Tulisitko toimeen viidelläkympillä kokonaisen viikon?

Haastaja. Loviisan invalidien puheenjohtaja Jyrki Laakso toivoo, että viidenkympin viikko antoi ajattelemisen aihetta haastetuille. Kuva Auli Henriksson
Loviisan Invalidit haastoi paikallisia päättäjiä tulemaan toimeen 50 eurolla viikon.

LOVIISA Toimeentulohaaste on Invalidiliiton valtakunnallinen hanke, joka liittyi kansainväliseen vammaisten päivään 3.12. Invalidiliitto toteaa, että liian monen vammaisen ihmisen kuukausitulot hipovat köyhyysrajaa. Asumis- ja muiden peruskulujen jälkeen käteen jää usein vain 50 euroa viikossa, millaista elämää sillä voi elää, liitto kysyy.

Loviisan invalidien puheenjohtaja Jyrki Laakso haastoi loviisalaisia vaikuttajia mukaan toimeentulohaasteeseen. Hän huomauttaa, että etenkin alkuvuosi, ennen kuin lääkekatto täyttyy, on monelle vaikea.
– Alkuvuoteen osuu monia maksuja muutenkin. Tiedän, että on jouduttu jättämään terveenä pysymisessä auttavia lääkkeitä ostamatta ja otettu vain hengissä säilymisessä ratkaisevat lääkkeet. Puoli vuotta saatetaan mennä vain pakollisten lääkkeiden varassa, terveyttä ylläpitäviin ei ole varaa, hän toteaa.

Toimeentulohaasteeseen lähtivät Loviisan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Otto Andersson ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mia Heijnsbroek-Wirén.
– Halusimme heidät, koska he ovat sellaisilla paikoilla yhteiskunnassa, joissa voi vaikuttaa, toiveena oli, että viikko viidelläkympillä pistää ajattelemaan, perustelee Laakso.
Hän lisää kampanjalla halutun saada esille myös sellaisten äänet, jotka eivät sitä yleensä kuuluville saa.
– Heikoimmassa asemassa olevat eivät juurikaan osallistu yhteiskunnalliseen keskusteluun tai toimintaan, tarmo ei vain enää riitä, kun oma arki on ponnistelua.

Loviisassa hyvä tilanne

Loviisassa heikoimpien asema on Laakson mielestä paljon parempi kuin isoissa kaupungeissa.
– Esimerkiksi vammaisia asiakkaita on niin vähän, että kaupungin työntekijä tuntee heidät ja voi kohdata yksilöinä, ei vain nimenä paperilla. Sosiaalipuolellakin asiakkaat tunnetaan ja on jopa muistutettu, että henkilö on tullut tilanteen muututtua oikeutetuksi tiettyihin palveluihin. Loviisassa tilanne on paljon parempi kuin maassa keskimäärin.
Osalla on kynnys korkealla hakea ja vastaanottaa apua, vaikka olisi selkeä tarve ja oikeus.
– Ajatellaan, että sossun luukulle en mene, ollaan sillä tavalla ylpeitä. Ne, jotka rohkenevat apua hakea, Loviisassa saavat.

Hyvin pienituloiset saattavat samasta syystä peitellä vaikeaa tilannetta ympäristöltä. Laakso sanoo, että kun loviisalaismarketissa myydään punalaputettuja isolla alennuksella myöhään illalla, on ihmisiä jotka menevät jo tuntia ennen kuin alennusaika alkaa, ottamaan tuotteet hyllystä, varaavat tuotteet ja odottavat että alennusaika alkaa.
– Loviisa ei ole tässäkään asiassa mikään lintukoto, täällä on köyhiä ihmisiä siinä missä isoissa kaupungeissa.

Laakso muistuttaa, että kotoa liikkeelle lähtö ja muiden tapaaminen avustetustikin sekä tekeminen voi toimia luonnon kipulääkkeenä. Hän huomauttaa, että Loviisan maantieteellinen laajuus ja useat kuntakeskukset tuovat omia lisähaasteita. Jotta pääsisi toimintoihin mukaan, on otettava taksi koska omaa autoa ei ole eivätkä bussit kulje. Taksista maksettava omavastuu voi kuitenkin muodostua ylivoimaiseksi esteeksi.

