Tukea. Syöpäyhdistysten edustajat toivovat, että mahdollisimman monelle sairastuneelle löytyisi vertaistukiryhmä. Vasemmalta Outi Kurki, Kimmo Järvinen, Heidi Vekkeli ja Jenni Tamminen. Kuva Eija Kosonen
Vertaistuki antaa voimia monille syöpään sairastuneille. Kokemusten, tiedon ja tunteiden jakaminen on helppoa, kun toinen ymmärtää heti mistä puhutaan.

LOVIISA Kolmen valtakunnallisen potilasyhdistyksen edustajat kävivät Loviisassa kertomassa yhdistysten mahdollisuuksista auttaa syöpään sairastuneita tarjoamalla vertaistukea, virkistyskursseja ja koulutusta. Kutsu vierailulle tuli Loviisasta.
– Ilta oli onnistunut, sillä paikalla oli 17 kuulijaa. Meille jäi olo, ettemme tulleet turhaan, Rintasyöpäyhdistys – Europa Donna Finland ry:n neuvontahoitaja Outi Kurki toteaa.
Vierailun aikana pohdittiin vertaistukiryhmien tarvetta ja niiden mahdollista perustamista. Ensimmäiseksi laitettiin vireille lymfaödeeman itsehoitoryhmän käynnistäminen. Rintasyöpäleikkausten jälkeistä lymfaturvotusta voidaan helpottaa jumpalla.
– Tarkoitus on, että Rintasyöpäyhdistyksen vertaistukihenkilö ja lymfaohjaaja Heidi Vekkeli tulee Loviisaan opettamaan liikesarjat ja sen jälkeen joku ryhmäläisistä jatkaa jumppien vetämistä. Ensimmäisen tapaamisen päivämäärä selviää pian, Kurki mainitsee.

Loviisassa esittäytyi kolmen yleisimmän syövän potilasyhdistysten väkeä. Outi Kurjen lisäksi paikalla olivat Kimmo Järvinen Eturauhassyöpäyhdistys Proposta ja Jenni Tamminen Suolistosyöpäyhdistys Coloresista. Lisäksi mukana oli ”potilaan äänenä” vertaistukihenkilö Heidi Vekkeli, joka sairastaa kroonista rintasyöpää.
– Loviisassa voisimme mahdollisesti järjestää jatkossa uuden luentotilaisuuden esimerkiksi jollakin etukäteen sovitulla rajatummalla aiheella kustakin syövästä, Kurki suunnittelee.

Syövät ovat erilaisia

Syöpä yleistyy Suomessa väestön ikääntymisen myötä. Vuosittain todetaan noin 30 000 uutta syöpätapausta. Yleisimmät syövät ovat eturauhassyöpä ja rintasyöpä, joihin sairastuu vuosittain noin 5 000 ihmistä. Yhä useampi myös paranee syövästä kokonaan tai elää levinneestä syövästä huolimatta useita vuosia.
– Kaikilla syöpätyypeillä on omat erityishaasteensa. Esimerkiksi ihosyövässä ja suolistosyövässä ongelmat ovat aivan erilaiset, huomauttaa Suolistosyöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Jenni Tamminen.
Hän jatkaa, että juuri sen vuoksi myös erilaisia vertaisryhmiä tarvitaan.

Asioista kehtaa kysyä

Eturauhassyöpäyhdistyksen toiminnanjohtaja Kimmo Järvinen toteaa, että syöpään sairastuneet saavat sairaaloissa hyvän kliinisen avun.
– Mutta kun sairaalasta lähdetään pois, jää henkisen tuen hakeminen yleensä potilaalle itselleen. Juuri tässä vertaistukiryhmät haluavat tulla vastaan ja auttaa.
Vertaistukiryhmissä kehtaa kysyä asioita, joita ei ehkä muuten kysyisi tai joita ei edes osaisi kysyä. Siellä myös vaihdetaan kokemuksia.
– Lisäksi ryhmissä saa tärkeitä tietoja esimerkiksi siitä, millaisia hoitoja on saatavilla ja hyödynkö minä kenties niistä jotain. Maallikko ei voi hallita hoidon koko kirjoa, Tamminen korostaa.
Hän ja Järvinen jatkavat, että ryhmissä keskustellaan paljon sellaisista asioista, joista sairastunut ei halua puhua esimerkiksi perheelleen.
– Moni haluaa myös säästää läheisiään ja tulla siksi mukaan ryhmään, jossa kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja. Ryhmät ovat eräänlaisia tukipilareita.

Epätoivo ei edistä toipumista

Syöpädiagnoosin saaminen pysäyttää. Ajatukset ja tunteet kiertävät kehää. Sairastunut voi tuntea syyllisyyttä: mitä olen tehnyt vääriin, tai kysyä: miksi juuri minä.
– Sairastunut on oikeutettu kriisiin, samoin läheiset, sillä tunteille ei voi mitään, Kurki painottaa.
Ahdistus ja epätoivo samoin kuin masennus saavat helposti jalansijaa syöpäsairaassa. Monesti kuvioon astuu mukaan myös yksinäisyys.
– Syöpään sairastuminen tietää usein pitkää sairauslomaa ja näin jäämistä työyhteisön ulkopuolelle. Moni jää yksin kotiin sohvalle. Tällöin syöpä saa helposti sen roolin, jota sen ei pitäisi saada, eli se täyttää koko elämän, Järvinen toteaa.
Hän haluaa muistuttaa, että vaikka kysymyksessä on vakava sairaus, on elämä elämän arvoista syövästä huolimatta.
– Epätoivo ei edistä toipumista.

Myötäelämistä

Vertaisohjaaja Heidi Vekkeli sairastaa levinnyttä eli kroonista rintasyöpää. Hänen syöpänsä todettiin noin kymmenen vuotta sitten.
– Minulla oli tukena oma verkosto, jalkapalloseura. Olin 17-18 -vuotiaiden poikien joukkueenjohtaja ja kerroin sairaudestani ensimmäiseksi heille. He olivat silloin parhaat tukijani!
Vekkeli on ollut mukana vertaistoiminnassa jo pitkään.
– Vedän pääkaupunkiseudulla ryhmää, jossa on mukana kroonista rintasyöpää sairastavia naisia. Ryhmä on iso ja kokoonnumme kolmen viikon välein. Ryhmässä puhutaan, kuunnellaan ja myötäeletään. Ohjaan myös lymfajumppaa.

Loviisassa esittäytyneillä kolmella yhdistyksellä on kaikilla oman nettisivut, joilta löytyy lisätietoja. Sivut ovat osoitteissa www.propo.fi, www.europadonna.fi ja www.colores.fi. Netissä on myös useita syöpään sairastuneiden Facebook-ryhmiä.

Pienryhmä toimii jo

Pienimuotoinen, kaksikielinen syöpään sairastuneiden tukiryhmä on toiminut Loviisassa tammikuusta lähtien. Ryhmä kokoontuu kahvila Runda Munkenissa joka toinen tiistai. Seuraavan kerran ryhmä kokoontuu 2.5. kello 16.30-18. Ryhmä jatkaa ainakin toukokuun ajan.

Ryhmässä keskustellaan vapaasti kaikenlaisista asioista. Mukana olijoilla on valtiolovelvollisuus. Mukaan ”tunteita tuulettamaan” voi tulla milloin vain. Ryhmä kokoontuu kahvilan takimmaisessa huoneessa. Osallistuminen on maksutonta ja jokainen ostaa itse kahvit ja pullat.

Juttua on täydennetty 21.4. pienryhmän toimintaa koskevalta osalta.