Rippileirillä opitaan kohtaamaan

Huolto pelaa. Riparia käyvät Arttur Siljander (vas.), Veikka Yrjölä, Tuomas Engberg, Matias Savolainen, Einari Korhonen ja isonen Onni Buddas (oik.) kertoivat keskiviikkona arvostavansa erityisesti Höyterin kurssikeskuksen ruokapuolta. Kuva Janne Kallio
Vuoden alussa aloittavan Agricolan seurakunnan rippikoululaisille ujutetaan sosiaalisia taitoja Raamatun oppien lomassa. Yhdessä oleminen ja tekeminen hitsaa riparilaisista viikon kuluessa tiiviin kaveriporukan.

KOTKA Ensi vuoden alussa virallisesti aloittavan Agricolan seurakunnan, eli nykyisen Loviisanseudun seurakuntayhtymän suomenkielisten seurakuntien, rippikoululeirillä on käynnissä ”Päivän kisa”.

Rippikoululaiset oppivat leikkimielisen kilpailun avulla käyttämään Raamattua ja etsimään kirjakokoelmasta kulloinkin pyydetyn oikean kirjan ja kohdan mahdollisimman nopeasti. Oikean kohdan löytyminen todistetaan tuomalla kisan vetäjinä ja tuomareina toimiville isosille kyseisessä Raamatun kohdassa mainittu asia tai esine.

– Oksa! Äkkiä jostakin oksa, riparilaiset oivaltavat pyydetyn kirjan, luvun ja jakeen löydettyään ja säntäilevät pitkin pihamaata oksaa etsimään.
– Vettä! Mistäs saadaan vettä?
– Muistakaa, että kysytty kirja ja kohta voi olla myös Vanhan testamentin puolella, opastaa ripari-isosena neljättä vuotta ”pikkasia” paimentava Eikka Iivari.

Kilpailun voittaa tietenkin se ryhmä, joka tuo tuomareille ensimmäisenä kaikki esineet.

Opetus muuttunut

Kolmekymmentä vuotta rippikoulutyötä tehnyt seurakuntapastori Raimo Savolainen kertoo paperille painetun kirjan olevan ainakin joillekin nuorille suhteellisen outo käyttöliittymä.
– Kännykkä istuu näiden käteen luontevammin, hän toteaa.
– Riparin oppikirjakin -sellaista kuitenkin edelleen käytetään- on nykyisin hyvin erilainen kuin ennen. Siinä ei esimerkiksi ole kronologisesti etenevää kaarta, alkua ja loppua, vaan pikemminkin se on kokoelma erilaisia linkkejä ja sovelluksia, Savolainen kuvailee.

Pastori kertoo myös oppituntien muuttuneen vuosikymmenten varrella. Raamatun keskeisten kohtien ulkoa tankkaaminen ja katekismus ovat jääneet opetuksessa vähemmälle. Oppia ei enää kaadeta saavilla päähän ja sitten kuulustella, mitä tarttui.
– Tietyt perusasiat käydään toki läpi oppitunneilla ja

raamatturyhmissä, mutta itsetarkoituksena ei enää ole tekstin oppiminen ulkoa, vaan asian ja sisällön hahmottaminen. Voi sanoa, että pyrimme tuomaan Raamatun tähän päivään ja käsittelemme asioita sitä kautta, Savolainen sanoo.

– Esimerkiksi Jeesuksen ja muutaman opetuslapsen reissua Kirkastusvuorelle saatetaan lähestyä vaeltamisen ja vuorikiipeilyn kautta. Kiipeily on nuorison keskuudessa suosittu ja muodikas harrastus ja sen ponnahduslaudan avulla päästään tavallaan mutkan kautta itse asiaan.

Rakkaus edellä

Savolainen sanoo, että rippikoululaisille pyritään välittämään leirin aikana se sama ajatus, jonka ytimessä piilee koko kristillisen tradition kulmakivi.

