Ronja, ryövärintytär mykistää tasollaan

Jylhät puitteet. Ohjaaja Tobias Zilliacus ja teatterivelho Nicke von Weissenberg ovat yhteistyössä suunnitelleet Kjell Widlundin pystyttämät lavasteet Lurensin kesäteatteriin. Kuva Janne Kallio
Lurensin juhlatuotanto on ammattimaisesti tehdyn teatteritaiteen riemuvoitto. Yleisö haukkoi perjantain ensi-illassa ihastuksesta henkeään.

KUGGOM Lurensin kesäteatterissa on tänä vuonna meininki isollaan. Kuusikymmentä vuotta täyttävää teatteritoimintaa luonnonkauniissa metsä- ja kylämiljöössä juhlistetaan Astrid Lindgrenin (1907-2002) klassikkoteoksiin luettavalla Ronja, ryövärintytär -tarinalla, jonka on juhlavuoden kunniaksi ohjannut rautainen ammattimies Tobias Zilliacus.

Ensimmäistä kertaa Lurensissa vaikuttava Zilliacus on aikaisemmin ohjannut teatterituotantoja muun muassa Svenska Teaternissa ja Teatteri Viiruksessa. Teatterimaailman ulkopuolella hänet tunnetaan ympäri Pohjoismaita ruotsalaisista telkkarisarjoista Wallander, Johan Falk, Vettä sakeampaa ja Naarasleijona.
Ohjaustyön lisäksi Zilliacus on suunnitellut tuotannon upean lavastuksen yhteistyössä KOM -teatterissa töissä olevan Nicke von Weissenbergin kanssa.

Koreografian on suunnitellut aiemminkin Lurensissa työskennellyt tanssitaiteilija Susanna Karvinen. Vaikuttavan hienon puvustuksen takaa löytyy kuvataiteilija Frida Hultcrantz. Oopperasta, teatterista ja TV-maailmasta pitkän kokemuksen omaavaa ammattimaskeeraaja Tuija Luukkaista on kiittäminen maskeista ja kampauksista. Äänisuunnittelun on tehnyt Jonas Randers.

Työryhmän ammattitaito välittyy, näkyy ja kuuluu kaikilla tuotannon osa-alueilla pieniä yksityiskohtia myöden. Mahtavalle ja mahtavan kokoiselle näyttelijäkaartille on junailtu loistavat puitteet toteuttaa itseään ja herättää Lindgrenin satuklassikko henkiin ainutlaatuisen koskettavalla ja vaikuttavalla tavalla.

Satumetsän taikaa

Lindgrenin vuonna 1981 ilmestynyt romaani on ajaton kertomus ystävyyden voimasta. Muinaisessa fantasiamaailmassa sijaitsevaan Matiaksenmetsään (Mattisskogen) ja siellä olevaan Matiaksenlinnaan sijoittuva kasvukertomus käynnistyy rosvopäällikkö Mattisin (mahtavan rosvahtava Edgar Nieminen) tyttären syntymällä.

Ryövärin tyttö syntyy armottoman ukonilman ravistelemana myrsky-yönä, jonka aikana salama iskee koko rosvojen asuttaman Matiaksenlinnan kahtia. Päällikön jälkeläisen syntymää todistavat rosvotkin ovat hurjan rajuilman ja linnaa myrskyssä vaanivien ajattarien edessä hiljaista ja nöyrää poikaa.

Eettistä pohdintaa. Skalle-Per (Tom Pallas) keskittyy taustalla olennaiseen, eli syömiseen, kun Ronjan (Livia Wikström) isä Mattis (Edgar Nieminen) jäsentää tyttärelleen elämän peruskysymyksiä. Kuva Janne Kallio

Tarinan edetessä seurataan Ronjaksi nimetyn tytön kasvua pikkulikasta (mainio Elvira Katz) yksitoistavuotiaaksi. 11 -vuotiaana vanhemmat Mattis ja Lovisa (Mirella Pendolin) laskevat Ronjan (koko shown varastava 15 -vuotias Livia Wikström) kuljeskelemaan ja tutkiskelemaan Matiaksenmetsää, jossa tämä tutustuu satumetsän koko asukaskirjoon maahisineen (underjordiska), männiäisineen (grådvärgar) ja kakkiaisineen (rumpnissar). Erilaisia aseistariisuvia metsän asukkeja vilisee näytelmän kuluessa kulisseissa ja näyttämöillä useita kymmeniä.

Isä paljastuu ryöväriksi

Ronjan järkytykseksi hänen isänsä paljastuu rosvoksi ja ryöväriksi. Tytär ei hyväksy isänsä ammattia, vaikka isänisä, isänisänisä ja tämän isä ovat kaikki olleet samalla alalla. Perheen vaatteet, ruoka ja kaikki muukin omaisuus ovatkin Ronjan suureksi kauhuksi ryöstösaalista.

Rauhalliseen rosvoidylliin tulee särö, kun salaman halkaiseman Matiaksenlinnan toisen puoliskon valtaa Mattisin koplan kanssa kilpaileva rosvopäällikkö Borka perheineen ja omine koplineen. Mattis ei voi asetelmaa sietää.

Rosvojen kuittailu toisilleen haljenneen linnan välissä olevan Helvetinkuilun yli on riemastuttavaa seurattavaa. Lurensin yleisö nauroi perjantain ensi-illassa vatsa kippurassa konnien uholle ja kiukulle toisiaan kohtaan.

Kielletty ystävyys

Tarinan ytimeen päästään, kun Ronja tutustuu isänsä pahimman vihamiehen Borkan poikaan Birkiin (Emilia Tenhunen) ja ystävystyy hänen kanssaan. Mattis ei voi sallia Birkin ja Ronjan ystävyyttä ja asia aiheuttaa isän ja tyttären välille vakavan kriisin. Suvaitsemattomuus, viha ja ehdottomuus saavat lähes äärimmäiset mittasuhteet, kun Mattis kieltää tyttärensä.

Nuoret Tenhunen ja Wikström esittävät ystävyksiä kuin ammattilaiset. Wikströmillä onkin esiintymiskokemusta muun muassa Svenska Teaternin musikaalista Nya TADAM. Lindgrenin tarina herää nuorten käsissä henkiin ihailtavalla tavalla.

Lurensin kesäteatterinäytelmää voi suositella aivan kaikille, vaikka täysin ruotsiksi esitetty näytelmä arveluttaisi ymmärtämisen kannalta. Paljon toimintaa, laulua ja tanssia sisältävä esitys avautuu kyllä, vaikka ruotsia ei äidinkielenään puhuisikaan. Tätä ei kannata missata.