Ranskan tammi kituuttaa sitkeästi

Ikuisuusprojekti. Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Markku Rantala (vas.) ja saksalaisen Hemholtz -keskuksen vanhempi tutkija Mika Tarkka ovat neljä vuotta seuranneet ranskalaistammen sopeutumista lapinjärveläiselle savipellolle. Mikrobiologi Jean De Dieu Habiyaremye tekee parhaillaan aiheen tiimoilta väitöskirjaa. Kuva: Janne Kallio
Neljä vuotta sitten Ingermaninkylään istutetut ranskalaisen tammen kloonit ovat jäljessä keskieurooppalaisten verrokkiensa kasvutahdista. Samaa tammea seurataan Euroopan eri ilmastovyöhykkeillä.

INGERMANINKYLÄ Vuonna 2014 Lapinjärven Ingermaninkylään istutetut ranskalaistammen kloonit ovat sitkeää tekoa. Kolmetoista itäranskalaisesta jalopuusta monistettua jälkeläistä ovat hengissä, mutta kasvu on jäänyt vaatimattoman kituliaaksi.
– Näillä on niin sanottu kärkikasvuongelma, toteaa saksalaisen Hemholtz -keskuksen vanhempi tutkija Mika Tarkka.
– Kasvavat oksan kärjestä, mutta sitten menettävät kärjen ja haarautuvat.

Hemholtz -keskuksen (The Helmholtz-Centre for Enviromental Research) ja Suomen Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteinen tutkimus tähtää selvittämään ilmastonmuutoksen vaikutuksia puiden ja kasvien ja niiden kanssa vuorovaikutuksessa olevien sienien ja hyönteisten maailmassa. Tarkoituksena on tutkia, miten sama puu käyttäytyy, kasvaa ja kehittyy Euroopan eri ilmastovyöhykkeillä.
– Kyseessä on saman itäranskalaisen tammen kloonit, joita on istutettu eri puolille Eurooppaa, Tarkka kertoo.
– Samasta emäpuusta otetuista palasista on kasvatettu uusia taimia, joten käytännössä eri puolilla Euroopan ilmastovyöhykkeitä on kasvanut perimältään ja ominaisuuksiltaan sama puu.

Karu ympäristö

Neljän vuoden seurannan perusteella vaikuttaisi siltä, että ainakaan toistaiseksi Lapinjärvellä ei ole tammen suhteen mahdollisuuksia kilpailla Keski-Euroopan ilmaston kanssa. Neljässä vuodessa Ingermaninkylään perustetun tammitarhan kasvatit ovat polven- , korkeintaan vyötärönkorkuisia. Sama puu on Saksassa kasvanut samassa ajassa jopa kolmemetriseksi.
– Saksassa on useampia seurantapaikkoja, Ranskassa kaksi. Saksaan istutetut tammet ovat keskimäärin kaksi ja puoli metriä korkeita, Ranskassa puolestatoista metristä kahteen ja puoleen metriin, Tarkka sanoo.
– Saksassakin on maakohtaisia eroja, sillä eri osissa Saksaa sataa eri tavalla. Itäisessä osassa maata sataa nykyisin paljon vähemmän kuin länsiosissa, mikä on varsin mielenkiintoinen havainto. Sademäärät ovat vähentyneet tietyillä alueilla merkittävästi.

Tiivistä seurantaa

Saksassa perheineen asuva Hemholtz -keskuksen vanhempi tutkija Mika Tarkka käy Suomessa joka syksy seuraamassa ranskalaistammien tilannetta. Tällä kertaa hänellä on mukanaan väitöskirjaa seurantakohteiden maaperästä, bakteerikannoista ja muista muuttujista laativa mikrobiologi Jean De Dieu Habiyaremye, joka ottaa jokaisesta kohteesta maaperänäytteitä ja muuta aineistoa.
– Jokaisessa tutkimuspaikassa on samanlainen 40 kertaa 40 metriä kanttiinsa oleva aidattu tarha-alue, jonne tammet on istutettu noin kymmenen metrin välein toisistaan. Kaikissa paikoissa on pyritty luomaan mahdollisimman samankaltaiset olosuhteet samalle puulle, periaatteessa vain ilmasto on erilainen.

Päättymätön tutkimus

Lapinjärvellä ranskalaistammistoa pitää silmällä Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinööri Markku Rantala. Hän suorittaa vuosittain kasvumittauksia ja seuraa silmämääräisesti tammitarhan kehitystä.
– Tarkkailen kasvien fenologista sopeutumista, eli lehtien itämistä ja putoamista ja kuvaan tammet tarkasti keväällä ja syksyllä. Tarkkailen muun muassa puiden yksilökohtaisia eroja esimerkiksi talvehtimisessa ja lehtien puhkeamisessa, Rantala kuvailee.
Rantalan seurantaan pohjautuvia havaintoja verrataan muiden maiden ja ilmastovyöhykkeiden vastaaviin. Vuosien ja vuosikymmenien saatossa aineistosta kertyy kattava, asianmukaisesti dokumentoitu tietopankki.
– Seuraamme näitä tammia vielä eläkkeellä ja pilven reunaltakin, Rantala vitsailee.

Ilmasto muuttuu

Lapinjärven tammitarhan seurannalla saadaan tietoa ilmasto-olosuhteiden vaihtelusta ja muutoksesta. Etelä-Suomessa ja maan länsirannikolla tammi kasvaa jo luontaisesti, mutta sen arvellaan leviävän pohjoiseen Suomeen seuraavan sadan vuoden aikana.
– Niin sanottu lämpösumma ratkaisee kasvin pärjäämisen. Keski-Euroopassa lämmin kausi kestää pidempään, mutta kuten jokainen on kuluvana kesänä huomannut, näyttää lämmin jakso pitkittyvän myös täällä. Tutkimuksen tuloksia eri ilmastovyöhykkeiltä on kiinnostava verrata esimerkiksi parinkymmenen vuoden kuluttua, Rantala toteaa.

Ei geenimanipulointia

Vanhempi tutkija Tarkka ja tutkimusinsinööri Rantala ovat havainneet kloonatun tammen herättävän joissakin ihmisissä varauksia. Sana ”klooni” haiskahtaa geenimanipulaatiolta.
– Siitähän ei missään nimessä ole kyse. Kloonilla tarkoitetaan tässä kontekstissa samasta emopuusta kasvatettuja ja istutettuja taimia. Tammea voi monistaa, puhutaan niin sanotuista mikrolisätyistä puista. Tutkimuksen kannalta on oleellista, että eri seurantakohteissa on tavallaan ”sama puu”.