Turskan pyyntirajoitukset toimivat

Monet muistavat vielä 1980-luvun runsaat turskavuodet, jolloin Loviisan edustallakin sai turskaa niin paljon kuin jaksoi kaksin käsin kiskoa. Muutamien 1970-luvun loppupuolen hyvien poikasvuosien ja lähes vuosittaisten Atlantin suolavesipulssien seurauksena turskaa oli Itämerellä ja Itäisellä Suomenlahdellakin runsaasti.

Saalishuippu oli vuonna 1984, jolloin turskaa kalastettiin lähes puoli miljoonaa tonnia. Turskaa kalastettiin tuolloin ruokakalaksi, mutta myös rehuksi. Itämeren turskakanta romahtikin rajun ylikalastuksen vuoksi 1980-luvun lopulla. Vähitellen kannat pienenivät, kunnes turskasaaliit loppuivat lähes tyystin. Luonnonvarakeskuksen raportin mukaan kutukanta pieneni huippuvuosien 1980–1984 jälkeen nopeasti ja on ollut alhaisella tasolla vuoden 1995 jälkeen.

Turskakannan elvyttämiseksi 2000-luvulla laadittiin EU:n säätelysuunnitelma. Kanta alkoi elpyä 2000-luvun puolivälin jälkeen, kun lisääntyminen onnistui useana vuotena melko hyvin. Vuonna 2013 kutukannan arvioitiin nelinkertaistuneen 262 000 tonniin vuoden 2005 noin 65 600 tonnista. Harppaus oli suuri, mutta kutukanta oli edelleen pieni verrattuna 1980-luvun huippuvuosiin.

Luonnonvarakeskuksen mukaan vuoden 2014 hyvin runsas kilohailivuosiluokka sekä happirikasta ja suolavettä Atlantista tuonut vuodenvaihteen 2014–2015 suolapulssi saivat Itämeren turskat kasvamaan ja lisääntymään. Vuonna 2015 syntyi suurin turskavuosiluokka vuosikymmeniin.

Useista suolapulsseista huolimatta suuret turskasaaliit ovat edelleen olleet harvinaisia Suomenlahdella. Yhtenä syynä pidetään tehokalastusta etenkin Tanskan salmissa ja Bornholmin syvänteen alueella. EU:n pyyntirajoituksista huolimatta suurimmat sallitut pyyntimäärät etenkin Tanskan ja Saksan vesillä ovat kuitenkin edelleen olleet moninkertaiset siihen nähden, mitä kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES arvioi kestävän kalastuksen määräksi.

Alueella operoivat suuret kelluvat kalastustehtaat rohmuavat eri kalalajeja ja pienentävät kalakantoja huolestuttavan tehokkaasti. Atlantin ja Itämeren eteläosan teolliseen tehokalastukseen verrattuna suomalaiset ammattikalastajat ovat näpertelijöitä. Kotitarvekalastajista puhumattakaan.

EU:n tavoitteena oleva kestävä kalastuspolitiikka sekä kalastusrajoitukset yhdessä Atlantin suolapulssien kanssa antavat kuitenkin toivoa turskan runsastumisesta Suomenlahdella. Viereisellä Valvomo-palstalla kuvattu loviisalaisen Lars Östermanin Pernajanlahdelta pyytämä turska ei liene yksinäinen vaeltaja, vaan toivottavasti merkki turskan paluusta myös Loviisan vesialueille.

Se olisi pitkästä aikaa positiivinen kalastus- ja ympäristöuutinen Itämeren alueelta.

Loviisanlahden itäranta etenee

Sahaniemen rakentamishankkeiden kariuduttua ja Harmaakallion asuinalueen tonttikauppojen kangerrellessa ovat monien väestökasvua toivovien odotukset kääntyneet Loviisanlahden itärannan suuntaan. Nyt esillä ollut kaava-alue ulottuu Mannerheiminkadusta etelään aina Gröna Uddeniin saakka rajautuen Saaristotien itäpuolelle.

Loviisan kaupungin kaavoittaja kartoitti kevään aikana itärannan lähialueen asukkaiden ja kaupunkilaisten toiveita paikkatietokyselyllä. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, minne ja minkä tyyppistä rakentamista alueelle toivotaan.

Alueelle on vuosien varrella visioitu monenlaisia rakennushankkeita kongressikeskus Loviisa Energy Centeristä ja kylpylähotellista aina kerrostaloihin ja kelluviin omakotitaloihin. Lukuisista kaavahankkeista huolimatta alueelle ei ole saatu toteutettua tähän mennessä juuri mitään konkreettista.

Värikkäiden visioiden virrassa moni on jo menettämässä uskonsa Itärannan rakentamishankkeiden toteutumiseen. Meren rannalla aivan keskustan tuntumassa sijaitseva alue on pääosin kaupungin omistuksessa, joten sen kaavoittamisen, tonttimyynnin ja rakentamisen voisi odottaa viimein jo etenevän ripeästi.
Toivottavasti rakentamishankkeet saadaan mahdollisimman pian käyntiin ja Loviisaan haluaville tarjolle korkealaatuisia merellisiä keskusta-asumisen paikkoja.