Tamminiemen lomakeskuksen jatkuvuus taas katkolla

Loviisan Tamminiemen lomakeskuksen ympärillä kuohuu jälleen. Edellisten yrittäjien konkurssin ja värikkäiden vaiheiden jälkeen vuonna 2010 Tamminiemen lomakeskuksen yrittäjäksi päätynyt Jouni Vesanen on ajautunut tukkanuottasille Loviisan kaupungin edustajien kanssa alueen vuokrasopimuksesta ja sen tulkinnoista.
Loviisan kaupunki irtisanoi vuoden 2015 joulukuussa Vesasen vuokrasopimuksen päättymään 31.12.2017, ja ilmoitti samalla aloittavansa neuvottelut uudesta sopimuksesta kevään 2016 aikana.

Huhut Tamminiemen ympärillä vellovat sankkoina. Tamminiemi sai vuoden 2015 heinäkuussa kosolti kielteistä julkisuutta, kun se käännytti ulkomaalaiset telttailijat alueelta. Yrittäjän mukaan alueelta puuttuvat telttailun vaatimat ruuanvalmistus- ja ruokailutilat, koska kaupunki ei ole niitä kiinteistöihinsä rakentanut.
Vesanen syyttää kovin sanoin kaupunkia yrityksensä savustamisesta, väärien tietojen levittämisestä sekä sopimusvelvoitteiden laiminlyönneistä.

Vuokrasopimuksen mukaan Vesasella on etuoikeus vuokrakauden päättyessä saada vuokra-alue uudelleen vuokralle, mikäli se ei ole kaupungille ilmeisen kohtuutonta.
Käsillä on ilmiselvä sopimuskiista, jonka riski päätyä leivättömälle pöydälle on kasvamassa. Tamminiemen tulehtunutta vuorauskysymystä käsitellään keskiviikkona Loviisan valtuuston kyselytunnilla.

Asetelma Tamminiemen lomakeskuksen ympärillä on monin tavoin hankala. Tamminiemen rakennukset ja alue eivät täytä läheskään kaikkia viranomaisvaatimuksia, jonka seurauksena lomakeskus on toiminut vajaateholla. Osa puutteista on kuulunut rakennuksen omistajan eli kaupungin vastuulle.

Sanottua
Kaupungin ei kuitenkaan pidä liian avokätisesti tukea sellaista majoitusliiketoimintaa, joka kohtuuttomasti vääristää kilpailua alalla toimivien yksityisten ja kaupungille veroja maksavien majatalojen, motellien ja hotellien kanssa.
Arto Henriksson
Päätoimittaja

Suurimmat epäkohdat on sulkemisuhkien edessä korjattu, mutta peruskorjaustarve on yrittäjän arvion mukaan kasvanut lähemmäs 0,5 miljoonan euron suuruusluokkaa. Vesanen on saanut tilat vuokralle noin 2000 euron vuosivuokralla, mikä summa ei tietenkään kata korjausinvestointeja. Toisaalta Vesasen sopimus on ollut vain 7 vuoden mittainen, jonka vuoksi yrittäjä ei ole rohjennut itse tehdä alueella mittavampia investointeja.

Nykyisten sopimusten valossa Tamminiemelle on muodostunut eräänlainen pattitilanne, jota ei tällaisenaan ole syytä enää jatkaa. Pattitilanteen purkamiseksi on perusteltua, että Loviisan kaupunki päättää ensin millaista toimintaa se haluaa Tamminiemessä harjoitettavan, ja miten se saadaan tukemaan kaupungin matkailun kokonaistavoitteita.
Sen jälkeen kaupungin tulisi nykyisen vuokrasopimuksen velvoittamana neuvotella nykyisen yrittäjän kanssa mahdollisesta uudesta sopimuksesta.

Käytännössä toiminnan jatkaminen edellyttäisi alueen ja sen tilojen korjaamista sellaiseen kuntoon, että aluetta voidaan tehokkaasti markkinoida laadukkaana lomakeskuksena ja leirintäalueena. Nyt se ei sitä ole.

Lomakeskusliiketoiminta ei kuulu kaupungin tehtäviin eikä ole perusteltua, että siihen käytettäisiin vastikkeetta satojatuhansia euroja verovaroja.
Ja, jos käytetään, on investoinnin takaisinmaksun syytä tapahtua korkeamman vuokran muodossa. Nykyisellä alle 100 000 euron liikevaihdolla ja noin 10 prosentin vuosittaisella ja kesän noin 50 prosentin käyttöasteella se tuskin on mahdollista, vaikka yrittäjä pyörittäisi toimintaa yksin. Pelkästään rakennusten lämmitys nielee tuhansia euroja vuodessa.

Tamminiemen uuden vuokrasopimuksen tulisi antaa nykyiselle tai uudelle yrittäjälle mahdollisuudet ja samalla velvollisuudet kehittää alueen laatua ja palveluita niin, että liikevaihto ja samalla kannattavuus voisivat kasvaa. Se yhtälö ei ole helppo, mutta kukaan ei ole luvannut, että yrittämisen pitää olla helppoa.

Toinen vaihtoehto on Tamminiemen myyminen yrittäjälle, jolla on uskottava suunnitelma ja kyky investoida alueen kehittämiseen, ja esimerkiksi lomamökkien ja muiden lisäpalveluiden rakentamiseen.

Ongelmana on siinäkin tapauksessa raha, sillä rantatontin ja kiinteistön käypä arvo nousee helposti satoihin tuhansiin euroihin. Investointien kuolettaminen liiketoiminnalla olisi vähintäänkin haasteellista, jos vuoden tulos olisi tehtävä kesän muutaman kuukauden aikana.

Vuonna 2010 tällä palstalla kirjoitettiin, että ”loviisalainen leirintäaluehistoria on ajan pitkässä saatossa ollut värikästä kamppailua eloonjäämisestä. Loviisa tarvitsee seudun hotellien ja matkustajakotien lisäksi kohtuuhintaisen leirintäalueen, jossa myös telttailijat ja karavaanarit voivat asustella riittävien hygienia-, jätehuolto- ja muiden oheispalveluiden ulottuvilla. Kaupungin ei kuitenkaan pidä liian avokätisesti tukea sellaista majoitusliiketoimintaa, joka kohtuuttomasti vääristää kilpailua alalla toimivien yksityisten ja kaupungille veroja maksavien majatalojen, motellien ja hotellien kanssa.”

Niistä ajoista tilanne ei ole juurikaan muuttunut. Nyt ollaan taas samassa jamassa.

KOMMENTOI

Please enter your comment!
Please enter your name here