Lisärasitteita ydinvoiman jatkolle

Useat sanomalehdet julkaisivat eilen ja tänään samansisältöisen uutisen, jonka mukaan ”Fortumista kerrotaan, että päätöstä Loviisan ydinvoimaloiden jatkohakemuksesta ei ole tehty, ja että hallitusohjelmassa luvalle näytetään jo valmiiksi vihreää, kunhan Stuk puoltaa.” Asetelma on ollut esillä useasti tässäkin lehdessä. Loviisan ydinreaktorit tahdistettiin valtakunnan sähköverkkoon vuosina 1977 sekä 1980, ja niiden nykyiset käyttöluvat päättyvät vuosina 2027 ja 2030.

Fortumin päätöstä Hästholmenin jatkolupien hakemisesta odotellaan hartaasti erityisesti Loviisassa, jossa Loviisan voimalaitos on kaupungin jälkeen paikkakunnan suurin työllistäjä sekä verotulojen lähde. Laitosten sulkeminen tekisi ison loven Loviisan verotuloihin, vaikka reaktoreiden käytöstäpoisto ja purkujätteen loppusijoitus tarjoaisivat Hästholmenissa työpaikan isolle joukolle vielä pitkään.

Fortum on vuosien varrella investoinut Loviisan voimalaitoksen muutostöihin, perusparannuksiin ja kunnostukseen useita miljardeja euroja. Pelkästään vuosina 2014-2018 yhtiö investoi Loviisaan noin 500 miljoonaa euroa. Jatkuvasti kiristyvien turvallisuusvaatimusten ja niiden vaatimien turvallisuusparannusten seurauksena voimalaitoksen on sanottu olevan paremmassa kunnossa kuin toiminnan alkuvuosina.

Vaikka kuluvia osia on vaihdettu ja vaihdetaan säännöllisesti, tulee jossain vaiheessa vastaan tilanne, jossa perusparannuksia ei enää ole taloudellisesti kannattavaa jatkaa. Fortumissa on parhaillaan meneillään jakso, jolloin Loviisan ydinvoimalaitoksen käyttöluvan jatkamisen edellytyksiä lasketaan ja arvioidaan tuloja sekä menoja.

Jatkoluvan kannattavuuslaskelmissa yksiä keskeisimpiä muuttujia ovat arviot sähkön markkinahinnasta vuosien 2030 jälkeen. Kysynnän ja tarjonnan ohella niihin vaikuttavat esimerkiksi erilaiset veroratkaisut sekä tukiaiset. Kustannuspuolella ydinvoimaa rasittavat jatkuvasti kiristyvät laatu- ja turvallisuusvaatimukset, jotka alkavat alan toimijoiden mukaan paikoin olla kohtuttomia.

Esimerkiksi heinäkuun lopulla Eu­roo­pan uni­o­nin tuo­mi­ois­tuin teki päätöksen, jonka voi arvioida vaikuttavan myös Loviisan voimalaitoksen mahdolliseen jatkolupahakemukseen. Belgia jat­koi vuon­na 2015 sam­mu­tet­ta­vik­si ai­ot­tu­jen re­ak­to­rien toi­min­taa kym­me­nel­lä vuo­del­la säh­kö­kat­ko­jen vält­tä­mi­sek­si. Hollannin rajan tuntumassa sijaitsevat Doel 1 ja 2 -re­ak­to­rit täyt­ti­vät tuol­loin 40 vuot­ta. EU tuo­mi­ois­tui­men mu­kaan Bel­gi­a rikkoi myöntämällään jatkoajalla EU-lakeja, koska sen oli­si pi­tä­nyt teh­dä täysimittainen sel­vi­tys voimaloiden käytön jatkamisen ym­pä­ris­tö­vai­ku­tuk­sis­ta samaan tapaan kuin uutta ydinvoimalaa rakennettaessa.

”EU tuomioistuimen Belgia-tuomio on vain yksi esimerkki ydinvoimaan kohdistuvista jatkuvasti kiristyvistä laatu- ja turvallisuusvaatimuksista.”

EU tuomioistuimen päätöksen on Suomessa tulkittu tarkoittavan täysimittaista ympäristövaikutusten arviointia eli YVA-selvitystä myös Loviisan ja Olkiluodon jatkolupaa haettaessa. Vaikka uuden YVA:n tekemisessä voitaisiin osin hyödyntää aikaisempia tutkimuksia ja selvityksiä, joutuisivat voimayhtiöt sekä Loviisassa että Eurajoella teettämään merkittävän määrän erilaisia uusiakin kenttätutkimuksia lähialueillaan. Yleisön kuulemisten lisäksi pyytää laajasti lausuntoja muun muassa naapurivaltioilta samaan tapaan kuin kokonaan uuden ydinvoimalaitoksen rakentamisvaiheessa.

Täysimittainen YVA olisi yllättävän ankara vaatimus ja jopa useiden miljoonien eurojen hintainen kustannuserä, joka heikentäisi osaltaan mahdollisen kymmenen lisävuoden kannattavuutta. Ympäristövaikutusten arviointi eli YVA on sinänsä hyvä ja tarpeellinen selvitys tilanteissa, joissa alueelle ollaan perustamassa uutta teollista toimintaa tai muuta toimintaa, joka vaikuttaa merkittävästi alueen ympäristöön ja ihmisiin.

Sen sijaan nykyisen toiminnan jatkaminen entisellään tuskin aiheuttaisi ympäristössä sellaisia muutoksia, joiden takia täysimittaisen YVA:n vaatiminen olisi perusteltua. Varsinkin, kun toimivien ydinvoimalaitosten ympäristöt ovat jatkuvan ympäristövalvonnan kohteena jo muutenkin.

EU tuomioistuimen Belgia-tuomio on vain yksi esimerkki ydinvoimaan kohdistuvista jatkuvasti kiristyvistä laatu- ja turvallisuusvaatimuksista. Ne heikentävät länsimaissa vääjäämättä fossiilivapaan ydinvoiman kannattavuutta, ja uhkaavat sysätä atomien halkomisen lopulta enää vain matalampien standardien valtioiden arsenaaliin.