Loviisan kirkkoon joulun ajaksi pystytetty Pauliina Turakka Purhosen teos on herättänyt vilkkaan keskustelun etenkin Loviisan Sanomien Facebook -ryhmässä.

LOVIISA Loviisan kirkon alttarille vievän portaikon juurella on loppiaiseen saakka esillä Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistoksia. Emakkoa sylissä pitävä mies, juuri synnyttänyt nainen sylissään vauva vielä napanuoralla synnyttäjässään kiinni, verta haaroissa ja maitoa rinnoissa. Istumassa nainen imettämässä karitsaa. Sopivaa kirkkokansan herättelyä vai sopimatonta kirkkoon?

Loviisan Sanomien Facebook -ryhmässä näyttelystä kertova postaus oli eiliseen iltapäivään menneessä kerännyt liki neljäsataa kommenttia, yli 800 tykkäystä ja sen oli katsonut noin 3 600 henkeä. Näyttelyn järjestäjä, Loviisan suomalaisen seurakunnan kanttori Suvi af Hällström toteaa keskustelussa, että kirkon penkit ovat tyhjentyneet hymistelyn ja mitäänsanomattomuuden vuoksi, ja että elämänmakua ja aitoutta tarvitaan.
Osassa keskustelijoita teokset herättivät kiinnostuksen lähteä niitä varta vasten katsomaan. Moni piti teosta kamalana ja osa oli iloinen, etteivät vanhemmat olleet enää näkemässä, mitä kotikirkossa on esillä.

Palautetta tullut

Loviisan seurakuntayhtymän yhteisen kirkkovaltuuston puheenjohtaja Mia Aitokari kertoo saaneensa jonkin verran palautetta veistoksista, muutaman puhelun ja erinäisiä irtokommentteja.
– Palaute on ollut ainoastaan negatiivista, mutta se ei liene yllätys. Ihmisillä ei ole tapana soitella siitä, että onpa hieno näyttely.
Ohjeistuksia siitä, millaista taidetta kirkkoon voidaan tuoda, ei ole.
– Kirkkoherra päättää, mihin kirkkotilaa käytetään. Yleisiä ohjeistuksia ei ole, eikä voikaan olla. Loviisan suomalaisen seurakunnan neuvosto voi asiaa käsitellä niin halutessaan, kenellekään muulle se ei periaatteessa kuulu, Aitokari toteaa ja arvioi, että kirkkoherrat saanevat palautteen joka tapauksessa.

”Turha performanssi”

Onko tällainen herättäjä tarpeen, eikä kirkon perinteinen sanoma enää tavoita ilman kohuja? Aitokari sanoo, että monen mielestä kirkon perinteinen sanoma on vesittynyt, vanhoillinen, laimea ja taantunut.
– Herättäjää varmaankin tarvitaan, mutta valitettavasti tällainen herättely kohdistuu ikävällä tavalla juuri heihin, jotka vuosikymmenet ovat pitäneet kirkkoa pystyssä. Moni heistä kokee, että tämänkaltaisen taiteen tarkoitus on etäännyttää heitä kirkosta. Minulla on paljon ikääntyneitä ystäviä, jotka eivät vaan ymmärrä, miksi tällainen olisi tarpeellista, Aitokari kertoo ja lisää, että tällä tapaa ajattelevista löytyy myös nuorempia.

Lovisakörenin esityksen aikana veistokset eivät olleet esillä.
– Jos teokset on siirretty syrjään konsertin tieltä ja peitetty, niin lienee syytä olettaa, että konsertoija ei ole halunnut niiden olevan esillä, koska ne eivät sovi konsertin sisällöllisiin tavoitteisiin. Tämä on vain yksi esimerkki, eivätkä nämäkään konsertoijat ole mitään erityisen konservatiivisia henkilöitä. Mielestäni koko tämä performanssi on aivan turha. Teokset olisi voinut sijoittaa kirkkoon sellaiselle paikalle, jossa niitä voi käydä katsomassa jos haluaa. Uskon, että sillä tapaa olisi säästytty monelta mieliharmilta.

