Rokotekattavuus heikkenee

Pohjanmaan alueella puhjennut tuhkarokkoepidemia on nostanut esille jälleen keskustelun rokotuskattavuuden pienenemisestä Suomessa. Tuhkarokkoepidemia on levinnyt erityisesti pohjanmaalaisessa Luodon kunnassa, jossa rokotusten kattavuus on enää vain runsaan 70 prosentin tasolla, kun kattavuus koko Suomessa on vielä noin 95 prosentin luokkaa.

Alhainen rokotekattavuus ei ole uusi ilmiö Loviisan seudullakaan. Vuonna 2017 Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n selvitys paljasti ehkä hieman yllättäen, että Loviisan seutu kuuluu niiden alueiden joukkoon, joissa tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan suojaavan MPR-rokotteen on saanut vain noin 90 prosenttia vuonna 2014 syntyneistä lapsista. Silloin koko Suomessa vuonna 2014 syntyneistä lapsista keskimäärin noin 95 prosenttia on saanut rokotteen. Loviisan ja Lapinjärven lisäksi kriittisenä pidetyn alle 95 prosentin rajan alle jäi 60 muutakin terveyskeskuksen aluetta.

Loviisan seudulla vuonna 2014 syntyneiden 158 lapsen MPR-rokotusten kattavuus oli pudonnut 90,91 prosenttiin, kun se vielä vuonna 2012 syntyneiden 181 lapsen kohdalla oli vielä 94,94 prosenttia. Tilanne oli vielä huolestuttavampi Sipoon terveyskeskuksen alueella, jossa vuonna 2014 syntyneiden MPR-rokottamistiheys oli vain 88,04 prosenttia. Myös Pyhtäällä kattavuus oli 94,87 prosenttia ja Porvoossa 94,26 prosenttia, kun taas Kotkassa yllettiin peräti 97,75 prosentin kattavuuteen.

Suomen eri terveyskeskusten välillä oli suuria eroja rokotekattavuudessa. Esimerkiksi Inarin ja 12 muun terveyskeskuksen alueella kattavuus oli jopa täydet 100 prosenttia. Luodon kunnan runsaan 70 prosentin lukemat kertoo vakavasta rokotesuojan heikkenemisestä sekä kansallisesta epätasaisuudesta.

Alhaisen rokotekattavuuden alueilla, jollaisena myös Loviisan seutua voidaan pitää, saattaa työpaikoilla, palvelupisteissä, päiväkodeissa sekä kouluissa olla paljon rokottamattomia ihmisiä, jolloin tuhkarokon ja muiden epidemioiden puhkeaminen on todennäköisempää kuin suuren rokotepeiton alueilla.

Suomi on aiemmin ollut eräänlainen rokotusohjelmien esimerkkimaa, jossa perinteikäs ja kansainvälisestikin tunnustettu neuvolajärjestelmä on huolehtinut lasten rokotuksista. Vielä muutama vuosi sitten havaittiin, että vaikka rokotekattavuus on Suomessa edelleen kohtuullisen hyvä, on kehityksen suunta huolestuttava. Takavuosien laajoista ja raskaista tautiepidemioista on Suomessa kulunut niin pitkiä aikoja, etteivät kaikki vanhemmat pidä rokotuksia enää tarpeellisina.

Monasti rokotteiden välttämisen taustalla on tahallisen rokotevastaisuuden lisäksi myös perheiden sosiaalisia ongelmia, jotka johtavat joskus neuvolakäyntien laiminlyönteihin. Rokotekattavuuden heikkenemisestä on hälyttäviä esimerkkejä maailmalta. Esimerkiksi Berliinissä vuonna 2015 yksi maahan tullut tuhkarokkotapaus aiheutti noin 2 000 ihmisen sairastumisen tuhkarokkoon. Useita sairastuneita joutui sairaalahoitoon ja yksi pikkulapsi kuoli tautiin. Lisäksi vuosina 2008 – 2011 Ranskassa yli 20 000 ihmistä sairastui tuhkarokkoon. Heistä kymmenen kuoli.
Tarjolla olevia rokotteita on monenlaisia. Joitakin niistä voi pitää suorastaan välttämättöminä, kun toisia, kuten influenssarokotukset enemmänkin harkinnanvaraisia ja riskiryhmille tarpeellisempia.

Rokotusten ansiosta esimerkiksi kurkkumätä, sikotauti, vihurirokko, polio ja tuhkarokko sekä niiden jälkitaudit ja komplikaatiot on käytännössä hävitetty Suomesta lähes kokonaan. Rokottamisiin liittyy myös joitakin riskejä, jotka ovat kokonaisuutena kuitenkin merkittävästi pienempiä ja harvinaisempia kuin niistä saatavat hyödyt. Rokotteista kieltäytymistä voidaan jotenkin yrittää ymmärtää, mikäli aikuinen ihminen tekee päätöksiä omasta itsestään ja kehostaan. Pikkulapsen rokottamatta jättäminen on kuitenkin vanhemmilta kauaskantoisempi ratkaisu, joka saattaa vaikuttaa dramaattisesti pienen ihmisen elämään jo ennen kuin lapsella olisi itsellä mahdollisuus päättää omasta rokotesuojastaan.

Rokotekattavuuden nostamiseksi on väläytetty jopa erilaisia pakkokeinoja tai esimerkiksi lapsilisän eväämistä rokottamattomilta lapsilta. Lähtökohtana on, ettei rokoteasia ole pelkästään yksityisasia, vaan se vaikuttaa myös muiden ihmisten sairastumisriskiin. Vanhempien on voitava luottaa, että koulujen ja päiväkotien tartuntatautiturvallisuudesta on huolehdittu parhaalla mahdollisella tavalla. Pakkorokotukset olisivat silti liian järeä keino puuttua kansalaisten itsemäärämisoikeuteen. Se vahvistaisi todennäköisesti entisestään ideologista rokotevastaisuutta.