Vivica Bandler oli hyvin erityinen daami. Viva Vivica! -näyttely esittelee Suomeen uudistuksen tuulet tuoneen teatterivaikuttajan yllättävän tiiviit yhteydet Loviisaan.

LOVIISA  – Hän saattoi nostaa puhelinluurin ja soittaa suoraan Pariisiin kysyäkseen, mikä on kaupungissa suurin hitti. ”Ok, otetaan se Lillaniin!”

Vivica Bandlerin kanssa vuosia työskennellyt ja hänet nuoresta saakka tuntenut lavastaja ja ohjaaja Ralf Forsström tarinoi kiehtovasti Bandlerista Almintalon näyttelyn avajaisissa. Bandlerin syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta.

– Hänen jälkeensä tällaisia ei ole tullut, näin voi rauhassa sanoa, Forsström tiivisti.
Forsströmin ja Katarina Lindholmin kokoama näyttely on koottu yhteistyössä Teatterimuseon kanssa vuonna 2012. Loviisasta näyttely siirtyy välillä Tampereelle, palatakseen jälleen Loviisaan.

Näyttely koostuu Bandlerin elämää esittelevistä roll-upeista; kuvista ja teksteistä, sekä Bandlerin ajatelmista, jotka koskevat niin teatteria kuin elämääkin.

Suoraan Eurooppaan

Bandler oli kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin ja teatterihistorioitsija Ester-Margaret Lindbergin tytär.

Varakkaan taustansa turvin Bandler pystyi muun muassa heti sotavuosien jälkeen matkustamaan ulkomaille. Teatterinohjaajan uransa hän aloitti Tammelassa, jossa hänen sukunsa omisti Saaren kartanon. Bandler vei Tammelan harrastajateatterin Seitsemän veljestä suoraan Pariisiin.

Bandlerista tulikin vahva vaikuttaja Eurooppaan mutta myös itään, Moskovaan. Ruotsin hän valloitti muumimetodilla. Hän esitteli suomenruotsalaisia kirjailijoita ruotsalaisyleisölle.
Bandler avioitui itävaltalaisen Kurt Bandlerin kanssa, mutta liitto päättyi eroon. Hänellä oli suhde Tove Janssonin kanssa. He säilyivät suhteen päätyttyä ystävinä.

Modernia dramatiikkaa

Forsströmin mukaan Bandlerista löytyi sekä tunteva että kova puoli, tuffa sidan. Taitavan liikemiehen mallin hän oli saanut isältään.

– Hän oli radikaali, selkeästi vasemmalla, vaikka ei kuulunut mihinkään puolueeseen.

Bandler oli teatterimaailman radikaali, joka toi kevyiden komedioiden ja operettien tilalle modernia dramatiikkaa: Jean-Paul Sartren, Jean Genet´n ja Eugene Ionescon teoksia. Hän toi Suomeen myös Darion Fon näytelmiä.

Lilla Teaternista hän teki Euroopan parhaan avantgarde-teatterin 1960-luvulla. Hän oli ostanut teatterin 1955. Hän johti teatteria 12 vuotta. Yhteistyökumppaneita olivat muun muassa Lasse Pöysti ja Birgitta Ulfsson, sekä Erna Tauro ja Harry Packalén.

– Vivica oli kiinnostunut nuorista kyvyistä. Olin yksi hänen ”lapsistaan”.

Bandler nosti esiin muun muassa Kalle Holmbergin ja Kaisa Korhosen.

Loviisan kesät

Näyttelyn tulo Loviisaan paljasti yllättäviä yhteyksiä kaupunkiin. Yli 40 paikassa elämänsä aikana asunut Forsström muutti kahdeksan vuotta sitten Loviisaan, jolle kaupunki oli tuttu jo lapsuudesta, sillä hänen isänsä oli toiminut Loviisan Kasinon johtajana.

Bandlerin isovanhemmat Aina ja Axel Lindberg puolestaan asuivat Lyhytkuja 3:ssa vanhassa kaupungissa.

Talossa asui vuokralla kirjailija Runar Schildt, jonka pojasta Göranista von Frenckellin perhe myöhemmin huolehti. Göran oli von Frenckellin kummilapsi.

– Vivica olisi ottanut isäkseen mieluummin Runar Schildtin kuin von Frenckellin.
Göran Schildt ja Vivica olivat samanikäiset ja kuin siskokset. Heidän ystävyytensä kesti läpi elämän.

Göran Schildt ja Tove Jansson kannustivat agrologiksi opiskellutta Bandleria teatteriuralle, sillä tämä ei tuntenut yläluokan eikä varsinkaan isänsä edustamia arvoja omikseen.

Ratkaisu teki Bandlerista lopulta Suomen kansainvälisesti arvostetuimman teatterivaikuttajan.

Isän ja tyttären huonot välit ovat oma lukunsa. Forsströmin mukaan ainoa isää ja tytärtä yhdistävä, myönteinen tekijä oli kesäpaikka Pernajan saaristossa, Kalvholmen, joka on yhä suvun omistuksessa.

Yhteisillä matkoillaan Bandler ja Forsström muistelivat usein kesäistä Loviisaa, sen vilkasta seuraelämää. 1970-luvun lopulla Forsström vuokrasi jopa Seurahuoneen, nykyisen pääkirjaston, kuukaudeksi Slumrande toner -filmin kuvauksia varten.

– Tiesin lavastajana hyviä kuvauspaikkoja. Samoja miljöitä on yhä hieman jäljellä.

– Vivica kävi Loviisassa välillä myös Tukholman vuosinaan.

Forsström painotti Loviisan merkitystä kulttuuri-ihmisten kaupunkina, sekä ennen että nykyisin.

Forsström tutustui Bandleriin, kun tämä palkkasi Forsströmin lavastajaksi Lilla Teaterniin. Myöhemmin he työskentelivät Tukholman kaupunginteatterissa, jota Bandler johti 12 vuotta. Yhteistyö kesti peräti 40 vuotta.

Bandler myi ison osan omaisuuttaan pois ja perusti säätiön, joka jakaa avustuksia kiinnostaville teatteriproduktioille. Helsingissä ja Tampereella sijaitsevia asuntoja vuokrataan teatteriopiskelijoille.

Viva Vivica!
  • Almintalossa, Brandensteininkatu 3, 19.5.-29.7. ja 15.8.-30.9.
  • Yhteistyössä Teatersiftelsen Vivicas Vänner ja Loviisan Taidekeskuksen Tukiyhdistys.