Punainen kaunotar oli teillä tietymättömillä lähes viisikymmentä vuotta.

PORVOON TARMOLA Isoon kiinteistöön mahtuu iso pala moottoripyöräilyn historiaa. Mutta nyt ollaan erityisesti yhden pyörän jäljillä.

Ja siellähän se lopulta on: espanjalainen Bultaco vuodelta 1968!

Moottoripyörä on punainen kuin joulupukin nuttu. Se on huippukunnossa, mutta radalle sillä ei enää lähdetä.

– Kun jälleen näin sen, kävi kuten olin pelännyt. Saksaan pyörä myydään vain minun kuolleen ruumiini yli! muistelee isnäsiläinen Christer Alm.
Kilpailuja

Ennen kuin päästään porvoolaiseen moottoripyörähalliin ja -museoon, täytyy palata tarinan alkuun, lähes 50 vuoden taakse.

Christer Alm osti kirkkaanpunaisen Bultaco Pursang 250 cc:n 1967 mestariajaja Otto Brandtilta, joka kilpaili 1930-luvulla ja toimi myöhemmin merkin agenttina Suomessa. Pyörä oli ensimmäisiä, jotka tuotettiin Espanjasta Suomeen.

Christer Alm kävi Otto Brandtin kanssa pitkiä keskusteluja Helsingin Fabianinkadulla sijaitsevassa liikkeessä. Lopulta syntyivät kaupat ja moottoripyörä saapui junan kyydissä Porvooseen.

Ensimmäisen kerran Christer ajoi Bultacolla jääradalla jossain Venäjän rajan tuntumassa.
Christer Alm harmittelee kirjassaan, miten Ruissalon ajot siirrettiin lakkautetulle lentokentälle Artukaisiin. Ruissalon valtasi rämisevä rock ja moottoripyörät päätyivät kiertämään tylsää kenttää. Koska ojia ei ollut, jotkut kilpailijat päätyivät ajamaan soralla pitkiäkin matkoja. Viehätys kisasta katosi.

Christer oli aloittanut kilpailemisen 1960-luvun puolivälissä.

Christer ja hänen nuorempi veljensä Jan-Erik ajoivat kilpaa, Jan-Erik jääajoa, Christer lähinnä rata-ajoa. Christer osallistui muun muassa klassisiin Ruissalon ajoihin Turussa.

– Yhdessäkään kilpailussa pyörä ei mennyt nurin kertaakaan, Jan-Erik muistelee.

Sitten Bultacon sytytysjärjestelmä hajosi.

– Emme osanneet korjata sitä. Myin pyörän sipoolaiselle Arne Wickströmille. Hän kilpaili sillä jääajoissa yhden talven.

Siihen punaisen Bultacon jäljet sitten loppuivat. Pyörä katosi Almin veljesten näköpiiristä 48 vuodeksi.

Keräilyä

Jan-Erikin kilpaura kesti nelisen vuotta, Christer osallistui kilpailuihin lopulta parin kymmenen vuoden ajan, lähinnä japanilaisilla pyörillä.

– Christer laittoi kaikki palkkarahansa pyöriin, Jan-Erik muistelee.

Kun molemmat olivat lopettaneet kilpailemisen, veljekset alkoivat kerätä klassisia vanhoja moottoripyöriä. Nyt niitä on Tarmolassa seitsemisenkymmentä ja lähes kaikki pyörät omistaa Jan-Erik. Tiloissa toimii myös museo, Yesterdays mc.

Museo on kokemus sinänsä. Iso pala moottoripyöräilyn historiaa löytyy museosta. Joitain merkkejä, kuten Husqvarnaa, ei moottoripyöriin edes yhdistä.

Pyörä löytyy

Harrastus vei veljekset lopulta myös kadonneen moottoripyörän jäljille.

Vuosi sitten veljekset saivat tietää Bultacon olinpaikan.

– ”Meidän” Bultacomme oli Turussa, kunnostettuna uudenveroiseksi, ja se oli myynnissä.

