Turku vie Onnelin ja Annelin

Tieto Onneli ja Anneli -elokuvasarjan jatkumisesta sittenkin ja neljännen osan joulukuuksi suunnitellusta ensi-illasta on ilouutinen suositun lastenelokuvasarjan ystäville, mutta iso pettymys monille loviisalaisille. Kolmen Loviisassa kuvatun lastenelokuvan jälkeen neljäs osa ”Onneli, Anneli ja nukutuskello” kuvataankin kesällä Turussa, eikä enää Loviisassa.
Länsi-Suomen elokuvakomission elokuvakomissaari Teija Ranisen kommentit kirveltävät varmaankin Loviisan suunnassa. Ranisen mukaan ”Turku haluaa olla edelläkävijä elokuvamatkailun kehittämisessä ja suunnitteilla on elokuvaan perustuva perhematkailukohde Turkuun vuonna 2019”.

Sitä olisi Loviisakin voinut olla, jos olisi kyennyt ja kiireiltään ehtinyt. Olla Anneli ja Onneli -teeman matkailukohde. Samaan tapaan kuin alle 20 000 asukkaan Naantali valjasti muumit sekä piskuinen, 7000 asukkaan Ikaalinen asutti Ti-Ti Nallen, ja mitä niitä muita onkaan. Rantatielle tosin ehdittiin rakentaa ja avata Onneli ja Anneli -leikkipuisto, joka on suosittu retki- ja leikkipaikka, mutta sen vaikutus matkailijamääriin on toistaiseksi ollut vähäinen. Samoin hankittiin ja pystytettiin sekavan härdellin saattelemana Kappelinpuiston pohjoispäätyyn samanlainen O&A – leikkimökki, jota ei vieläkään ole saatu avatuksi.

”Loviisa voi jatkossakin olla suosittu ja sopiva elokuvakaupungiksi, joka on tuotantokustannusten näkökulmasta edullinen ja sijaitsee riittävän lähellä pääkaupunkiseutua.”

Mikäli Turku saa vuonna 2019 toteutettua toimivan, kaupallisen Onneli ja Anneli -teeman matkailukohteen, voi loviisalaisten kateutta olla vaikea peitellä. Turkua voi silti jo onnitella ”Onneli, Anneli ja nukutuskello” jatko-osasta, vaikka se jos mikä aihe olisi sopinut Loviisaan. Pikkukaupunki Loviisan sanottiin nukkuneen pitkään ruususen unta, kunnes heräsi 1970-luvulla atomisuudelmaan. Ja näyttää uinahtaneen uudelleen.
Tuoreesta takaiskusta huolimatta Onneli ja Anneli -sarjan kolme osaa olivat ja ovat edelleen Loviisalle monella tapaa positiivinen hanke, vaikkei sen hyödyntäminen ole onnistunutkaan parhaalla mahdollisella tavalla. Turulla on tietenkin Loviisan verrattuna moninkertaiset resurssit ja asiakasvolyymit hankkeen toteuttamiseen kannattavasti.
Onneli ja Anneli -teemaa hyödynnetään myös muualla. Esimerkiksi lappeenrantalainen tanssiopisto on koonnut tanssisadun Onnelin ja Annelin tanssiva talo.

Loviisassa on vuosikymmenten varrella tehty useita elokuvia, jotka elävät yhä kansakunnan muistissa. Tunnetuimpina esimerkiksi koko kaupungin Vinski, Suklaasydän ja Pikku Pietarin piha sekä kymmenet pienemmät ja suuremmat elokuvaproduktiot. Tämän tuoreimman menetyksen äärelläkin on syytä nähdä, että Loviisa voi jatkossakin olla suosittu ja sopiva elokuvakaupungiksi, joka on tuotantokustannusten näkökulmasta edullinen ja sijaitsee riittävän lähellä pääkaupunkiseutua. Ehkä Loviisaa onnistaa jatkossa paremmin elokuvahankkeiden hyödyntäminen kaupungin matkailussa ja markkinoinnissa.

Vaikkei Onneli ja Anneli -käänteen perusteella voi vetää laajempia johtopäätöksiä, tuo se mieleen miten Suomen kasvun painopiste on yhä selkeämmin Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa. Esimerkiksi vuonna 1968 Loviisa oli loppusuoralla kilpailemassa Valmetin autotehtaasta, joka menikin Uuteenkaupunkiin. Samoin Loviisa kilpaili 1990-luvulla käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoituksesta, joka toteutetaan Olkiluotoon. Loviisaan oltiin suunnittelemassa myös kolmatta ydinvoimalaa, mutta Fortumin sijaan toisen jaossa olleista luvista saikin TVO Olkiluotoon. TVO tosin luopui pian koko OL4 hankkeesta.

Vaikka pääkaupunkiseutu on oma lukunsa, niin myös Länsi-Suomella näyttää menevän muuta maata paremmin. Työttömyyden sijaan Länsi-Suomessa podetaan vakavaa työvoimapulaa, ja alueen kuntien sekä yritysten yhteinen rekrytointikiertue houkuttelee lisää työntekijöitä eri puolilla maata. Tasan eivät käy onnelin lahjat.