Suomenkieliset passiivisia

Sunnuntaina päättyneet seurakuntavaalit eivät lopulta herättäneetkään kovin suurta liikehdintää Loviisan seudun kirkkokansan keskuudessa, vaikka vajaa vuosi sitten seurakunnat näyttivät suorastaan vellovan somemyrskyn silmässä Loviisan kirkossa järjestetyn Pauliina Turakka Purhosen kohunäyttelyn melskeissä.

Kirkkopäättäjiä vaadittiin tilille linjauksistaan, mutta paikoin myös kiiteltiin ennakkoluulottomuudesta. Liberaalit ja konservatiivit taittoivat peistä Loviisan Sanomissa sekä muussa mediassa sekä Facebook-ryhmissä. Useissa kirjoituksissa uhattiin kirkosta eroamisilla, joita toteutuikin muutamia kymmeniä sekä neuvottiin asettumaan itse ehdolle tai ainakin äänestämään seuraavissa seurakuntavaaleissa.

Jännitteistä huolimatta äänestysaktiivisuus jäi poikkeuksellisen alhaiseksi etenkin suomenkielisellä puolella. Myös luottamushenkilöiden vaihtuvuus oli seudun seurakunnista vähäistä. Kieliryhmien välinen ero äänestysinnossa oli Loviisassa silmiinpistävän suuri eli noin kaksinkertainen. Ensimmäistä kertaa valitun Agricolan suomalaisen seurakunnan äänestysprosentti oli vain vaivaiset 11 prosenttia, kun ruotsinkielisiä seurakuntalaisia saapui äänestämään selvästi aktiivisemmin eli 19,8 prosenttia äänioikeutetuista. 200 äänioikeutetuista suomenkielisistä 16-17 -vuotiaista nuorista vain 11 eli 5,5 prosenttia kävi äänestämässä. 134 äänioikeutetusta ruotsinkielisestä nuoresta 18 eli 13,4 prosenttia käytti äänioikeuttaan. Loviisan vaihteluväli on samaa luokkaa kuin valtakunnallisella tasolla, joissa hiippakuntien äänestysprosentit olivat 10 – 20 prosentin haarukassa.

Mahtoiko passiivisuuden syynä olla se, ettei äänioikeutetuilla ole suuria intohimoja seurakuntaansa ja sen päätöksentekoa kohtaan? Ehkä asioiden koetaan rullaavan kirkon arjessa riittävän jouhevasti eikä päättäjien paikoille ole suurta tungosta. Loviisan seudulla saatiin sentään vaalit aikaiseksi, kun halukkaita oli enemmän kuin paikkoja. Noin 50 seurakunnassa päädyttiin sopuvaaleihin, kun ehdokkaiden ja paikkojen määrä oli sama.
Yhtenä syynä Loviisan seudun alhaiseen aktiivisuuteen saattaa olla suomalaisen ja ruotsalaisen seurakunnan erilaiset äänestysjärjestelyt. Suomalaisessa seurakunnassa oli panostettu erityisesti ennakkoon äänestämisen mahdollisuuden tarjoamiseen muun muassa markettien eteisissä.

Varsinaisena vaalipäivänä sunnuntaina suomenkielisille seurakuntalaisille oli varattu äänestyspaikaksi vain yksi paikka, Loviisan kirkko. Jonkin verran hämmennystä aiheutui siitä, että seurakunnan kaikkien kirkkojen ovet olivat avoinna vain ruotsinkielisille äänestäjille vanhojen kuntien alueella. Kynnys lähteä lähikirkon sijaan ”isolle kirkolle” saattoi olla joillekin kylien suomenkielisille äänestäjille liian korkea.

Yhtenäisyyden ja yhteisöllisyyden lisäämiseksi sekä turhien spekulaatioiden välttämiseksi olisi eduksi, jos suomen- ja ruotsinkielinen seurakunta järjestäisivät vaalitoimituksensa samalla tavalla. Seurakuntalaisten joukossa on esimerkiksi perheitä, joissa toinen puolisoista on ruotsin- ja toinen suomenkielisessä seurakunnassa, jolloin kieliryhmien erilaiset äänestysjärjestelyt ovat hankalia.

Jos vain noin joka kymmenes suomenkielinen seurakuntalainen vaivautuu äänestämään, on luottamushenkilöiden vaaleissa neljäksi vuodeksi saama mandaatti turhan köykäinen.
Joka tapauksessa Loviisan suomenkielisten seurakuntalaisten alhaisen äänestysprosentin syitä on seurakunnassa syytä pohtia huolella, jotta tulevien vuosien vaaleissa aktiivisuuskäyrä saataisiin käännettyä kasvusuuntaan.