Someroviot syttyvät helposti

Somerovio. Tarpeelliset, mutta myös aiheettomat ilmiannot leviävät Facebookissa nopeasti ja laajasti. Kuva Facebook

Jyväskylässä ilmestyvä Keskisuomalainen -lehti kertoi maanantaina pysähdyttävästä tapauksesta, jossa paikkakuntalainen rakennusmies oli mennyt etukäteen etsimään ja katsastamaan seuraavan päivän työkohdetta Jyväskylän Palokassa.

Työmääräyksenä oli asentaa lumiesteitä paikallisen päiväkodin katolle, jonka vuoksi nostokoneelle piti katsoa paikka valmiiksi.

Alue oli rakennusmiehelle vieras, näkyvyys sateen takia kehno ja lisäksi rakennusten numerointi sekava, joten mies joutui ajamaan pakettiautollaan mateluvauhtia asutusalueen katuja kunnes päiväkoti löytyi.

Tarina on pitkä, mutta lyhykäisyydessään kävi niin, että rakennusmiehen lapset huomasivat seuraavana päivänä, että Facebookiin oli ilmestynyt kirjoitus, jossa kerrottiin pakettiauton tunnusmerkit ja pian jopa rekisterinumero sekä arveltiin miehen olevan pikkulapsia kyttäävä pedofiili.
Huhu ja kohu levisivät rajusti Jyväskylässä ja moni tunnisti jo kadulla pakettiautolla liikkeellä olevan rakennusmiehen ja nettikeskustelu sai jo uhkaavia piirteitä.

Vaikka rakennusmies sai yhteyden alkuperäisen facebook-päivityksen tehneeseen naiseen, joka julkaisi omalla sivullaan tiedon siitä, ettei hänen kuvailemaansa autoon liittynytkään mitään epämääräistä, oli se jo liian myöhäistä. Teksti oli levinnyt muissa ryhmissä, joita oikaisu ei enää tavoittanut.

Lopulta rakennusmies päätyi kysymään tilanteeseen neuvoa poliisilta ja teki rikosilmoituksen. Tapauksen käsittely on vielä kesken, mutta se antoi käsityksen kuinka nopeasti ja tehokkaasti noitarovioita saatetaan digiaikana pystyttää.

Someroviot syttyvät nopeasti ja helposti, mutta niiden sammuttaminen on usein hidasta ja ylivoimaisen vaikeaa.
Ilmiö ei ole vieras Loviisan seudullakaan. Niin hyvässä kuin pahassakin.

Tämän tästä Facebookissa lähtee leviämään esimerkiksi tietoja ja jopa kuvia seutukunnalla liikkuvasta hämärästä muukalaisesta tai epämääräisestä seurueesta.
Monissa tapauksissa kansalaisten valppaudesta ja yhteisöllisestä huolehtimisesta on ollut selkeästi hyötyä, kun esimerkiksi vanhuksia huijaavista hämärätyypeistä tai varkauksiin syyllistyvistä hörhöistä on saatu ajoissa ja riittävän laajasti levitettyä tietoa.

Esimerkiksi Facebook on ”kansanpoliisin” käytössä tehokas työkalu, mutta sen käytössä on myös merkittävät vaaransa. ”Ulkomaalaisen näköinen kulkija” ei todellakaan ole riittävä peruste some-ilmiantoihin edes syrjäkujilla saati toreilla.

Sen sai kokea myös Helsingin kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja Harry Bogomoloff, joka kirjoitti Facebookiin havainneensa, kuinka naapurustossa ”liikkui illansuussa kolmen balkanintumman miehen porukka, ilman järkevän tuntuista syytä”.

Ilmiannosta syntyi laaja somemyrsky, jossa poliitikon kirjoitusta kritisoitiin, mutta myös tuettiin.
Vaikka monesti jopa poliisi kehottaa tarkkailemaan outoja kulkijoita, saattaa liiallinen some-herkkyys johtaa myös vääriin ilmiantoihin ja niitä seuraaviin ylilyönteihin sekä syyttömien leimaamiseen tai pahimmissa tapauksissa jopa vahingontekoihin.

Tuhansien ihmisten joukossa sosiaalisessa mediassa helposti syntyvä lynkkausmieliala saattaa aktivoida yksittäisiä epävakaita henkilöitä jopa äärimmäisiin tekoihin.

Oma lukunsa sosiaalisen median riskeissä on esimerkiksi alaikäisten ”pahantekijöiden” kuvaaminen ja varsinkin kuvien julkinen levittäminen. Mahdolliset tunnistus- ja todistekuvat voi melko huoletta lähettää poliisille, mutta niiden julkaiseminen sosiaalisessa mediassa on yleensä kiellettyä.

Rikoslain mukaan kunnianloukkaukseen syyllistyy esittämällä toisesta valheellisen tiedon tai vihjauksen siten, että teko on omiaan aiheuttamaan loukatulle vahinkoa, kärsimystä tai häneen kohdistuvaa halveksuntaa.

Aiheetta pedofiiliksi, varkaaksi tai muuksi rikolliseksi leimaaminen täyttää melkoisella varmuudella kunnianloukkausrikoksen tunnusmerkit.
Se on syytä pitää mielessä aina, kun näppäimiin ryhtyy. Erityisesti viikonloppuiltaisin.