”Budjetti ylittyi”

Loviisan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mia Heijnsbroek-Wirén kertoo oman haasteviikkonsa olleen työn ja kokouksien täyteinen, joten houkutuksia kulutukselle ei ollut kovin paljon.
– Välttämättömät ruokaostokset olivat nelihenkiselle perheelle yhteensä 123,50 euroa tai 30,90 per henkilö. Tankkasin auton ja ajoin Helsinkiin töihin kahtena päivänä, jonka kulut noin 30 euroa, eli ylitin jo tässä henkilökohtaisen 50 euron budjetin noin 10 eurolla.
Hän kertoo jo ennen haasteen saamista varanneensa ajan kampaajalle, jonka kustannus oli 45 euroa. Muutama ilmainen lounas sisältyi viikkoon.
– Edustustehtävien ja kokousten yhteydessä nautin osittain huonolla omatunnolla tarjotun lounaan. Kahden pitkän työpäivän aikana syödyt lounaat kustansin itse, ne maksoivat noin 7,50 päivässä. Mietin itse nykyään aika harkiten miten ylipäänsä kulutan, koska en poliittisten vastuiden ohella pysty olemaan 100-prosenttisesti työelämässä. Tämänkin myötä pystyn asettamaan itseni henkilökohtaisesti vähävaraisempien asemaan, arvioi Heijnsbroek-Wirén.

Tuotteiden hintoihin ja ostosten suunnitelmallisuuteen hän on kiinnittänyt huomiota jo ennen haastetta. Haasteviikon aikana hän ei käynyt esimerkiksi kahviloissa.
– Olin jo ruoan, dieselin ja kampaajan myötä yli budjetin, joten ei ollut varaa edes harkita. Mietin tosissaan, jos olisin jättänyt kampaajalla käynnin tekemättä, mutta työni puolesta on toisinaan oltava huolitellun näköinen, eli ei mahdollinen vaihtoehto.

Haastetut. Otto Andersson kertoo vertailevansa hintoja muutenkin ja huomanneensa isot erot eri kauppojen välillä samojenkin tuotteiden välillä ja eri tuotemerkkien välillä. Mia Heijnsbroek-Wirén näkee Loviisassa olevan paljon tekemistä esteettömyyden suhteen. Kuva Marita Itävuori

Hän näkee, että Loviisassa on esteettömyyden suhteen paljon tekemistä, muun muassa jalkakäytävät, julkiset rakennukset sekä myös liikehuoneistot ovat osittain haasteellisia liikuntarajoitteisille.
– Teimme vuosia sitten pyörätuolilla ajelun ja totesimme katujen kunnon ja ylimenopaikat liikuntarajoitteisille aivan mahdottomiksi. Niitä parannettiin silloin, mutta vielä on kehitettävää, hän summaa ja pitää haastetta itse kullekin hyväksi tehdä.

”Erittäin pieni summa”

Loviisan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, eduskunnassa työskentelevä Otto Andersson, toteaa viikon aikana tulleen selkeästi ilmi, että 50 euroa on erittäin pieni summa.
– Itselle jo pelkästään työmatkoihin liittyvät kulut söivät suuren osan summasta, mutta myös muut arjen kulut ylittivät 50 euron rajan.
Andersson myöntää, ettei kovin todentuntuista kuvaa viikon aikana tullut tuolla summalla pärjäämisestä, koska viikkoon sisältyi työhön liittyviä tilaisuuksia, joihin kuului myös ruokailu. Hän söi viikon aikana normaalisti työpaikkansa lounasravintolassa.

– Toimeentulohaaste oli mielestäni erittäin tärkeä ja ajatuksia herättävä. Täysin selväksi tuli, että 50 eurolla pärjääminen ei todellakaan ole helppoa. Se oli ainakin itselleni selkeä muistutus siitä, että ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat todella paljon siinä, mitä tulee toimeentuloon ja muuten, esimerkiksi työelämässä ja sen ulkopuolella olevien tilanteiden välillä on merkittävä ero.
Hän aikoo nyt haasteen jälkeen olla yhteydessä Loviisan invalideihin ja keskustella tilanteesta laajemmin.