Rantarata olisi kasvusysäys

Helsingistä itään kaavaillun ja haaveillun rantaradan aktivistit kokoontuivat maanantaina jälleen Kotkaan pohtimaan ratahanketta ja sen tulevaisuutta. Paikalla oli viitisenkymmentä ikuisuushankkeesta kiinnostunutta vaikuttajaa, muun muassa useita kansanedustajia Kymenlaaksosta ja Uudeltamaalta.

Vuonna 1993 Kotkassa perustettu Rantaratatoimikunta on runsaan 24 vuoden ajan sinnikkäästi lobannut aluksi Heli-ratana ja sittemmin itäisenä rantaratana tunnettua raideyhteyttä Helsingin ja itärajan välille. Useat ovat pitäneet hanketta utopistisena haaveena, jonka toteutuminen on epätodennäköistä.

Vuosina 1992 ja 1993 itäinen rantarata oli jo toistaiseksi lähimpänä toteutumista, kun Helsingin ja itärajan välistä junayhteyttä ryhdyttiin lyhentämään ja nopeuttamaan.
Silloin tarve ratkaistiin kuitenkin rakentamalla merkittävästi Heli-rataa edullisempi Kerava-Lahti oikorata, joka valmistuttuaan samalla sysäsi itäisen rantaradan hamaan tulevaisuuteen.

Maanantaina Kotkassa päätettiin, että rantaratatoimikunta muuttuu suurempikokoiseksi työryhmäksi. Tällä sanottiin haettavan laajuutta ja lisävoimaa miljardiluokan ratahankkeen edistämiseen tulevina vuosina. Loviisan kaupunginhallituksen puheenjohtaja ja uudenmaan maakuntahallituksen jäsen Mia Heijnsbroek-Wirén muistutti, että itäsuunnalla yhteistyötä on tehtävä yli puolue- ja kuntarajojen.

Hänen mukaansa raideliikenteestä puhutaan kyllä usein maakuntahallituksessa, mutta valitettavan usein kohteena on läntinen Uusimaa. Tosiasia on, että Helsingistä kulkevat raiteet länteen, luoteeseen, pohjoiseen ja koilliseen, mutta ei itään. Lisäksi suunnitteilla on rautatietunneli jopa etelään Tallinnaan. Pääkaupunki on kasvanut ratojen suuntaan.

Rantarata olisi Loviisan seudulle ja koko itäiselle rannikkoalueelle joka tapauksessa yksi historian tärkeimmistä elinkeinopoliittisista kasvusysäyksistä, joka vaikuttaisi seutukunnan kehitykseen ja kasvuun merkittävästi.

Tilastojen mukaan pääkaupunkiseudulta Turun, Keravan, Tampereen ja Lahden suuntaan kulkevat raideyhteydet ovat tuoneet asukkaita, kasvua ja hyvinvointia nykyisten radanvarsikuntien alueelle. Kymmenettuhannet radanvarsikuntien asukkaat ovat voineet asua edullisemmin ja käydä töissä pääkaupunkiseudulla.

Alle tunnin työmatkat nopeilla junilla ovat merkinneet selvästi parempaa työvoiman liikkuvuutta. Pendelöintikarttojen mukaan pääkaupunkiseudulla käydään töissä lännestä Turun tienoolta, luoteesta Tampereen suunnasta ja koillisesta Lahden väylien suunnista.
Sen sijaan idänsuunnasta Kotkasta, Loviisasta ja Porvoosta työmatkalaisten määrät ovat pääosin nopean junayhteyden takia jääneet murto-osaan muista pääkaupunkiseudun ilmansuunnista.

Vaikka uusi E18-moottoritie on isosti kohentanut pääkaupunkiseudun itäsuunnan liikkuvuutta, ollaan tällä suunnalla vielä kaukana rataverkoston vastaavista.
Esimerkiksi Kotkasta kulkee töihin pääkaupunkiseudulle lähes tuhat ihmistä. Loviisastakin satoja.

Uusi moottoritie on lisännyt kulkijoita, mutta määrät olisivat huomattavasti suuremmat, jos Kymenlaaksosta pääsisi pikajunalla tunnissa Helsinkiin. Jopa Virosta meren yli pendelöidään pääkaupunkiseudulle runsaslukuisemmin kuin idästä.
Vaikka itäinen rantarata vaikuttaa kaukaiselta haaveelta, on sen edistämiseksi syytä ponnistella väsymättä. Lobbausta kannattaa herkeämättä ja päättäväisesti edelleen jatkaa, ja pitää raidelinjaus alueen kaavoissa ja kartoissa.

Rantarata olisi Loviisan seudulle ja koko itäiselle rannikkoalueelle joka tapauksessa yksi historian tärkeimmistä elinkeinopoliittisista kasvusysäyksistä, joka vaikuttaisi seutukunnan kehitykseen ja kasvuun merkittävästi.
Ehkä vielä jonain päivänä rantarata saattaa toteutua, ja Loviisastakin päästään nopealla junalla Helsinkiin, lentoasemalle tai Pietariin. Jos ei meidän aikanamme, niin jälkeläisten iloksi ja hyödyksi.