Loviisan Rauhanfoorumi juhli 30-vuotisjuhliaan. Sunnuntain pääpuhujana oli  presidentti Tarja Halonen.

Loviisa Loviisan Rauhanfoorumi näkyi ja kuului katukuvassa läpi viikonlopun. Tapahtuma huipentui 30-vuotisjuhliin Loviisan ruotsinkielisellä lukiolla Hiroshima-päivänä eli sunnuntaina. Juhlapuheen piti presidentti Tarja Halonen. Hän on ollut mukana rauhanfoorumissa alusta saakka ja on tapahtuman pysyvä suojelija.

– Tämä päivä on aivan erityinen. Meidän on syytä onnitella toisiamme siitä, että meidän rakas Loviisan Rauhanfoorumi täyttää kolmekymmentä vuotta ja siitä, että meidän sukupolvemme on saanut elää 100-vuotiaan Suomen pisimmän rauhanjakson.

– Olkaamme siitä kiitollisia. Monella muulla kanssaihmisellä ei ole yhtä hyvä tilanne.

Rauhanliikkeellä on edelleen paikkansa maailmassa, eikä tarve ole poistumassa.

– Tänä vuonna myydään eniten aseita sitten kylmän sodan päättymisen. Eikä aseita hankita vain tulevaisuuden varalle, vaan niitä myös käytetään koko ajan.

Halonen totesi, etteivät edes sotilaat usko siihen, että aseilla saadaan aikaan pysyvää rauhaa.

– Väkivallan pysäyttämiseen niitä saatetaan tarvita. Sen verran olen relatiivinen pasifisti, sen myönnän.

Rauhan rakennustyö on paljon perusteellisempi ja laajempi urakka.

Sopimukset rikotaan

Puheessaan presidentti Halonen kertoi luentomatkastaan Belfastiin, jossa hän tutustui sikäläisen yliopiston rauhantutkijoihin.

– Heidän huolenaiheenaan oli, että valtaosa rauhansopimuksista rikotaan ennen kuin allekirjoituksesta on kulunut viisi vuotta.

Hän totesi, että rauhansopimukset eivät siis ole yleisesti ottaen pitkäikäisiä, mutta silti niiden laatimiseen on käytetty valtava määrä inhimillisiä ja taloudellisia resursseja ja parhaita mahdollisia asiantuntijoita.

– Puhumattakaan kaikista niistä yksilötason uhrauksista, joita on tehty ennen kuin neuvottelupöytään on päästy.

Hän oli huolissaan siitä, ettei pysyvää rauhaa saavuteta.

– Ihmisille tulee se olo, että joko taas ja onko tämä turhaa. Missä vika?

– Rehellinen konfliktianalyysi on hyvin tärkeä kestävän rauhan aikaansaamiseksi.

Yhtenä ongelmana Halonen näki, että usein sodan ammattilaiset neuvottelevat rauhasta. Lisäksi poliittiset johtajat etääntyvät pitkäkestoisissa konflikteissa siviiliväestön arkielämästä.
Ja vaikka aseet vaikenisivat, niin edessä on seuraava askel, joka vaatii ponnisteluja.

– Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltio ovat pitkän työn takana.

Halonen muistutti humanitäärisen avun tärkeydestä vaikeina aikoina, kun rauhaa rakennetaan ja sodan jälkeistä yhteiskuntaa muodostetaan.

– Samalla meidän pitäisi onnistua kannustamaan ja kouluttamaan ihmisiä omavaraisiksi, itsestään ja kanssaihmisistä huolehtiviksi.

Onnistumiset talteen

Presidentti Halonen kritisoi myös sitä, ettei rauhantyön onnistumisia kirjata riittävästi talteen.

– Meillä on tapana muistaa epäonnistumiset. Mielestäni YK:n pitäisi arkistoida onnistumiset ja jopa osaonnistumiset ja kehottaa tutkijoita tutkimaan niitä muidenkin opiksi.

Halonen näki, että rauhan onnistumisen tutkiminen olisi tärkeää.

Hän totesi, että YK on ollut lukuisten rauhanneuvotteluiden näyttämönä ja rauhanturvaoperaatioiden käynnistäjänä.

– Se on se puoli, joka suurimman huomion ajankohtaisuutisissa saa.

Hän mainitsi, että YK:n kestävän kehityksen ohjelma ja sen 17 tavoitetta sisältävät myös rauhantyön.

– Toivottavasti se näkyy myös aikaisempaa vahvemmin käytännön työssä.

Presidentti nosti esille myös ydinaseet.

– Ydinaseiden käyttökielto ja leviämisen ehkäisy ovat edelleenkin erittäin ajankohtaisia. Sen ohella kiellettyjen ja taas käytettyjen aseiden luettelo on valitettavan pitkä.

Luettelosta löytyvät hyönteismyrkyt, kaasut, napalmi ja lukemattomat muut tuhovälineet, joilla tehdyt teot ovat kohdistuneet yhteiskuntien turvattomiin yksilöihin.

– Raiskaukset, ja muu seksuaalinen väkivalta pysyy myös valitettavan sitkeästi ihmisten käyttäytymisessä konfliktitilanteessa. Se itää vihapuheessa, jota esiintyy kasvavassa määrin niin meillä kuin muuallakin ja se puhkeaa teoiksi tilaisuuden tullen.

Hän muistutti, että kyseinen väkivalta voi kohdistua keneen tahansa, vaikka naiset ja tytöt ovatkin usein kohteena.

Syrjintä murentaa

Halonen nosti esille puheessaan myös sukupuoleen, rotuun, etniseen, uskonnolliseen tai kulttuurilliseen ryhmään kohdistuvan syrjinnän.

– Se on ihmisoikeuksien vastaista ja kansainvälisten sopimuksien kieltämä. Syrjinnän salliminen murentaa ihmisten luottamusta sekä toisiaan että yhteiskuntaa kohtaan.

– Rauhankasvatuksen tulee alkaa jokapäiväisestä elämästä. Pelkkä diplomaattien ja asiantuntijoiden työ ei riitä, vaan me tarvitsemme tavallisten ihmisten halua ja taitoa elää sovussa kanssaihmisten kanssa.

Hän kiitti myös suomalaista kirkkoa siitä työstä, jota se on tehnyt rauhantyön ja uskontojen välisen dialogin kehittymisen eteen.

– Onneksi olkoon Loviisan Rauhanfoorumi ja palkittavat Ilkka ja Vappu Taipale, hän totesi puheensa lopuksi.