Suuria suunnitelmia ja toteutuneita visioita

Suuria suunnitelmia. Intendentti Ulrika Rosendahlin takana näkyy linnoitussuunnitelma. Linnoituksen sijasta kaupunki alkoi kasvaa etelään. Kuva: Marita Itävuori
Loviisan museon näyttely Missä katu kerran kulki vie tutkimusmatkalle kaupunkisuunnitteluun, joka on usein ollut melko mahtipontista.

GARNISON Ikkunalaudalla oleva jättikokoinen lasipullo kiinnittää katsojan huomion. Mihin ihmeen tarkoitukseen se on aikoinaan hankittu?

– Loviisan ja Vesijärven välisen rautatien avajaisissa juotiin samppanjaa, kertovat museon intendentti Ulrika Rosendahl ja museoassistentti Carina Nygård.

Missä katu kerran kulki -näyttely valottaa Loviisan historiaa sen alusta lähtien, muutamiin isompiin murroskausiin keskittyen.

Loviisa tuntuu säilyneen harvinaisen ennallaan, mutta silti paljon on muuttunut. Toisaalta, jos alkuperäiset suunnitelmat laajoine maalinnoituksineen olisivat toteutuneet, tätäkin juttua kirjoitettaisiin yhden linnoituksen sakaran sisällä.

– Loviisan kaupunkisuunnittelu on ollut kaikkea muuta kuin vaatimatonta, sanoo Rosendahl.

– Jokaisen ajanjakson moderneimmat ideat ovat olleet täällä edustettuina, 1700-luvun linnoitussuunnitelmista 1960-luvun kerrostalovisioihin. Mutta realiteetit ovat usein estäneet ideoiden toteuttamista, ja lopputuloksena meillä on kaupunkimaisema, jossa monet historialliset vaiheet ovat läsnä, hän jatkaa.

Kehityksen kausia

Linnoitussuunnitelmien ensimmäinen visio ei koskaan toteutunut, mutta siitäkin on yhä nähtävissä jälkiä kaupunkikuvassa, jos niitä vain tietää etsiä.

– Toteutumattomista suunnitelmista ovat yhä jäljellä puistot, sekä osa katujen linjoista, Rosendahl kertoo.

Linnoitussuunnitelmista lähdettiin toteuttamaan lopulta Augustin Ehrensvärdin suunnitelmaa, joka sekään ei valmistunut aiotussa laajuudessa.

Suuria muutoksia toi linnoitustöiden jälkeen kaupungin palo 1800-luvun puolivälissä. Syntyi monumentaalinen keskusta: kiviset kauppiastalot, raatihuone ja uusgoottilainen kirkko.

Seuraavat kaupunkikuvaan vaikuttaneet ratkaisut ajoittuvat 1900-luvun alkuun.

Teollistuminen toi kaupunkiin rautatien ja työläiskaupunginosat, sekä huvilakaupunginosia.

Viimeisin vaihe oli 1960-luku, jolloin purettiin vanhaa rakennuskantaa. Alakaupunki, jonne oli suunniteltu kerrostaloja, kuitenkin säästyi.

Näyttelyssä on esillä kaksi kuvaa, jotka kertovat konkreettisesti, millaiselta Alakaupungissa näyttäisi nyt, jos suunnitelmat olivat toteutuneet: Poikkikujan varrella olisi nyt 1970-luvun kerrostaloja. Ainoa suojeltu kohde olisi Degerby Gille lähiympäristöineen.

– Pieni köyhyys auttoi historiallisten arvojen säilymistä, Rosendahl naurahtaa.
1970-luvun lopulla koko Alakaupunki suojeltiin.

– Olemme Loviisassa sikäli onnellisia, että meillä on paljon eri-ikäisiä kerrostumia havaittavissa kaupungissamme. On helppoa kuvitella itsensä pari sataa vuotta ajassa taaksepäin. Pitää vain katsoa ympärilleen ja käyttää hieman mielikuvitusta, Rosendahl miettii.

Näyttely valottaa mielenkiintoisesti muitakin toteutumattomia hankkeita. Yksi niistä on laaja puisto museon eli Komendantintalon takana. Tanssilava, auringonottopaikat erikseen miehille ja naisille, terveyslähteelle ulottuva puistoalue käytävineen.

Näyttelyn lähtökohtana toimivat lukuisat historialliset kartat ja rikas kuva-aineisto, joiden avulla kävijä pääsee sukeltamaan suoraan kaupungin eri historiallisiin kehitysvaiheisiin.

Kartat paljastavat

Näyttelyssä on myös historiallisia karttoja, jotka on digitaalisesti asemoitu nykyisten kaupunkikarttojen päälle. Asemointi on arkeologi Maija Holapan käsialaa.

Näyttelykävijät voivat ottaa näitä karttoja mukaansa ja jatkaa tutkimusmatkaa kaupungissa museon ulkopuolella.

– Toivon näyttelyn toimivan avaimena jokaisen omiin kaupunkitutkimuksiin, oli sitten turisti tai kaupunkilainen. Kuulisimme mielellämme kävijöiden omista havainnoista.

Historiallisia kerroksia löytyy vaikkapa ratapihan seudusta.
– Sehän ei niinkään ole mikään turistikohde.

Näyttely on syntynyt yhteistyössä kaupungin arkiston kanssa. Mukana on materiaalia sekä Kansallisarkistosta, Krigsarkivetistä Ruotsista, sekä Kansallisesta audiovisuaalisesta arkistosta.

Museossa voi katsoa myös mainoselokuvan vuodelta 1952.
– Elokuva on tuon ajan kaupunkibrändäystä. Filmistä hehkuu into sodanjälkeisestä jälleenrakentamisesta.

Näyttelyn mielenkiintoisiin yksityiskohtiin kuuluu myös Svartholman linnoituksen pienoismalli, joka on ravintola Skanssin lahjoittama. Pienoismallin on tehnyt Jarkko Puro.

Missä katu kerran kulki
  • Avoinna 19.6.2018 – 7.1.2019.
  • Avoinna ti–su klo 11-16. 1.9. lähtien ti–pe ja su klo 12–16.
    Komendantintalo, Puistokatu 2.