Ruukin oma saippuaooppera

Nalkissa. Amalia (Sanna Ristaniemi) yllättää Tuomaksen (Marko Lindholm) avioliittoehdotuksillaan. Kuva Mika Mykkänen
Ruukinmyllyn kesäteatteri polkaisi kauden käyntiin. Miehen kylkiluu-klassikko täytti katsomon ääriään myöten ensi-illassa.

STRÖMFORSIN RUUKKI Jos luulitte, että saippuasarjoissa riittää käänteitä, niin menkääpä kurkistamaan mitä tapahtuu Ruukinmyllyn kesäteatterin lavalla.

Yli sata vuotta vanha Maria Jotunin käsikirjoitus Miehen kylkiluu on taivutettu osittain ysärijengalle.
Farssin puolelle kallistuva komediallinen kokonaisuus pitää sisällään kaksi tarinaa. Ensimmäisessä naisiin menevä renki Tuomas (Marko Lindholm) jää omaa tyhmyyttään kahden naisen loukkuun ja päätyy lopulta alttarille toisen kanssa.
Rinnalla kulkevassa tarinassa apteekkari Ollenberg (Veli-Pekka Ristaniemi) joutui tilille sivusuhteistaan ja samalla avioliitto ajautui kriisiin. Vähällä oli, ettei vaimo karkaa toisen matkaan.

Hauskuudesta huolimatta näytelmän pohjavire on varmasti jokaiselle tuttu – ihmisen kaipuu toisen luo.
Erityistä kiitosta voi antaa varsinkin naisnäyttelijöiden ilmeikkyydelle, jotka toivat syvyyttä kokonaisuuteen.
Naisista lavaa hallitsi Sanna Ristaniemi, jonka ronski roolihahmo Amalia sikari suupielessä hauskuutti jo pelkällä olemuksellaan. Hyvänä kakkosena tuli Miinaa esittänyt Maria Krestjanoff.

Musiikkina kuullaan muun muassa Juliet Jonesin Sydäntä, Mambaa ja Leevi and the Leavingsiä. Kappaleet on saatu istumaan kokonaisuuteen hyvin eivätkä ne tunnu irrallisilta. Mamban ”Tyttö tuollainen”, Juliet Jonesin Sydämen ”Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin” sopivat mainiosti esityksen lomaan muutamia mainitakseni.

Edelliskesän Keihäsmatkojen kaltaista lavastesommitelmaa ei tänä vuonna estradilla nähdä. Siihen verrattuna kokonaisuus on suorastaan minimalistinen.

Esitys hyödyntää tänäkin vuonna Kymijokinäyttämön ja idyllisen Strömforsin ruukin ympäristöä tehokkaasti. Kymijoessa käydään useamman kerran ja lavan lisäksi tapahtumia riittää ympäri rantoja. Esityskin alkaa osin jo siinä vaiheessa, kun katsojat vasta asettuvat penkkeihin.

Kokonaisuutena Miehen kylkiluu on jälleen taattua Ruukinmyllyn kesäteatterilaatua eikä äkkiseltään moitittavaa löydy. Näyttelijöiden kokemus näkyy ja kuuluu.

Teksti kestänyt aikaa

Ohjauksesta ja sovituksesta on vastannut Hyvinkäällä syntynyt ja nykyisin Helsingissä asuva Juho Mantere.

Hän istui ensi-illassa yleisön joukossa. Väliajalla mies myönsi, että ensi-ilta jännittää aina. Näytelmän valintaa hän piti onnistuneena.
– Kun luin tekstiä, niin yllätyin kuinka hauska ja raikas se on. Ja miten härski ja kuinka eläväisiä hahmot ovat. Se oli oikeastaan ihan mahtavaa.

Mantere sanoo, että tapahtumat ja tekstissä esiintyvät henkilöt ovat kestäneet hyvin aikaa. Vaikka käsikirjoitus on syntynyt kauan sitten, niin se sopii tähän päivään edelleen.
– Tätä on viime vuosina ryhdytty esittämään paljon uudelleen.

Ruukissa nähtävä esitys on musiikin ja puvustuksen osalta silkkaa ysäriä ellei peräti kasaria.
– Minusta tuntuu, että kaikki tekemäni esitykset sijoittuvat lapsuuteni maisemiin. Ysäri ja kasarijutut ovat minulle niin rakkaita, että ne aina uivat mukaan vähän tahtomattanikin.

Mantereelle kyseessä on ensiohjaus Ruukinmyllyn kesäteatteriin.
– Teatterin porukat tunsivat minut muista kuvioista ja ovat nähneet minun ohjauksia.

Miehen ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.
– Totta kai tulin. Tämä on ainutlaatuinen paikka ja upea porukka. Tosi mielelläni tulin.

Lähellä olevaa vesielementtiä on vuosien saatossa hyödynnetty lähes aina esityksissä. Mantereen ohjaus ei tee poikkeusta.
– Se luki jo työsopimuksessa, vettä on käytettävä. Niin ajattelin, että asia selvä ja mikään ei ole hauskempaa, kun joku tippuu järveen.

Hän kertoo, että tavoitteena on ollut, että tapahtumia riittää myös näyttämön ulkopuolella.
– Paikkana tämä on loistava, kun katoksellinen katsomorakenne on valmiina. Täällä ei tarvitse keskittyä kuin esityksen tekemiseen. Monessa kesäteatterissa joutuu aloittamaan katsomon ja lavan rakentamisella.