Sinisellä puolueella kapea markkinarako

Perussuomalaisista eronneella Sinisellä puolueella on iso karhu kaadettavanaan. Miten asemoida ja määrittää itsensä puoluekartalle ja erottua muista. Etupäässä keskiluokan etujen ajaminen on riskialtis taktiikka. Vaarana on jauhautua muiden keskustaoikeistolaisten ryhmien väliin.

Tällä hetkellä sinisten profiilia on vaikea hahmottaa, mikään ei erota heitä muista. Heidän viestistään on tullut abstraktia höttöä, josta ei saa otetta. Tarvittaisiin lisää maanläheisyyttä ja konkretiaa, jottei sanoma käänny liian ylimalkaiseksi. Kauniita ja jaloja ajatuksia, joiden tehoon ei voi luottaa. Näin menestys rakentuu tuulentupien varaan. Näillä eväillä sinisten polku voi käydä kapeaksi kulkea. Turnauskestävyyttä sentään tuntuu riittävän.

Soinin väistyminen taka-alalle ei ole sinisille huono asia, pikemminkin päinvastoin. Soini-hegemoniaan ja hänen tylyyn johtamistyyliinsä sekoittui karvasta ja hapanta sivumakua. Hän sätti ja sohi myös omiaan ja ärhenteli heille. Se kerrytti kaunaa. Niinpä Halla-ahon leirin vastaisku oli täysin ennakoitavissa jo pitkään. Mutta Soini-show pyöri aikansa, nyt se on väljähtänyt ja ohi. Soini-krapulaa potee enää harva. Nyt vetää uudenlainen poliitikkotyyppi.

Näillä näkymin sinisillä on käsissään huonot kortit, puolueen tulevaisuus ei näytä valoisalta. Toivoa kuitenkin sopii, että tunnekuohun vallassa tehty uuden puolueen perustaminen ei jää pelkäksi hutilyönniksi ja kuplaksi. Ja onhan sinisten riveissä useita todella taitavia poliitikkoja, joille soisi paikan tulevaisuuden puoluekartalla.

Väkeä ei parveile myöskään kilpailevan ryhmän halla-aholaisten leirissä. Puolueesta piirtyy yksiulotteiden kuva, se on kutistunut yhden asian liikkeeksi. Siinä missä maahanmuuttovastaisuus oli soinilaisille vain piiloagendalla, Halla-ahon toimintakulttuurissa se on kaiken keskiössä. Sinisten aate sentään vetää moneen suuntaan. Niin ikään Halla-ahon vallanoton prosessi puhdistuksineen on ollut karua ja murheellista seurattavaa.

Leena Andersin