Terveyslähteiden ympäristöä siistittiin porukalla

Kottikärry täyteen. Esko Porola, Riikka Hyvönen ja Elina Ojamaa haravoivat terveyslähteiden ympäristöä. Heidän mielestään paikka on viehättävä ja historiallisesti merkittävä. Kuva Eija Kosonen
Valkovuokot kukkivat, peippo lauloi ja aurinko lämmitti mukavasti, kun kymmenkunta talkoolaista kokoontui perjantaina haravoimaan Loviisan terveyslähteiden ympäristöä.

LOVIISA – Minä olen lapsena uinut terveyslähteessä ja vettä kävimme juomassa usein. Tämä oli meille lapsuuden leikkipaikka, talkoissa mukana ollut Ritva Suomalainen muistelee.

Hän asui lapsena terveyslähteiden naapurissa. Lähiympäristön kymmenet lapset leikkivät usein puistomaisessa paikassa.
– Jalkapalloa pelattiin ja meillä oli oma futisjoukkuekin, samaan lapsiporukkaan kuulunut Håkan Åkerberg mainitsee.
Myös Yngve Englundilla on muistoja lähteistä.
– Kävimme juomassa vettä 1950- ja 60-luvulla. Sitä, oliko vedenjuonnilla jotain vaikutuksia, en osaa sanoa, hän naurahtaa.

Ajat ovat muuttuneet ja viime vuodet terveyslähteiden ympäristö on saanut elää hiljaiseloa. Paikka on ollut jokseenkin oman onnensa nojansa, eikä se kuulu kaupungin huolehtimiin puistoalueisiin.

Nyt kulttuurihistoriallisesti arvokas paikka Hakalehdonpolulla museon lähistöllä on heräämässä uuteen kesään. Joulukuussa Loviisaan muuttanut pariskunta, Elina Ojamaa ja Esko Porola, sai idean terveyslähteiden miljöön kohentamisesta.
– Teimme kävelyretkiä uusilla kotinurkillamme tutustuaksemme kaupunkiin. Kävimme muun muassa Ehrensvärdin polulla. Terveyslähteille tullessamme ihmettelimme, mikä paikka tämä oikein on, Porola kertoo.
Pian heille alkoi selvitä paikan historia.
– Terveyslähteet löydettiin 266 vuotta sitten. Paikka on erityinen juuri historiansa takia.

Ojamaa ja Porola ottivat yhteyttä Loviisan museoon ja kyselivät mahdollisuuksista aloittaa yhteisöllinen kulttuurimaiseman hoito terveyslähteen ympärillä. Tarkoitus on herätellä Loviisassakin Adoptoi monumentti -toimintaa, joka rohkaisee jokaista oman paikallisen ympäristönsä arvostamiseen ja vaalimiseen.

Toimintaan osallistuvat voivat hoitotyön lisäksi esimerkiksi tarkkailla adoptoimansa kohteen kuntoa, tutkia sen historiaa ja järjestää halutessaan erilaisia tapahtumia.
– Museossa innostuttiin heti ja asia lähti etenemään nopeasti, pariskunta kiittelee.

Ensimmäinen hoitoisku

Ensimmäinen hoitoisku tehtiin perjantaina. Kaupunki toi paikalle roskalavan sekä haravat ja muut työkalut. Töihin tartuttiin kahvinjuonnin ja historiakatsauksen päätteeksi.
Mukaan tuli kymmenkunta innokasta. Yksi heistä oli Tiina Notko kahden koiran kera.
– Tämä hieno kivipolku täytyy ehdottomasti saada näkyviin. Lehdet ja muut roskat on haravoitava pois.

Kivet esiin. Tiina Notko ihastui kiviseen polkuun. Kuva Eija Kosonen

Heräävä luonto ja etenkin runsaana kukkivat valkovuokot tekevät paikasta etenkin keväisin viehättävän. Talkoolaiset arvelivat, että kesäaikaan paikan viihtyisyyden ylläpitoon saattaisi riittää aluskasvillisuuden niittäminen silloin tällöin.

Mesimarjoja, lakkoja?

Terveyslähteiden historiasta talkoissa kertoneen museointendentti Ulrika Rosendahlin mukaan paikka on aikoinaan ollut pieni kaunis metsä.
– Lehtipuita oli paljon. Täällä kasvoi koivuja, haapoja, pihlajia sekä tiettävästi heisipuita.
Nyt terveyslähteitä vartioivat vanhat jyhkeät lepät.
– Täällä oli myös suokasvillisuutta, kuten mesimarjoja ja todennäköisesti lakkoja.

Rosendahl arvelee, että jos maastoa hoidetaan hellävaraisesti ja jos olosuhteet palautuisivat ennalleen, voisivat vanhat kulttuurikasvit palata kertomaan paikan historiasta.

– Maastoa on vuosikymmenten aikana muokattu tosi paljon.
Ensi kesäksi Elina Ojamaa ehdottikin, että paikalle voitaisiin pyytää asiantuntija kertomaan kylpyläkauden kasvillisuudesta.

Suoni katkennut

Lähteiden suosio oli huipulla Loviisan kylpyläkaudella 1800-luvulla sekä vielä 1920-30 -luvulla. Mineraalipitoisen veden arveltiin parantavan kaikki sairaudet.

– Uskottiin, että vaivat lähtevät vesikuurilla. Kokonaisuuteen kuuluivat myös ulkoilu ja raitis ilma, Rosendahl selvittää.
Hän huomauttaa, että tänä päivänä lähteiden vettä ei pidä missään nimessä juoda. Vesi on likaista, eikä se vaihdu lähteissä.

– Vettä tuonut suoni katkesi todennäköisesti silloin, kun moottoritietä rakennettiin.

Kaivoista toinen on peitetty ritilällä ja toinen täytetty hiekalla, jottei kaivoista tule vaaranpaikkoja lapsille.
Talkoot saanevat jatkoa, sillä intoa mukana olleilla tuntui olevan.
– Toiveissa on myös, että paikalle saataisiin opastaulu, jossa kerrotaan alueesta ja sen historiasta, Ojamaa toteaa.

Terveyslähteet sijaitsevat Hakalehdonpolulla. Paikalle ohjaa opaste.