Tänään valkolainen Peter Silander istahtaa Tornionjoen alajuoksulla kapeaan kajakkiinsa, ja aloittaa lähes kuukauden mittaisen melontareissunsa Suomen rannikon toiseen päähän Virojoelle. Viime vuoteen mennessä ”sinivalkonauha”-melonnan on suorittanut 122 melojaa. Seuraa Peterin blogia ja sijaintia tästä linkistä.

VALKO/TORNIO Suomen rannikon päästä päähän melonta on Peter Silanderin toinen. Ensimmäisen kerran hän meloi reitin vuonna 2005. Silloin päinvastaiseen suuntaan Virojoelta Tornionjoelle.

”Rankka reissu vuonna 2005”

Matkaa kertyi silloin 1308 kilometriä ja aikaa kului 27 vuorokautta. Kokemus oli silloin ikimuistoinen, mutta rankka sekä fyysisesti että henkisesti.
– Useaan otteeseen meinasin silloin keskeyttää, kun lopulta ei ollut ainuttakaan vaatekappaletta kuivana.
– Mutta pääsin perille, vaikka Tornionjoki kuohui vielä tuntureiden sulamisvesiä ja loppumatka piti kahlata koskipaikkojen yli, kertoi Silander.
Hän toimii Pyhtään Melojien kouluttajana sekä harrastaa aktiivisesti melontaa.

Nyt aiempaa kokeneempana

– Olen vähän sellainen suorittajaluonne. Vaikka monet asiat olivat ensimmäisellä kerralla paskemmin, jäi kuitenkin mieleen kaivelemaan, että pitäisi lähteä uudelleen. Nyt 12 vuoden jälkeen päätin sitten lähteä, Silander virnisti.
Fortumissa työskentelevä, 48-vuotias Silander arveli olevansa nyt paljon kokeneempi, ja osaavansa paremmin suunnitella sekä valmistautua pitkälle reissulle.
Tavoitteena on myös suoriutua reitistä edellistä kertaa nopeammin 24 päivässä, vaikka kyse ei olekaan mistään kilpamelonnasta.

”Iso aallokko on aina pahasta”

– Kyse on aina keleistä, lähinnä tuulesta. Vastatuuli syö voimia ja hidastaa matkaa. Myös aallokko on aina pahasta. Lisäksi riskinä ovat kalustorikot ja se, etteivät omat paikat kestä, Silander pohti.
– Vallitseva tuuli on yleensä ollut lounaasta, mutta nykyisin tuulet pyörivät vähän miten sattuu. Myötäaallokossa kajakki on herkimmillään. Vasta-aallokossa mennään vakaasti, mutta raskaasti, Silander tiivisti.

Päivämatkatavoite 50-60 km

Tavoitteena on meloa noin 50-60 kilometriä per päivä. Se tarkoittaa 8-10 tunnin istumista kajakissa, vaikka kahvitaukoja pitäisikin. Melontareitti noudattelee rannikon rantaviivaa, mutta matkalla oli muutamia isoja aavoja selkiä, jotka Silanderin on tarkoitus ylittää suoraan, jotta ei tarvitsisi poiketa liiaksi sisämaan suuntaan. Ensimmäinen sellainen on Hailuodon aava selkä, jonka ylittämällä välttyy kiertämästä Oulun kautta.

Saunasattumat reissun kohokohtia

Yöpymistä varten mukana on yhden henkilön teltta. Yöpymispaikkoja ovat luonnonsatamat ja joskus vierasvenesatamat.
– Pitkän reissun kohokohtia on aina, jos joskus sattuu päivän päätteeksi pääsemään saunan ja oluen jälkeen nukkumaan.

Peter Silander kertoi valmistelleensa tänään alkavaa reissua jo pidemmän aikaa. Alkuviikosta hän koepakkasi 25 kiloa painavaan kajakkiinsa noin 50 kiloa erilaisia varusteita. Matkan aikana kuorma vaihtelee noin kymmenen kiloa, kun ruoka- ja juomavarastoja käytetään ja täydennetään.

Paperikartat luotettavimpia

Kajakin uumenista löytyvät muun muassa teltta, kelluntapuku, varavaatteita, kuivamuonaa, juomaa, hyttysmyrkyt, aurinkovoiteet, otsalamppu, kynäraketit, puhelin suojakoteloineen, kirves, keitin, läppäri ja monta muuta tarviketta. Tavarat on pakattu vesitiiveisiin säkkeihin. Kajakin takaosassa on aurinkopaneeli, joka lataa erillistä akkua sekä kännykkää.

