Tervikin säteritila on tunnettu Suomen huomattavimmasta yksityisestä muotokuvakokoelmastaan. Kartano on tunnettu myös maan pisimmästä tammikujasta.

LOVIISA Loviisan taidekeskuksen tukiyhdistys on edennyt kartanohankkeessaan Pernajanlahden länsirannalla sijaitsevaan Tervikiin, jonka historia ulottuu keskiajalle saakka. Kartano on ollut saman suvun hallussa 1700-luvulta saakka, vaikka nimet ovatkin vaihtuneet avioliittojen myötä. 1800-luvun puolivälistä lähtien omistajasuku on ollut Ehrnrooth. Kartanon nykyinen omistaja on Alexander Ehrnrooth.

Almintalossa eilen avautunut näyttelyn Tervik säteri – taiteen ja kulttuurin koti, on syntynyt tukiyhdistyksen Nina Björkman-Nysténin ja Janica von Veh–Högbäckin yhteistyönä. Myös Louis Ehrnrooth on ollut korvaamattomana apuna näyttelyä koottaessa.

Tervikin muotokuvakokoelmat ovat näkemisen arvoiset, mutta Almintaloon niistä on saatu vain osa. Syyt ovat olleet myös käytännöllisiä, sillä suuria muotokuvia on vaikea kuljettaa. Tervikissä kattokin on huomattavasti korkeammalla kuin Almintalossa.

Osa Tervikin maalauksista ja muusta irtaimistosta on peräisin Ruotsista, Tyresön linnasta.

Nykyisin Tervikin kartanomuseon säätiö omistaa muotokuvakokoelman.
Perinnönjaoissa osa maalauksista on päätynyt muualle.

Silti näyttelyyn on saatu merkittävä katsaus maalaustaiteen helmiä. Almintalossa on esillä muun muassa Albert Edelfeltin ja Gunnar Berndtsonin maalauksia. Myös Helsinki-aiheisista valokuvistaan tunnettu Signe Brander on kuvannut itäuusmaalaisia kartanoita enemmän kuin Helsinki-näkymiä konsanaan.

Berndtsonin maalaus yhdeksänvuotiaasta Bebéstä on liikuttava. Bebé eli Mary Dagmar (1876-1885) menehtyi polioon ja kurkkumätään.

Bebé. Gunnar Berndtsonin maalaus.

– Myös Bebén mekko ja nukke ovat säilyneet, Nina Björkman-Nystén kertoo ja osoittaa maalauksen edessä tuolilla olevia esineitä. Myös tuoli on Bebén. Sen hän voitti arpajaisissa hieman ennen kuolemaansa. Tyttö on haudattu Pernajan kirkon hautausmaalle.

Tervikin pitkään historiaan liittyy myös soturikuningas Karrle XII. Tilan päärakennus paloi ja kiitokseksi sotapalveluksesta Kaarle myönsi Tervikille verovapauden.

– Kartano ei välttämättä ole säteritila, mutta säteritila on aina kartano, Björkman-Nystén summaa.

Bebé. Gunnar Berndtsonin maalaus.Kaarle XII liittyy Tervikiin myös Otto von Dyringiä esittävän maalauksen kautta.

– Von Dyring oli niitä harvoja, jotka ratsastivat Kaarle XII:n kanssa Turkista takaisin Ruotsiin.

Suuren Pohjan sodan jälkimainingeista seurasi avioliitto, jonka myötä Tervikiin päätyi maalauksia ja esineistöä Tyresön linnasta Ruotsista.

Myös kartanon asukkaat ovat tehneet kuvataidetta. Taitavia maalareita ovat olleet muun muassa Kajsa-Lisa Ehrnrooth (1900–1973) ja Gunilla Ehrnrooth (1929-2014). Kajsa-Lisa maalasi julisteita, Gunilla akvarelleja.

Puisto ja kasvihuone

Tervikin erikoisuuksiin kuuluvat myös laajat puistoalueet sekä kasvihuone. 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla kartanon kasvihuoneeseen asennettiin keskuslämmitys. Se mahdollisti persikoiden, viinirypäleiden, sitruunoiden ja muiden eksoottisten hedelmien viljelyn.

Tervikin hedelmiä tarjoiltiin todennäköisesti myös presidentti Svinhufvudille, joka vieraili kartanossa toukokuussa 1939. Hänen kunniakseen koristeltiin puutarha.
Päärakennusta ympäröi puutarha- ja puistoalue.

Kartano sijaitsee keskellä perinteistä viljelymaisemaa. Kartanon pellot, noin 1 000 hehtaaria, on nykyisin vuokrattu.

Sisäkuva. Almintalon näyttelyssä maalauksista on esillä vain murto-osa. Interiööreistä on esillä valokuvia.

Myös kartanon keltainen puinen päärakennus on historiallisesti arvokas. Sen runko on peräisin vuodelta 1736. 1810-luvun lopulla maamarsalkka de Geer tilasi kartanon uudistamiseksi piirustukset C.L. Engeliltä. Päärakennuksen matalat siivet ovat peräisin tuolta ajalta. Myös sisustusta modernisoitiin, mutta huonejärjestys säilytettiin entisellään.

A.F. Granstedt uusi suunnitelmia 1860-luvulla. Päärakennukseen tehtiin toinen kerros ja se koristeltiin monin Edelfeltin piirtämin pinnoituksin.

1920-luvulla sisätilat palautettiin empire-tyylisiksi Carl Frankenhaeuserin vuoden 1926 piirustusten mukaan.

Peruskorjaukset eivät tietenkään lopu koskaan. Tällä hetkellä korjataan asuinhuoneita ja taloon on asennettu pellettilämmitysjärjestelmä.

Kartano kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin.

Tervikin historia liittyy myös suomalaisen koululaitoksen historiaan. Seudun ensimmäinen koulun perustivat Anna Dorothea Muhl ja maaherra Otto Wilhelm de Geer perustivat koulun 254 vuotta sitten, vuonna 1763. Alkuperäistä koulurakennusta ei enää ole, mutta sen jatkaja, Isnäs skola, on yhä toiminnassa. Koulun sanotaankin olevan maan vanhin kansakoulu, joka on toiminut yhtäjaksoisesti tähän päivään saakka.

Tervikin kartano – taiteen ja kulttuurin koti, on esillä Almintalossa 24.4. saakka.

Tervikin kartano
  • Tervikin kylässä oli 1500- ja 1600-luvulla kolme eri rälssitilaa.
    Tervikin kartano muodostettiin useasta tilasta vuonna 1636. Sen perusti vanhaan skotlantilaiseen sukuun kuulunut Katarina Guthrie ja hänen miehensä everstiluutnantti Johan Lichton. Aviomies kuoli jo samana kesänä ja leski avioitui everstiluutnantti Edward Johnstonen kanssa.
  • Avioliittojen kautta Tervikin omistajasuvusta tuli sittemmin Muhl ja myöhemmin de Geer, vuodesta 1855 lähtien Ehrnrooth. Nimien vaihtumisesta huolimatta kartano on siis ollut koko ajan saman suvun hallussa.