Klassisia moottoripyöriä kunnostava Hannu Terkkilä oli kunnostanut pyörän ja omisti sen.

Yli vuoden ajan Terkkilä yritti hieroa pyörästä kauppoja Almin veljesten kanssa.
Vaikka pyörän hankkiminen kiinnosti, asiaa oli pohdittava tarkkaan.

– Minä olen täyttänyt jo 72, ylimääräistä rahaa ei ole eikä terveyskään ole enää sama kuin ennen, Christer Alm muistelee.

Jäähyväismatka

Mutta tietenkin pyörä, jolla veljekset olivat ajaneet lähes 50 vuotta aiemmin, tuntui välttämättömältä hankinnalta.

Tämän vuoden marraskuussa veljekset lähtivät Lohjalle veteraanipyörien tapahtumaan.

– Tiesimme Terkkilän olevan paikalla. Ajattelimme, että voimme jättää samalla jäähyväiset Bultacolle. Huhun mukaan pyörää oltiin myymässä Saksaan.

Mutta sitten kävi kuten kävi. Veljekset eivät kestäneet ajatusta, että pyörä päätyisi Saksaan.

Niinpä he ostivat pyörän, toistamiseen.

– Sitä ei enää myydä, niin kauan kuin elän, Christer Alm sanoo.

Rahaa hankintaan paloi 3 000 euroa.

Pyöriä Ruotsista

Punainen Bultaco kiiltää ja kimmeltää tarmolalaisessa hallissa kuin uusi. Ajoon sillä ei kuitenkaan enää lähdetä.

Jan-Erik aloitti pyörien restauroinnin tosissaan siirryttyään pois työelämästä sydänvaivojen vuoksi.

– Etsin pyöriä lähinnä Ruotsista. Sieltä onkin peräisin noin 80 prosenttia.
Kauppojen syntymisessä ovat olleet korvaamattomana apuna sekä Jan-Erikin vaimo että Ruotsissa asuvat sukulaiset.

Tuontia. Veteraanimoottoripyöriä on hankittu etupäässä Ruotsista. Kuva: Marita Itävuori

Pariin kymmeneen vuoteen ”liikenne” on ollut yhdensuuntainen: pyöriä on ostettu, mutta ei myyty.

Molemmilla harrastus on siis muuttanut muotoaan kilpailemisesta historian vaalimiseen. Christer Almin kirja Megafonitis – Ett eko från tävlingsbanan, ilmestyi vuonna 2010.

Kirja on saanut nimensä entisajan moottoripyörän pakoputken pään muodosta ja äänestä joka kuuluu, kun moottori alkaa yskiä: jos polttoaineen ja ilman sekoitus ei ole oikea, tietyillä kierroksilla kone saattaa nimittäin köhiä.

Sähköpyöriin

Entä mitä tapahtui Bultaco-pyörien valmistajalle?

Kaksitahtisia moottoripyöriä alkoi valmistaa 1958 Francesco ”Paco” Bultó, joka johti 1944 perustettua moottoripyöräyritystä Montesassa.

Uuden yrityksen ensimmäinen pyörä Bultaco Tralla 101 esiteltiin 1959. Pyörällä napattiin muutaman kuukauden kuluttua seitsemän sijaa kymmenen parhaan joukossa Espanjan Grand Prix-kisoissa.

Menoksi. Bultacon logossa on kohotettu peukku. Kuva: Marita Itävuori

Bultaco on yhdistelmä Bultósta ja hänen lempinimestään Pacosta.

– Perustaja halusi tulla haudatuksi Bultacon paidassa, Christer Alm kertoo.

Perustajan idea on myös merkin logo, ylös kohotettu peukalo.

Yritys lopetti toimintansa 1979, avattiin uudelleen ja suljettiin taas.

Nykyisin yritys toimii taas. Se aloitti 2014 sähkömoottoripyörien valmistuksen yrityksen syntysijoilla Barcelonassa.