Lapinjärvellä ensimmäiset yhdeksän vuotta eläneen kuvataiteilijan vaiheet rakentuvat pienistä tiedonmuruista. Syntyy kuva monella tavalla epätavallisesta ihmisestä.

LOVIISA Valoa, väriä, tunnetta.

Lapinjärvellä syntyneen Ester Heleniuksen (1875–1955) tuotanto on laaja. Hän maalasi 60 vuoden ajan, ja mikä harvinaista, myös elätti itsensä maalaamalla.

FT, taidehistorioitsija Tutta Palin kertoi Ester Heleniuksen elämänvaiheista ja taiteesta viime lauantaina. Luento oli osa Loviisan kansalaisopistojen Taidesatanen-sarjaa.

Helenius asui ensimmäiset yhdeksän elinvuottaan Lapinjärven pappilassa. Sitten hänen isänsä Mathias Helenius sai kirkkoherran paikan Virolahdelta, jonne perhe muutti. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Ester oli viides.

Helenius kävi Viipurin ruotsinkielisen tyttökoulun ja jatkoi taideopintojaan Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa, jossa hän oli Heléne Schjerfbeckin oppilaana.
Pariisissa hän sekä opiskeli että työskenteli. Kaupungista tulikin 1920-luvulla hänen toinen kotikaupunkinsa, Helsingin ohella. Helenius oli Lallukan taiteilijakodin ensimmäisiä asukkaita.

Monitahoinen persoona

Tutta Palin on tutkinut Heleniuksen elämää ja tutkimustyön tuloksena syntyi teos Ester Helenius. Värihurmion palvoja (SKS 2016).

Palinin kertomuksessa Helenius näyttäytyy rajoja rikkovana oman tiensä kulkijana. Nykyisin sanottaisiin, että Ester Helenius ei elänyt kuplassa: hän ryhtyi äidinkielensä ruotsin sijasta kaksikieliseksi, mielsi itsensä karjalaiseksi. Sekin oli erikoinen ratkaisu 1930-luvun kieliriitojen aikana.

Omakuva. Nuori Ester Helenius.

Helenius osasi lisäksi ranskaa ja venäjää. Kansankulttuuri, joki- ja peltomaisemat kiehtoivat häntä. Hän kävikin maalausmatkoillaan eri puolilla Suomea, aina Lappia myöten. Hän oli kiinnostunut katolilaisuudesta ja teosofiasta ajan muodin mukaan.

Ester Heleniuksen veli kuoli valkoisten puolella sisällissodan aikana Kouvolassa. Sisaruksistaan Ester joutui hautaamaan kuusi, eikä sisaruksista seitsemännellä, ainoalla, joka oli naimisissa, ollut lapsia.

Pidetty taiteilija

Suomalaisessa taidemaailmassa Ester Helenius on poikkeuksellinen tapaus. Hän kuuluu 1920-luvulta lähtien aina 1950-luvulle saakka hyvin tunnettuihin ja pidettyihin taiteilijoihin.

– Hänellä oli ostajia ja tukijoita ja hänen taiteestaan pitivät myös kriitikot. Naisena oli aikamoinen saavutus toimia päätoimisena taiteilijana.

Helenius elätti itsensä taiteellaan, mikä oli naistaitelijalle saavutus. Hän maalasi kukka-astelmia ja muotokuvia ja osasi myös markkinoinnin.

Helenius käytti Palinin mukaan omia verkostojaan ja teki sitä, mistä ihmiset pitivät.

– Hän oli sitkeä, määrätietoinen, tarmokas ja temperamenttinen.

Sodan aikana hän tuli hyvin toimeen. Kulttuuri voi aina hyvin silloin, kun ei ole paljon ostettavaa.

Helenius oli myös tarkka imagostaan. Ajan tavan mukaan hän valokuvautti itsensä käyntikortteja varten ja valokuvaajat olivat alan huippua. Hän antoi paljon lehtihaastatteluja ja Palin onkin käyttänyt lehtijuttuja lähteinään elämäkertaa kirjoittaessaan.

