Ruusunen herää unestaan?

Loviisan kaupunginvaltuusto hyväksyi lopulta viime viikolla kahteen otteeseen siirretyn päätöksen Harjurinteen koulun ja Loviisan lukion vanhan osan peruskorjaamisesta. Vuosina 1950 ja 1957 valmistuneiden ja vuoden 2005 alussa palaneen vanhan osan peruskorjaus maksaa arviolta kuusi miljoonaa euroa, ja töiden arvioidaan kestävän noin kaksi vuotta.

Päätös syntyi teknisen lautakunnan sekä hallituksen esittämällä tavalla, ja samalla kaatui monien vanhempien sekä henkilökunnan ajama ratkaisu, jossa vanha koulu olisi purettu ja tilalle rakennettu kokonaan uusi koulu.

Sen ja kaupungin muiden vireille tulevien rakennushankkeiden tarkempaa selvittämistä ehdotti valtuustossa enää vain kokoomuksen Janne Lepola, mutta esitys ei saanut kannatusta.

Korjauspäätökseen vaikutti painavasti valtuustossa ja muissa tilaisuuksissa varsin vakuuttavasti esiintynyt Ramboll Oy:n asiantuntijakonsultti Tapani Moilanen, jonka mukaan sisäilmaongelmat saadaan mittavalla peruskorjauksella poistettua. Nähtäväksi jää.

Vallitsevassa epäluulojen ilmapiirissä on viisasta, että tekninen lautakunta ehdottanee torstain kokouksessaan kaupunginhallitukselle laajapohjaisen seurantaryhmän perustamista Harjurinteen peruskorjausta seuraamaan ja informoimaan koulun sidosryhmiä. Samalla on syytä muistaa, että sidosryhmien lisäksi hanke kiinnostaa laajemmin myös muita veronmaksajia sekä myös koulun tulevien oppilaiden vanhempia.

Valtuuston kokouksessa Janne Lepola olisi halunnut niputtaa suomenkieliseen koulukeskuspäätökseen myös kirjaston, päiväkodin ja hyvinvointihallin, jotka rakennettaisiin Loviisanlahden pohjukkaan tulevan asuntomessualueen tuntumaan.
Lepolan laskelmissa kokonaisuus maksaisi noin 20 miljoonaa euroa, kun rakennusten toteuttaminen erillisinä tulee maksamaan 30 miljoonaa euroa. Lepolan alustava laskelma oli melko raflaava, mutta mielenkiintoinen, ja olisi ansainnut tulla selvitetyksi tai kumotuksi.

Nyt näyttää – hieman ulkopuolisen silmin – että miljoonien eurojen rakennushankkeita on aktivoitumassa lähivuosina tavalla ja tahdissa, joissa monien kaupunkilaisten on ehkä vaikea pysyä kärryillä. Ilmeisesti joidenkin luottamushenkilöidenkin.
Sitouttaminen uusiin hankkeisiin on vielä niin sanotusti vaiheessa. Siitä kertoo muun muassa demareiden valtuustoryhmän useiden jäsenten valtuuston budjettikokouksen jälkeen allekirjoittama mielipidekirjoitus Loviisan Sanomissa 30.11., jossa allekirjoittajat kuvasivat olevansa jokseenkin pihalla kaupunkisuunnittelun uusimmista ja yllättävistä käänteistä Loviisassa.

Kritiikkiin on osin helppo yhtyä, sillä useimmat kaupunkilaiset olivat siihen asti olleet siinä ymmärryksessä, että kaupungin laajaa urheilukeskusaluetta oli kaavailtu keskuskentän, urheilupaviljongin, hiihtokeskuksen ja raviradan lähialueelle, jota erheellisesti myös Hagalundiksi on kutsuttu.

Ehkä osin yllätyksiin ja ulkopuolisuuden mielikuvaan vaikuttaa se, että nyt on kaupungissa alkanut ja alkamassa tapahtua sekä vauhti kiihtyä. Pilalle menneiden koulujen, kirjaston, liikuntahallin uusiminen ja saneeraaminen sekä vanhojen virheiden korjaaminen miljoonilla euroilla ei sinänsä vielä edusta varsinaista palvelutason kasvua eikä kehitystä, vaan ehkä pakon edessä tehtyjä välttämättömyysinvestointeja.

Sen sijaan asuntomessualueen myötä hieman yllättäen syksyllä esille nousseet 11 miljoonan euron hyvinvointihallihanke sekä mahdollinen uimala olisivat toteutuessaan panostuksia palveluiden kasvattamiseen.
Loviisan kaupungilla on meneillään historiansa ehkä mittavin investointiohjelma, jonka kokonaissumma liikkuu lähivuosina peruskorjaus- ja väistötilakustannuksineen 50-70 miljoonan euron tietämillä, jos riittääkään.

Dynaamisuuden ja vauhdin lisääntyminen on hyvä asia. Useimmat miljoonainvestoinnit ovat joko välttämättömiä tai tarpeellisia, ja osa panostuksia palveluiden kasvattamiseen.

Mittaviin hankkeisiin liittyy aina myös riskinsä, mutta ilman riskinottoa ei kehitystäkään tapahdu. Ruususen unta nukkunut Loviisa näyttä olevan heräilemässä, ja ihmettelemässä mitä kaikkea täällä oikein on tekeillä. Vauhdin ja vaarallisten tilanteiden lisääntyessä korostuu tarve koko organisaation, ryhmien ja kaupunkilaisten osallistamiseen, läpinäkyvyyteen sekä laajaan yhteistyöhön Loviisan tulevaisuuteen liittyvissä kysymyksissä.