Tuloveroja myös mökkikunnille

Kesälomakauden ollessa Suomessa nyt vilkkaimmillaan ilmestyvät kesäasukkaat jälleen elävöittämään kesämökkikuntien elämää. Selvityksen mukaan mökkiä käytetään keskimäärin 79 vuorokautta vuodessa. 60 000 suomalaista tekee mökiltä etätöitä, ja 100 000 käy joskus mökiltä töissä.

Loviisan, Pernajan, Ruotsinpyhtään ja Liljendalin yhdistymisen sekä maa-alueen ja rantaviivan laajenemisen myötä Loviisasta muodostui yksi Etelä-Suomen suurimmista mökkiläiskunnista, jossa on yhteensä peräti noin 3 200 vapaa-ajan asuntoa.
Pyhtään yli 1 830 ja Lapinjärven yli 440 vapaa-ajan asunnon myötä lähialueen kesäasukkaat muodostavat arviolta noin kymmenentuhannen ihmisen ”ylimääräisen” ostopotentiaalin alueen yrityksille.

Erityisesti vähittäis- sekä erikoistavarakaupalle ja ravintoloille kesäasukkaat tuovat säännöllisen piristysruiskeen, jonka turvin monet yritykset pystyvät sinnittelemään yli hiljaisemman talvikauden.

Kesäsukkaista puhuminen on tosin hieman harhaanjohtavaa, sillä nykyisin vapaa-ajan asunto on monille käytännössä toinen koti kaikkine mukavuuksineen.
Useat asuvat vapaa-ajan asunnoissaan ympäri vuoden sekä käyttävät paikallisia palveluita enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Myös jaottelu vakinaisen asunnon ja vapaa-ajan asunnon välillä on vanhanaikainen ja monessa mielessä turha.

Vapaa-ajan asukkaat maksavat sijaintikunnalleen kiinteistöveroa, mutta eivät esimerkiksi tuloveroa.
Vuonna 2004 silloinen pääministeri Matti Vanhanen esitti verouudistusta, jossa myös vapaa-ajan asukkaat maksaisivat osan tuloveroistaan sille kunnalle, jossa vapaa-ajan asunto sijaitsee.
Ajatus kaksoiskuntalaisuudesta ei tuolloin vielä edennyt, kunnes tänä keväänä kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen aloitti uudelleen selvitykset asiasta. Selvitysten on määrä valmistua tämän vuoden aikana.

Kaksoiskuntalaisuudessa veronmaksaja voisi olla kirjoilla kahdessa kunnassa. Eli siellä missä asuu vakituisesti ja siellä missä viettää vapaa-aikaansa.
Verotuksen jakaminen kotipaikan ja mökkipaikan välillä on kaksoiskuntalaisuuden keskeinen ongelma. Miten selvitettäisiin luotettavasti kunkin veronmaksajan sukkulointi ja palveluiden käyttö kahden paikkakunnan välillä. Lisäksi on selvitettävä, olisivatko kaksi kotikuntaa samanarvoisia vai olisiko toinen ensisijainen.

Lisäksi jos ja kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät vuonna 2019 kunnilta valtion rahoitusvastuulle, menettää kaksoiskuntalaisuus verotuksen kannalta merkitystään.
Loviisan ja Pyhtään kaltaisille mökkikunnille kaksoiskuntalaisuus saattaisi kuitenkin tuoda toteutuessaan merkittävästi lisää verotuloja.

Jos esimerkiksi Loviisan yhteensä noin 3200 vapaa-ajan asunnossa majailisi keskimäärin kaksi veronmaksajaa, joista kukin maksaisi tuloveroistaan esimerkiksi 5 000 euroa kaupungille, kertyisi Loviisalle muutaman kymmenen miljoonan euron lisäverotulot vuosittain.

Pienestäkin, noin tuhannen euron tuloverosiivusta per kesäasukas saisi Loviisa runsaan kuuden miljoonan euron lisätulon. Summaa pienentäisivät tietenkin nykyisten tuloverojen pieneneminen niiden loviisalaisten kohdalla, joilla on vapaa-ajan asunto muualla.
Lisäksi iso osa Loviisan vapaa-ajan asunnoista on loviisalaisten veronmaksajien omistajia, joiden kohdalla kaksoiskuntalaisuuden vaikutusta ei olisi. Siitä huolimatta kaksoiskuntalaisuuden nettovaikutus olisi Loviisalle selkeästi positiivinen.

Maa- ja metsätalousministeriön jokin aika sitten teettämän mökkibarometrin mukaan enemmistö kantaa ottaneista ulkokuntalaisia mökkiläisistä kannattaa kaksoiskuntalaisuutta. Jos uudistus toteutuisi, olisi luontevaa, että ”uudet veronmaksajat” saisivat myös äänioikeuden sekä mahdollisuuden vaikuttaa mökkikuntansa kehittämiseen ja verojensa käyttöön. Joissakin kunnissa se voisi mullistaa merkittävästi valtuustojen voimasuhteita.

Pienissä mökkikunnissa, kuten Loviisassa ja Pyhtäällä on syytä toivoa, että meneillään olevat selvitykset kaksoiskuntalaisuudesta johtavat verouudistuksen toteutumiseen, ja verotulojen lisäykseen.