Sotilaallisella voimannäytöllä uhkaaminen ei ole kadonnut

Puhujat. Kansallisen veteraanipäivän juhlapuhuja oli eversti Markku Hutka. Tervehdyssanat lausui kaupunginvaltuuston ensimmäinen varapuheenjohtaja Tom Liljestrand. Kuva: Marita Itävuori
– Suomen sotilaallinen turvallisuusympäristö on muuttunut. Viimeaikainen kehitys on osaltaan osoittanut myös sen, että perinteinen sotilaallinen voimannäyttö tai sillä uhkaaminen eivät ole kadonneet valtioiden keinovalikoimista.

LOVIISA Näin totesi eversti, Maanpuolustuskorkeakoulun vararehtori Markku Hutka puhuessaan eilen kansallisen veteraanipäivän juhlassa Loviisassa.

Puheessaan Hutka otti esille veteraanien perinnön siirron nuoremmille sukupolville sekä päivitti kuulijoiden tiedot puolustusvoimien nykytilasta ja lähiajan kehityksestä.

– Sotilaallinen toiminta ja harjoitukset lähialueilla ovat lisääntyneet. Sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut.

Hutka kuitenkin korosti, että nykyisessä tilanteessa Suomeen ei kohdistu suoraan välittömiä turvallisuusuhkia.

– Mutta toimintaympäristön ennakoimattomuus ja epävarmuus on aina otettava huomioon.

Yhteistyön merkitys eri toimijoiden välillä korostuu hänen mukaansa nopeasti muuttuvassa maailmassa. Puolustusyhteistyötä tehdään jo tällä hetkellä usealla eri foorumilla, kuten mm. EU:ssa, Naton kumppanuuden piirissä, Pohjoismaiden kesken sekä kahdenvälisenä yhteistyönä.

– Viimeaikaiset tapahtumat, kuten Ukrainan kriisin pitkittyminen ja terroriteot Euroopassa, ovat lisäksi antaneet vakavan muistutuksen siitä, kuinka suuri merkitys poliittisella, taloudellisella ja yhteiskunnallisella vakaudella on kansakunnan turvallisuudelle.

– Se luo perustaa myös oikein mitoitetulle puolustuskyvylle, jonka ylläpidosta ei tule tinkiä, jotta puolustusvoimat kykenee sotien aikaisen kenttäarmeijan ja veteraanien tavoin täyttämään tehtävänsä myös tulevaisuudessa, Hutka korosti.

Hän totesi, että puolustusvoimien suorituskyky on tänä päivänä korkealla tasolla.

– Puolustusvoimien tehtävät ovat selkeät: tärkein tehtävä on oman maan puolustus. Muut tehtävät ovat muiden viranomaisten tukeminen ja osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Miehiä, poikia, naisia

Hutka muistutti, että vuosien 1939-1945 aikana sotiimme osallistui eri vaiheissa armeijan organisaatioon sijoitettuna noin 700 000 miestä. Suomea puolusti tuolloinkin asevelvollisuusarmeija.

– Sotilaat olivat työmiehiä, maanviljelijöitä, virkamiehiä, opiskelijoita ja opettajia. He olivat suomalaisia kaikista ammateista ja kaikilta yhteiskunnan aloilta. Vanhimmat olivat jo keski-ikäisiä, monet perheellisiä, mutta suurin osa oli nuoria miehiä, osa lähes poikia. Tätä kaikkea olivat myös Loviisasta sotaan lähteneet.

Hutka mainitsi, että tässä ei ole tapahtunut muutosta.

– Jos nyt perustaisimme sodan ajan puolustusvoimat, niin mahdolliseen sotaan lähtijät tulevat kaikilta yhteiskunnan aloilta.

Myös Lotta Svärd -järjestöllä oli merkittävä rooli.

– Järjestön palveluksessa Suomen naiset vapauttivat lähes 100 000 miestä rintamatehtäviin. Rintamalla heitä palveli 50 000. Lisäksi kymmeniä tuhansia naisia palveli eri tehtävissä työvelvollisina.

Hutka muistutti, että olemme saaneet mittavan perinnön sotiemme veteraaneilta – koko sodan ajan sukupolvelta.

– Sotilaana on helppo todeta, että paras tapa osoittaa käytännössä arvostusta tekemäänne työtä ja jättämäänne perintöä, itsenäistä Suomea kohtaan, on pitää puolustuksemme kunnossa.

Juhla yhteistyönä

Juhlan musiikkiosuudesta vastasi Loviisan kaupungin soittokunta Johan Halménin johdolla. Nuorempaa ikäpolvea edusti päiväkoti Villekullan lapsiryhmä, joka esitti lauluja.

Veteraanijuhlan järjestivät Loviisan kaupunki ja Lapinjärven kunta, Sotainvalidien Veljesliiton Loviisan seudun osasto, Loviisan seudun Sotaveteraanit, Lappträsk Krigsveteraner, Lapinjärven Rintamaveteraanit, Liljendal Krigsveteraner, Pernå Krigsveteraner, Loviisan Reserviupseerikerho ja Loviisan seudun Reserviläiset.