Ajelen kohti sovittua haastattelua. Puhelin soi, käheähkö ääni moikkaa ja kertoo, että ”hirvee krapula, kuolen jos lähden työhuoneelle, voitko tulla meille himaan?”

Maria ”Bifu” Ahonen oli edellisenä iltana lähtenyt vastoin alkusuunnitelmia juhlimaan 38-vuotispäiväänsä, ja nyt olo on vähän heiveröinen.

– En ollut ajatellut juhlia, mutta kun kaveri totesi, että siinä vaiheessa kun lakkaan juhlimasta synttäreitä, olen vanha, tuli lähdettyä. Ja kun on synttärit, niin shotteja tarjotaan, nauraa Ahonen ja valmistaa tuplaespressoja lounaaksi.

Sanottua
Levynkansien 
tekeminen on 
se mun juttu.
Maria ”Bifu” Ahonen
taidegraafikko

Koti sopiikin haastatteluun työhuonetta paremmin, koska samalla pääsee tapaamaan Ahosen kolme kissaa. 4-vuotias Elin tulee ovelle vastaan ja on varsin seurallinen, se käy hieromassa kuonoa nenään ja hakee rapsutuksia. 5-vuotias Gremlin katselee vähän kauempaa ja Facebook-julkkis, 6-vuotias Hjördis, näyttäytyy etäältä vasta tunnin päästä. Kissat ovat Ahoselle tärkeitä, sen näkee jo kissoja hemmottelevasta sisustuksesta, laadukkaista kattien herkuista ja kissakärryistä parvekkeella.

Lastenkärryjä muistuttava kissankuljetin on ollut jo käytössä. Vaikka Ahonen on valmis hemmottelemaan kissojaan, on kärryjen hankkimiseen ihan käytännön syykin, hän on jo työnnellyt yhden kissoista eläinlääkäriin. Jos ottaisi taksin, se olisi kolmekymppiä kerta. Kahdella taksikyydillä on jo kärryrahat tienattu, hän perustelee. Ahosta ei haittaa, vaikka joku saattaa miettiä, mikähän kylähullu tuo on, kun sormiin on tatuoitu ”mjau” ja kärryissä on vähän ”oudompi vauva”.

Gremlin on kuvaan osallistumisesta hieman näreissään. Kuva:Auli Henriksson

Ahosen kaverit Facebookissa saavat lukea hauskoja päivityksiä kissojen touhuista. Perinteinen joulukuva on jo odotettu. Tänä vuonna Elin istuu kiipeilypuun ylimmällä hyllyllä jalat levällään, kuvakäsittelyllä tehty tonttulakki päässä. Instagramissa Hjördis näyttää totista naamaa milloin missäkin tilanteessa.

– Hjördistä vituttaa usein, hän luonnehtii päivitysten luonnetta.
Ahonen laskee harrastuksekseen viininjuomisen. Koska rahojen pitää riittää kissojen luksusruokaan, tarkoittaa harrastus kyykkyviinejä Alkon alimmilta hyllyiltä. ”olen rieslingillä marinoitu”, virnistää Ahonen.

Eturivin artisteja

Maria Ahonen on loviisalaislähtöinen taidegraafikko, joka tunnetaan erityisesti levynkansistaan. Ellinoora, Vesala, Jari Sillanpää,  Jonna Tervomaa,  Juha Tapio, PMMP, Aurora, Isac Elliot, Saara Aalto, Redrama, Club for Five, listaa voisi jatkaa vielä pitkään ja huomata, että Ahosen kädenjälki yhdistää Suomen eturivin artisteja. Ahonen työskentelee People’s Village -suunnittelutoimistossa, entiseltä nimeltään Jet Lag Graphics. Työvuosia firmassa on takana jo 15. Päätoimitila on Porvoossa, mutta Ahonen työskentelee pääasiassa Punavuoren työhuoneella, lähellä studiota.

Maria Ahonen työskentelee Suomen eturivin artistien kanssa. Viime viikonlopun salainen projekti paljastui, kun Saara Aallon kevään areenakeikan juliste julkistettiin. Käsiala on Ahosen.