– GPS-navigaattoria en ota mukaan, vaan navigoin vanhoilla paperikartoilla. Samoilla kartoilla, jotka olivat mukana vuonna 2005, Silander sanoi.
Hänen mukaansa paperikarttoihin, kompassiin ja suuntimalevyyn voi luottaa elektronisia karttoja paremmin. Merikarttapino on sen verran paksu, että kuorman pienentämiseksi osa kartoista on viety jo valmiiksi Poriin, jossa Tornio-Pori kartat vaihdetaan Pori-Virolahti -karttasarjoihin.

Satelliittilähetin turvana

Valmiina lähtöön. Peter Silanderin pelastusliivin vasemmassa olkahihnassa on hätätilanteiden varalta satelliittihälytin, joka toimii myös reittipiirturina. Kuva: Arto Henriksson.

Mukaan lähti myös erikoisvalmisteinen kelluntaliivi, jonka olkahihnassa on satelliittipaikannukseen perustuva hätälähetin. Satelliitti sijaitsee päiväntasaajan tietämillä, mutta saa silti yhteyden Tornion tasolla olevaan lähettimeen. Hätätilanteessa avunpyyntö lähtee amerikkalaisen paikannuspalvelun kautta tarvittaessa suomalaiselle hätäkeskukselle.

Lähetin lähettää lähipiirille myös ok-viestejä matkan varrelta sekä piirtää reittiviivaa Silanderin blogisivulle sekä päivän päätteeksi myös viestin yöpymistauon alkamisesta.
Peter Silanderin matkablogia, kuvia sekä sijaintitietoa voi seurata Loviisan Sanomien näillä verkkosivuilla olevasta linkistä.

Sinivalkonauhan sääntöjä

  • Meloja kuljettaa itse kajakissa kaikki tarvitsemat tavarat.
  • Huoltojoukkoja ei saa kulkea mukana, ei merellä eikä maissa.
  • Aluksen kuljettamiseen saa käyttää ainostaan melaa, ei purjetta, leijaa tai muuta apuvälinettä.
  • Reissun voi välillä keskeyttää, mutta reitin pitää olla yhtenäinen viiva ja se on tehtävä melontakauden aikana.
  • Reissusta on ilmoitettava lähtö että lopetus ja lisäksi on tehtävä kirjallinen kertomus matkasta.
  • Sääntöjen noudattaminen perustuu melojan rehellisyyteen.

LS 28.6.2005: Peter Silander suoritti rannikon sinivalkonauhan Virojoelta Haaparantaan 27 päivässä.

Linkki: Retkimelojien sinivalkonauhasivustolle.

Linkki: Seuraa Peterin blogia ja sijaintitietoa tästä linkistä.

Peter kirjoittaa blogissaan tänään mm näin:

Ensinnäkin kiitoksia E City Matkustajakodille, että järjesti meille aamupalan jääkaappiin meidän aikaisen lähdön takia. yttäreni Roosa heitti minut Pukulmin venerantaan ja pääsin siitä sitten noin kahdeksan aikaan liikenteeseen.

Aluksi oli pientä vesisadetta, kun olin ohittanut Röytän sataman ja siitä noin 6 km, niin keli muuttu täysin. Siihen asti oli puhaltanut pohjoisesta muutaman metrin sekunnissa. Näin tumman rintaman lähestyvän etelästä yllättävän nopeasti. En mustaakseni tällaista vesillä vielä kokenut, kun tuulen suunta muuttu puolessa minuutissa 180 astetta. Alkoi satamaan reilummin välillä kaatamalla, tuulen nopeudeksi arvioisin noin 8-10 m/s. Se oli kuitenkin hyvin melottavissa.

Oli tarkoitus/ haave mennä tuolta ulkokautta, mutta ihan hyvä, että tulin sisäreittiä. Nyt olen Kemissä satamantähti nimisessä ravintolassa syömässä ja tästä jatkan vielä huilattuani tarpeeksi. Face (Fuck tuubi) ei oiken tykkää tehdä mun kanssa yhteistyötä. Taidan nyt kuitenkin tietää mistä se johtuu…ihan oma vika. Yritän sitä joskus uudelleen.