheenjohtajakaudet olivat pitkiä.

Loviisassa toimii myös Loviisanseudun reserviläiset. Sen kanssa tehtävää hyvää yhteistyötä Weckman arvostaa korkealle.

33-vuotias Weckman kiinnostui asepalveluksen suorittamisesta jo 10–11 -vuotiaana.
– Olen mainonnan uhri!

Naiset saivat mahdollisuuden suorittaa vapaaehtoisen asepalveluksen 1990-luvun puolivälissä. Mahdollisuutta myös mainostettiin.

Weckmania kiinnosti, että naisille tällainen mahdollisuus tarjoutui.

Niinpä, kun Weckman oli suorittanut yo-merkonomin kaksoistutkinnon ja koulukaverit pyrkivät korkeakouluihin, hän haki armeijaan.

– En ollut urheilullinen. Kotona armeijasta ei puhuttu paljonkaan.

Weckmanin isän puolelta löytyy isovanhemmista sekä sotaveteraani että lotta, äidin puolelta äidinisä oli sotalapsi.

– Asia, josta en paljon tiennyt, herätti uteliaisuutta.

Ilman ennakkokäsityksiä

Weckman lähti Dragsvikiin ja toimi meritulenjohdossa. Sitten oli vuorossa Merisotakoulu Suomenlinnassa.

– Kesän 2003 saapumiserästä suoritti palveluksen kuusi naista Dragsvikissä, Weckman muistelee.

Sen kummempia ennakkokäsityksiä Weckmanilla ei armeijaan mennessään ollut.

– Yritin mennä avoimin mielin, kun tietoa ei ollut. Parempi ottaa tilanteet vastaan sellaisina kuin ne tulevat.

– Kyllähän se kunto siellä koheni ja havereitakin tuli. Mutta mikä ei tapa, se vahvistaa.

Ryhmä ratkaisee

Asepalvelus muutti Weckmanin näkemystä tietyistä asioista, erityisesti tiimityön merkityksestä.

– Mihin kaikkeen oma tekeminen vaikuttaa ja mitä ison tehtävän suorittaminen vaatii.

Armeijassa oppi, miten oma tekeminen vaikuttaa muihin. Ryhmä ei ole vahvempi kuin sen heikoin lenkki.

Muutos huomattiin myös kotona.

– Olin hurja teini, oikea hirvityskakara! Isä totesikin, että jos olisi tiennyt, olisi lähettänyt minut armeijaan jo 13-vuotiaana, Weckman nauraa.

Kutsunnoista kannustin

Pakollista asepalvelusta naisille Weckman ei kannata. Hän katsoo, että useimmilla naisilla on ihan tarpeeksi palvelusta lapsen odottaminen yhdeksän kuukautta.

– Mutta kutsunnat pitäisi järjestää kaikille.

Weckmanin mukaan hakuprosessi on sen verran monimutkainen, että moni nainen empii armeijaan hakeutumista. Kaikille yhteiset kutsunnat antaisivat itseluottamusta ja madaltaisivat kynnystä.

– Moni nainen empii, koska pelkää, ettei pärjäisi. Kutsunnat kannustaisivat.
Weckman on harrastanut metsästystä jo 11 vuoden ajan. Viime vuonna hän pitkän odotuksen jälkeen ampui ensimmäisen hirvensä.

Hän on vienyt Harsbölen passiketjuun uutta ajattelua. Äidin lila sateenvarjo pitää kiväärin kiikarin kirkkaana sadesäällä.