– Jos se on mainstreamia, se on meitsin duunia, hän kuvailee laajaa skaalaansa.
Levynkansien suunnittelu on tiukasti aikataulutettua. Jotkut artistit ovat toiveineen mukana paljonkin, osa ei ollenkaan. Joillain artisteilla on inhokkivärit, joita ei haluttaisi kantta tehdessä käyttää. Sinkkuja julkaistaan paljon, ja niiden kansia näkyy etenkin Spotifyssä ja sosiaalisessa mediassa.

Itselle antoisaa on saada tehdä samalle artistille ikään kuin jatkumo, kuten on Auroran kolmen julkaisun kansien kanssa.

Kaikesta musiikista joihin levyn kansia tekee, ei tarvitse tykätä, itse hän luonnehtii jämähtäneensä 80- ja 90-luvun musiikkiin.
– Ei tarvitse tykätä, mutta aina voi arvostaa hyvin tehtyä työtä.

Salainen projekti

Valokuvat levynkantta varten on yleensä jo otettu,kun Ahonen aloittaa työnsä, mutta mieluista olisi saada olla mukana jo ihan alkuvaiheissakin. Brittien X-Factorissa toiseksi sijoittuneen Saara Aallon Hartwall Areenan kevään keikkajuliste on viimeisimpiä töitä, viime viikonlopun salainen projekti, joka on nyt paljastettu. Kimalletta, tummia sävyjä ja taianomaisuutta hehkuva kuva tuntuu kuvaavan hyvin laulajaa ja hänen villeimpiä unelmiaan, kuten keikan nimikin vinkkaa.

Oma suosikki vuosien varrelta on PMMP:n Leskiäidin tyttäret -levynkansi. Kehystetyssä valokuvassa tiukkailmeiset Paula Vesala ja Mira Luoti kansanpuvuissa, itkevä taapero Vesalan sylissä. Kehyksen takana on vanhanaikainen tapetti, jossa on tahroja ja pari hämähäkkiäkin, kun tarkkaan katsoo. Ahonen kertoo levyn ilmestymisen aikaan olleensa metrossa, kun viereiset matkustajat näkivät julisteen ja kehuivat kuvaa suureen ääneen.
– Se oli aito reaktio, ja siksi hieno.

Ahonen kuvailee olevansa yhdistelmä laiskaa ja työteliästä. Laiskuutena hän pitää sitä, että voi makailla monta tuntia sängyssä. Aivot kelaavat kuitenkin koko ajan, ideoita ja ratkaisuja syntyy, ja työskentely koneella sujuu nopeasti.
– Teen paljon töitä ja vaikka keskellä yötä.

Mitään muuta ammattia hän ei osaa nyt edes kuvitella itselleen. Käsillä tekeminen, kauneudentaju ja piirtäminen sekä askartelu yhdisti äidin kanssa jo lapsena.
– Levynkansien tekeminen on se mun juttu.

Ahonen oli äskettäin viikon lomalla Lontoossa, kävi teattereissa ja keikoilla. Viikon loman jälkeen hän sanoo että kaksi viikkoa menee palautumiseen töissä, kun hommat kasaantuu.
Loviisassa lapsuutensa ja nuoruutensa asunut Ahonen lähti lukion jälkeen Helsinkiin opiskelemaan medianomiksi Arcadaan. Graafisen suunnittelun työpaja SVEPSissä hän on oli ensin töissä ja sitten opettajana, josta siirtyi nykyiseen työpaikkaansa.

Helsinki-vuosien jälkeen hän muutti 2009 Loviisaan ”kolmenkympin kriisissä”, ajatellen että hänestä tulee luomu. Kotikaupungissa hän asui viitisen vuotta ja muutti takaisin Helsinkiin muutama vuosi sitten. Parisuhde oli päättynyt ja sinkkuna eläminen Loviisassa ei oikein toimi.

Tuleva joulu on toinen ilman yllättäen menehtynyttä äitiä ja isä tulee Loviisasta Helsinkiin tyttären luokse, nyt on aika ryhtyä rakentamaan uudenlaisia jouluperinteitä.

KOMMENTOI

Please enter your comment!
Please enter your name here