Näyttelyt olivat tuohon aikaan laajoja. Helenius saattoi asettaa näytteille jopa 150 työtä, uusia ja aiemmin tehtyjä. Hän piti taidenäyttelyitä myös Stockmannin tavaratalossa.
Helenius maalasi myös uskonnollisia aiheita; uskonnollinen mystiikka ja katedraalien interiöörit olivat hänelle läheisiä.

Kadonnut maalaus

Läpimurto tapahtui 1920-luvun puolivälissä. Kukkamaalaukset, kuten ”Itkeviä liljoja”, herättivät ihastusta.

Läpimurtoteokseksi muodostui Espanjalainen morsiuskimppu, jonka Helenius maalasi 1927 – ei tosin Espanjassa, vaan Marseillessa. Nykyisin Helsingin taidemuseon kokoelmiin kuuluvaa maalausta kehuttiin erityisesti sen valkoisen soinnuttelun ansiosta.

Heleniuksen tunnetuimpia töitä ovat maalaukset Omenankukkia ja Yksinäinen kalla.

Helenius suosi tunteikkaita maalausten nimiä, mutta joskus hän oli myös poliittisesti kantaaottava. Eräs kukkamaalaus sai nimekseen Viipurin takaisinvaltaus.

Kadonnut maalaus. Ranskan valtion ostama Ester Heleniuksen maalaus on kadonnut. Se saattaa olla kuvassa Heleniuksen takana näkyvä työ.

Hän maalasi ahkerasti myös Pariisissa, jossa vietti pitkiä aikoja, katunäkymiä ja ihmisiä kuvaten.

Ennen toista maailmansotaa Helenius piti menestyksekkään näyttelyn Pariisissa ja Ranskan valtio hankki yhden maalauksen kokoelmiinsa.

– Maalauksesta ei ole kuvaa eikä sitä ole pystytty jäljittämään, Palin kertoi.

Maalaus katosi sodan melskeissä. Palin kuitenkin arvelee, että kysymyksessä saattaisi olla maalaus, joka on erään vanhan valokuvan taustalla. Kuvassa ovat muun muassa Ester Helenius ja Suomen Pariisin suurlähettilään puoliso Alli Holma.

Pala palalta

Tutta Palin kertoi koonneensa Ester Heleniuksen elämäntarinan pienistä palasista. Osasyynä dokumenttien vähäisyyteen on se, että Heleniuksen mesenaatit hävittivät kirjeitään poliittisista syistä. Heleniuksella oli lisäksi naispuolisia kumppaneita aikana, jolloin lesbous oli kriminalisoitu.

Helenius ei pitänyt päiväkirjaa, mutta hän piti tarkkaa myyntikirjanpitoa 1920-luvulta lähtien. Kirjeitä häneltä on jäänyt jonkin verran.

Helsingistä tuli Heleniuksen kotikaupunki, mutta sydän jäi Pariisiin. Hän pysyi Ranskan ystävänä ja kaipasi tummaa ranskalaista kahvia.

Palinin mukaan Heleniuksen maailmankuva oli moniarvoinen. Taiteilijana hän liikkui impressionismin ja ekspressionismin välimaastossa.

Laajin Ester Heleniuksen taiteen kokoelma on hänen testamenttikokoelmansa Hämeenlinnan Taidemuseossa. Heleniuksen töitä on hankittu varhain myös Ateneumin kokoelmiin.

– Se ei ollut mikään itsestäänselvyys, Palin huomautti.

 

Korjaus 20.2. klo 15.30: Tutta Palinin kirjan nimi muutettu: Ester Helenius. Värihurmion palvoja. Espanjalainen morsiuskimppu kuuluu Helsingin taidemuseon kokoelmiin.

Teosten kuvat ja vanha valokuva kuvattu Tutta Palinin esityksestä.

Ester Helenius
  • 1875–1955.
  • Isä kirkkoherra Mathias Helenius Askolasta.
  • Äiti Thérése Cederhvarf Sundsvallista Ruotsista.
  • Opiskeli 1892–98 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulu.
    Debyytti 1896.
  • Pariisiin ensimmäisen kerran 1899. Jäähyväismatka 1947.
  • Muutti Lallukan taiteilijakotiin 1933. Asui sotavuosina mm. Köyliössä.