– Jeesuksen toiminnassa ja koko kristillisyydessä tärkeintä on rakkaus lähimmäistä kohtaan. Pyrimme erilaisten esimerkkien kautta tuomaan tähän päivään sen ennakkoluulottomuuden ja inhimillisyyden, jota Jeesus sovelsi kohdatessaan erilaisia ihmisiä. Erilaisuuden ymmärtäminen, toisten auttaminen ja heikompien puolustaminen ovat sellaisia asioita, joita nostamme Jeesuksen opetuksista ja etenkin toiminnasta käsittelyyn. Kristillisyys on kaikkea tätä ja kristillisyys näkyy ennen kaikkea ihmisen teoissa, Savolainen muotoilee.
– Sen ajatuksen jos saisi välitettyä ja siitä jäisi jotakin näiden nuorten mieleen.

Tiivis ohjelma

Maanantaina Kotkan ja Haminan puolivälissä meren rannassa sijaitsevassa Höyterin leiri- ja kurssikeskuksessa käynnistynyt leiri jatkuu lauantaihin saakka.

Sunnuntaina 29.7. rippikoululaiset konfirmoidaan Loviisan ja Ruotsinpyhtään kirkoissa. Höyterissä on riparilaisia Loviisasta, Ruotsinpyhtäältä, Pernajasta, ja oikeastaan koko nykyisen Loviisanseudun seurakuntayhtymän alueelta. Ruotsinpyhtään ja Loviisan seurakunnat ovat tehneet ripariyhteistyötä jo pidempään. Seurakuntayhtymä ostaa palvelut Kotkasta, sillä omaa leirikeskusta ei ole. Savolainen kertoo leiriohjelman olevan varsin tiivis.
– Ei täällä pitkästymään pääse. Aamukahdeksalta herätään ja toiminta jatkuu pitkälle iltaan. Jopa yhteentoista ja ylikin, hän sanoo.

Aamut alkavat tietenkin aamiaisella, jota seuraa leirin toisen teologin, pappi Marjo Ehnin pitämä aamuhartaus ja lipunnosto. Tämän jälkeen on parin tunnin ajan teologien ja nuorisotyönohjaaja Jaana Huovilan pitämiä oppitunteja, jonka jälkeen syödään puoliltapäivin lounas.

Ennen kahdelta katettua iltapäiväkahvia ulkoillaan ja pidetään Päivän kisa. Kahvin jälkeen on taas oppitunteja ja kanttori Suvi af Hällströmin vetämä musiikkitunti. Viideltä syödään päivällinen ja kuudelta on vielä puolen tunnin raamatturyhmä.

Illalla ensin saunotaan ja uidaan ja sitten kokoonnutaan porukalla isosten järjestämään iltaohjelmaan, jota seuraa vielä lipunlasku ja iltavesperhetki. Välissä nautitaan toki iltapala.
– Iltaohjelma on tärkeä osa leiriä. Sen aikana lauletaan, leikitään erilaisia nimi- ja tutustumisleikkejä ja katsellaan isosten tekemiä sketsejä, Jaana Huovila kertoo.
– Meininki on rentoa ja iltaohjelmissa on kaikilla todella hauskaa. Siinäkin on hyvin pitkälle kyse kohtaamisesta.

Yövartijat valvovat

Tärkeä osa leiriä ovat rippikoululaisia hieman vanhemmat isoset, jotka ovat käyneet läpi kaksi vuotta kestävän isoskoulutuksen. Isoset vetävät erilaisia kilpailuja ja toimintoja, tekevät ja esittävät iltaohjelmaa, opastavat riparilaisia ryhmissä ja pitävät henkeä yllä.

Viikon kuluessa leirin meininki käy jatkuvasti rennommaksi ja vapautuneemmaksi, kun nuoret tutustuvat toisiinsa, isosiin, opettajiin ja paikkoihin.
– Vertaisjohtajilla on tärkeä rooli leirin yhteishengen kannalta, Huovila sanoo.

Illalla käydään nukkumaan valvotuissa oloissa. Leirillä on kaksi afganistanista tullutta maahanmuuttajaa, Ghasem Karimi ja Ali Karimi, jotka valvovat yöllä ja huolehtivat leirikeskuksen rauhasta muiden nukkuessa.
– It takes lots of coffee, valvojat naurahtavat.