SMR uhka ja mahdollisuus Loviisalle

Fortum on yhdessä muiden ydinvoimayhtiöiden sekä tutkimuslaitosten kanssa tutkinut jo useiden vuosien ajan pienten modulaaristen ydinvoimaloiden ominaisuuksia sekä soveltuvuutta Suomen oloihin.

Kiinnostus Small modular reactors eli SMR-voimaloita kohtaan on kasvanut maailmalla selvästi osin sen seurauksena, että länsimaissa rakennettavien yli 1000 sähkömegawatin reaktoriyksiköiden turvallisuus- ja laatuvaatimukset ovat jatkuvasti kiristyneet, rakennusajat pidentyneet ja samalla kustannukset kasvaneet.
Samalla niiden suuruuden ekonomian myötä toivottu kilpailukyky on vähentynyt suhteessa sarjavalmisteisiin pieniin reaktoriyksiköihin.

Vaikka Rosatom on saanut maailmalla, lähinnä kehittyviin ja matalamman laatuvaatimustason maihin myytyä edelleen monia VVER-tyypin suurvoimaloita, on niidenkin kilpailukyky länsimaisilla markkinoilla alentunut. VVER-tyypin ydinvoimalaitosta kutsutaan alalla myös Loviisa 3-tyypin laitokseksi, sillä venäläiset kehittivät sitä yhdessä IVOn ja sittemmin Fortumin kanssa yli kolmen vuosikymmenen ajan tarkoituksenaanrakentaa sellainen Hästholmeniin.

Nyt alkaa yhä selkeämmin näyttää silti, että pienet SMR-reaktorit ovat kirimässä suurvoimaloiden rinnalle ja mahdollisesti jopa niiden edelle. Siksi pienten modulaaristen ydinvoimaloiden teknistä ja taloudellista kehitystä on seurattu tarkasti myös Loviisan suunnalla.

Runsas vuosi sitten Fortumin toimitusjohtaja Pekka Lundmark totesi, että ydinvoimarakentaminen saattaa muuttua täysin, sillä maailmalla kehitellään moduuleina koottavia pienydinvoimaloita, joiden osat valmistetaan konepajoilla ja kootaan valmiiksi asennuspaikalla. Ne voivat Lundmarkin mukaan uudistaa koko ydinvoima-alan. Hänen mukaansa Fortum on tällaisista laitoksista kiinnostunut. Lundmarkin edeltäjä, edesmennyt Tapio Kuula nosti SMR-ydinvoimalat näkyvästi esille jo 2010-luvun alussa.

Fortumissa tehdään parhaillaan selvityksiä mahdollisuuksista jatkaa Loviisa 1:n ja Loviisa 2:n toimintaan vuosina 2027 ja 2030 päättyvien käyttölupien jälkeen. On todennäköistä, että yhtiö päättää hakea käyttöluvan jatkoa 5 – 10 vuodeksi. Tai siltä väliltä.

Vaikka monien visiot Loviisa 3 -suurvoimalasta näyttävät hiljalleen hiipuvan, on varsin todennäköistä, että Hästholmenilla tuotetaan sähköä ja veroäyrejä vielä vuosikausia. Pitkällä aikavälillä Loviisan kannalta on kuitenkin merkittävää saatellaanko Hästholmenissa 1970-luvun reaktoreita vähitellen hautaansa vai rakennetaanko alueelle uutta tuotantoa.

Näihin päiviin saakka on spekuloitu Loviisa 3:lla ja Loviisasta pääkaupunkiseudulle rakennettavasta kaukolämpöputkesta. Myös SMR-laitokset ovat yhä useammin olleet esillä. Niitä on aikanaan visioitu mahtuvan Hästholmenin alueelle kuusikin kappaletta.

”Kysymys on lähinnä siitä saisiko pääkaupunkiseudulle sijoitettava lämpöä tai sekä lämpöä että sähköä tuottava SMR-laitos hyväksynnän, vai vaadittaisiinko niiden sijoittamista kauemmas suurista väestökeskittymistä esimerkiksi Hästholmeniin.”

Eilen asia ponnahti jälleen ajankohtaiseksi, kun teknologian tutkimuskeskus VTT julkisti selvittäneensä pienten, modulaaristen ydinreaktorien soveltuvuutta kaukolämmöntuotantoon ja teollisuuden prosesseihin. VTT:ssä pientä modulaarista reaktoria mallinnettiin osana oletettua suomalaisen esimerkkikaupungin 2030-luvun kaukolämpöverkkoa.

Tulosten mukaan tällainen reaktori olisi mahdollista ottaa osaksi kaukolämpöverkon tuotantopalettia. Investoinnin takaisinmaksuajaksi arvioitiin 10-20 vuotta riippuen toteutuvista kustannuksista. VTT:n mukaan pieniä, kokoluokaltaan muutamista kymmenistä muutamaan sataan megawattiin, ydinreaktoreita voitaisiin käyttää myös muuhun kuin pelkkään sähköntuotantoon.

Selvityksen mukaan pieniä reaktoreita kehitetään esimerkiksi Kanadassa, Yhdysvalloissa, Venäjällä, Kiinassa ja Etelä-Koreassa. Niistä ensimmäiset kytketään sähköverkkoon jo vuoden 2018 aikana Kiinassa. Ja pian sen jälkeen varmaan muuallakin. Loviisan kannalta SMR-laitokset ovat sekä uhka että mahdollisuus.

Uhkana on, että lähellä käyttökohteita kaukolämpöverkkoon kytkettävät SMR-reaktorit saattavat tehdä satoja miljoonia euroja maksavan pitkän kaukolämpöputken Loviisan ja Helsingin välillä kilpailukyvyttömäksi ja turhaksi.

Kysymys on lähinnä siitä saisiko pääkaupunkiseudulle sijoitettava lämpöä tai sekä lämpöä että sähköä tuottava SMR-laitos hyväksynnän, vai vaadittaisiinko niiden sijoittamista kauemmas suurista väestökeskittymistä esimerkiksi Hästholmeniin. Vaikka SMR hävittäisikin Hästholmenin kaukolämpöoption, jäisi mahdollisuudeksi edelleen sijoittaa alueelle SMR-tyyppistä sähköntuotantoa. Nähtäväksi jää.