Ruoppauksia syytä kiirehtiä

Runsaat sateet ovat saaneet jälleen Loviisan seudun joet tulvimaan. Perinteisesti tulvat ovat koetelleet seutukuntaa aina keväisin, kun sulamisvedet eivät tahdo mahtua jokiuomiin.
Erityisen hankala tulvatilanne on ollut Loviisanjoen keskivaiheilla Skinnarbyssä ja Hommansbyssä, jossa tulvat tärvelevät tiluksia ja rakennuksia käytännössä vuosittain.
Loviisanjoen umpeenkasvu ja mataloituminen on pahentanut jokivarren tulvatilannetta vuosi vuodelta. Esimerkiksi tällä viikolla tulvavesi peitti jälleen peltoja ja teitä sekä valui kellareihin ja kaivoihin.

Aiemmin tulvat ajoittuivat lähinnä keväälle, mutta nykyisin jo rankemmat sateet saavat joen valuvan yli äyräiden.
Jokivarren asukkaat ovat jo useiden vuosien ajan odotelleet, että pitkään vireillä ollut Loviisanjoen ruoppaushanke viimein alkaisi ja tulvat hellittäisivät.
Hanke on ollut valmisteilla vuodesta 2012 alkaen, mutta toiveet ruoppausten aloittamisesta tulevana talvena näyttävät jälleen valuvan vetiseen saveen.
Haittojen minimoimiseksi ruoppaukset olisi järkevintä tehdä pakkaskauden aikana.

Ruoppausten suunnitelmat ovat olleet parisen vuotta valmiina ja kaivinkoneurakoitsijankin on jo valittu, mutta töiden aloittamisen esteenä on ollut mittava byrokratia sekä erilaisten selvitysten ja lupien viidakko.
Etelä-Suomen Aluehallintoviraston arvion mukaan ruoppausluvan saaminen saattaa venyä huhtikuulle.
Jokivarren asukkaat ovat ymmärrettävästi närkästyneitä ruoppausten lykkäytymisestä.
Toistuvien tulvien rakennuksille aiheuttamat vahingot ovat jo kohtuuttomia ja riesa raskas, kun useissa kellareissa joudutaan käyttämään uppopumppuja yötä päivää.

Tulvahaitta ei koske pelkästään jokivarren asukkaita. Tulvavesien arvioidaan valtaavan vuosittain 70 – 120 hehtaaria viljelysmaata.
Pelloilla lainehtiva tulvavesi huuhtoo kiintoaineita ja ravinteita Loviisanjokeen sekä siitä edelleen Loviisanlahtea rehevöittämään.
Loviisanjoen ruoppausta on syytä kiirehtiä, jotta tulvavahingot saadaan kuriin ja Loviisanlahden ravinnekuormitus vähenemään.

Pyhtäästä lentopaikkakunta

Ensimmäinen lentokone laskeutui eilen juuri valmistuneelle Pyhtään uudelle lentokentälle. Pilatus PC-12 -tyyppinen liikelentokone teki tyylikkään laskun Pyhtäälle ensilumen hennosti peittämälle kentälle, ja jatkoi pian matkaansa Seinäjoelle.
Yksityinen Pyhtään lentokenttä on jälleen oiva esimerkki pyhtääläisten toimeliaisuudesta. Siinä missä useat Etelä-Suomen kunnat ovat vuosien ajan pähkäilleet ja jahkailleet pienlentokentän perustamista, veti piskuinen Pyhtää ikään kuin välistä sekä otti ja rakensi kentän.

Vastaavanlaista kenttää kaavailtiin myös Lapinjärvelle ja Loviisaan, mutta riittävää yhteistä tahtoa sen toteuttamiseksi ei löytynyt.
Jo alussa pyhtääläisten ja muiden lentokenttäaktivistien asenne oli, että kenttä toteutetaan, vaikka byrokraattisia mutkia suoristaen ja vastustuksesta huolimatta.
Tapaus palautti mieleen taannoisen Siriuksen leijuntakeskuksen sijoittumisen, jossa halukkaita oli muitakin, mutta Pyhtää junaili lopulta leijuntapaikkainvestoinnin alueelleen.
On päivänselvää, että lentokentällä oli ja on edelleen vastustajansa, koska lentoliikenne aiheuttaa väistämättä jonkinasteista haittaa ja häiriöitä.
Joka tapauksessa Pyhtää on nyt kunta, jolla on oma lentokenttä ja lentopaikka. Kuntaa voi jälleen onnitella onnistumisesta.
Samalla on kuitenkin syytä toivoa, että siitä mahdollisesti aiheutuvat melu- tai muut haitat eivät ole kenellekään kohtuuttomia.