”Oltava tilaa ajatuksille”

Aitokarille on kerrottu, että ammattitaiteilijat arvostavat tempausta. Hän pitää tätä argumenttina täysin arvottomana.
– Kirkon tulee olla avoin, vastaanottava ja valitettavasti joskus hieman tylsäkin. Kirkossa pitää olla tilaa omille ajatuksille ja sieltä pitää voida lähteä kotiin virkistyneenä ja hyvillä mielin. Nyt monille käy päinvastoin, enkä tiedä mitä hyvää siinä on. Kirkkotilan käyttö on vaikeaa tasapainoilua, mutta erilaisiin tilaisuuksiin voi kuitenkin valita itse, tuleeko vai jättääkö tulematta. Nyt ei sitä valintaa voi tehdä jos aattohartauden haluaa kuulla. Kirkko voi mielellään ravistella ja kyseenalaistaa, mutta nyt ravistellaan myös heitä, jotka kirkkoa kantavat ja ovat sille elämänsä antaneet. Se ei varmaankaan voinut olla tarkoitus, Aitokari painottaa.

Synnyttäjä. Osaa kirkkokävijöistä on ahdistanut teosten realistisuus, kuten maitoa tihkuvat rinnat ja reidelle valuva veri. Kuva: Auli Henriksson

”Muistuttaa mistä joulussa on kyse”

Loviisan suomalaisen seurakunnan kirkkoherra Seppo Apajalahden mielestä kaikessa rujoudessaan teos muistuttaa siitä, mistä Jumalan ihmiseksi tulemisessa eli joulussa lopulta on kyse.
– Toivon, että he, joita teos loukkaa, uskaltautuvat pysähtymään juuri sen loukkaavuuden ääreen. Varmasti käyty keskustelu johtaa myös miettimään sopivuuden rajoja. Rajaa ei voi kuitenkaan vetää ruman ja kauniin välille, sellaista rajaa on mahdoton määritellä, hän toteaa.
Apajalahti sanoo, että jos häneltä kysytään ovatko teokset kauniita, hän vastaisi etteivät ole, ja jos kysytään, että pitääkö hän niistä, vastaus on ”en erityisemmin”.
– Jos kysytään, puhutteleeko teos, vastaan kyllä. Käyty keskustelu osoittaa, etten ole ainoa, jota teokset puhuttelevat. Ne tuovat elävästi mieleen Vanhan testamentin profetian Herran kärsivästä palvelijasta, joka oli hyljeksitty ja halveksittu, hän sanoo.

”Teen niin kaunista kuin osaan”

Taiteilija. Pauliina Turakka Purhosen tekstiiliveistoksia on nähty Loviisan kirkossa aiemminkin ilman suurta kohua. Myös Loviisan Taidevintillä hän on pitänyt näyttelyn. Kuva: Auli Henriksson

Italian Firenzessa parhaillaan oleva taiteilija Pauliina Turakka Purhonen ei ollut veistosten aiheuttamasta somekohusta tietoinen. Hän toteaa tekevänsä niin kaunista kuin osaa. Yksi nyt esillä olevista veistoksista on ollut Loviisan kirkossa aiemminkin, kaksi on uusia täällä mutta olleet esillä muualla aiemmin. Turakka Purhonen on kasvanut pappisperheessä Ahvenanmaalla, ja toteaa että kirkkotaide on muutakin kuin kyyhky ja risti, kuvat voivat olla rajujakin. Hän lisää, että Italiassa näkee hyvin, miten monenlaista kirkkotaidetta voi olla.
– Verevää, vahvaa ja tunteellista, hän kuvailee.

Mietteliäs. Miehen, kahden naisen, vauvan, emakon ja karitsan muodostama teoskokonaisuus on nostattanut tunteita puolesta ja vastaan. Kuva: Auli Henriksson

 

Linkki LS:n Facebook-ryhmään.