Vesakon keskellä. Markku Rantala Luonnonvarakeskuksen Lapinjärven toimipaikasta katkoo lehtipuiden taimia raivaussahalla ja erikoistutkija Leena Hamberg ruiskuttaa purppuranahakkaliuosta vesojen katkaisukohtiin. Kuva: Mika Mykkänen
Luonnonvarakeskuksen tutkijat testasivat biologiseen vesakontorjuntaan tarkoitetun sieniliuoksen kiinnikeaineita Kuggomissa. Keskiviikkona tehty kenttäkoe oli ainutlaatuinen.

KUGGOM  Porlammin VPK:n säiliöauton letkuja pitkin syöksyy vettä tavallista järeämpään sadettajaan. Se puolestaan ryöpyttää Kuggomissa sijaitsevaa vesakkoa rankkasateen voimalla.
– Olemme tutkineet ja kehittäneet biologista vesakontorjuntaa, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Leena Hamberg kertoo litimärkänä.
Hän on kyykkinyt hetki sitten biologista vesakontorjuntaliuosta sisältävän suihkepullon kanssa sadettajan alla.
Käynnissä on ainutlaatuinen kenttäkoe, jossa testataan biologiseen vesakontorjuntavalmisteen eli purppuranahakkaliuoksen toimivuutta eri sääolosuhteissa.
Lisäksi testattiin muutaman kiinnikeaineen toimivuutta. Hamberg kertoo, että kiinnikeaineet lisäävät sienen elävyyttä, suojaavat sitä esimerkiksi UV-säteilyltä ja tartuttavat sieniliuosta paremmin kantoihin.
– Haluamme tutkia, onko rankkasateella vaikutusta siihen miten aine takertuu puuhun. Selvitämme myös mikä vaikutus on, ja huuhtoutuuko aine kantopinnasta pois vai mitä tässä käy.
Vastakohtana koealueella on täysin katettu ala raivattua vesakkoa, joka ei pääse kastumaan muutaman lähipäivän aikana.
Biologisen vesakontorjunta-aineen tutkimus on aloitettu jo 2000-luvun alkupuolella ja nyt projekti on kääntymässä loppusuoralle. Nykyisessä Luonnonvarakeskuksessa tutkimusta on tehty vuodesta 2005.
Hamberg sanoo, että yleinen trendi on ollut, että myrkyistä pyritään pääsemään eroon.
– Glyfosaatti on jo ollut siinä ja tässä, että saako sitä käyttää.
Glyfosaatti on maailman käytetyin torjunta-aine. EU:ssa sen käytön jatkosta on taitettu peistä viime aikoina.

Sanottua
Haluamme tutkia, onko rankkasateella vaikutusta siihen, miten aine takertuu puuhun.Leena Hamberg
Erikoistutkija

 

Yleinen sieni

Vesakontorjuntaliuoksessa käytettävä purppuranahakka on lehtipuita luontaisesti lahottava sieni, joka iskeytyy vaurioituneeseen puuainekseen.
– Kyseessä on tosi yleinen sieni Suomessa. Sen löytää helposti, jos sen osaa tunnistaa, Hamberg sanoo.
Ideana on, että samalla kun vesakkoa katkotaan, niin vesojen katkaisupinnoille suihkitaan sienirihmaliuosta.
Sieni etenee vaurioituneessa puuntyngässä alaspäin, lahottaa kannon ja vaikeuttaa vesomisen tai lopettaa sen kokonaan. Havupuille siitä ei ole haittaa.
Biologinen torjunta on kuitenkin hieman hitaampaa kuin kemiallinen torjunta. Ihan etanavauhtia sekään ei kuitenkaan etene, mutta vaihtelua saattaa olla riippuen puulajista ja kasvukaudesta.
– Voi olla, että kolmen kuukauden kuluttua 50 prosenttia kaikista käsitellyistä kannoista on kuollut. Seuraavalla kasvukaudella vastaava luku saattaa olla jo 75 prosenttia.
Hamberg kertoo, että esimerkiksi koivussa, haavassa ja harmaalepässä sienen eteneminen tapahtuu nopeasti.
Sitkeimmin sientä vastustaa paju.
– Yritämme jatkossa paneutua siihen, jos me voisimme erilaisilla käsittelymenetelmillä saada tehoa pajun osalta paremmaksi.

Loppusuoralla. Leena Hamberg arvioi, että vesakontorjuntatuote voisi olla myynnissä parhaimmillaan kolmen vuoden kuluttua. Kuva: Mika Mykkänen

Säästöä syntyy

Biologisella torjuntamenetelmällä uskotaan syntyvän säästöä, kun vesakkoa ei tarvitse raivata yhtä usein kuin nykyisin.
– Mekaanisesti raivattu vesakko tulee yleensä takaisin entistä pahempana.
Vesakoituminen on ongelma erityisesti metsänuudistusaloilla. Maasta työntyvistä lehtipuiden taimista aiheutuu vuosittain noin 60 – 80 miljoonaa euroa kuluja.
– Suurin osa summasta tulee juuri metsän uudistusaloilta.
Lehtipuut kilpailevat elintilasta esimerkiksi istutettujen mäntyjen kanssa.
– Kilpailu on kovaa. Osa havupuiden taimista voi kuolla ja tukehtua sinne sekaan.
Lisäksi vesakontorjuntaa tehdään kaasulinjoilla, sähkölinjoilla sekä teiden ja ratojen varsilla. Kenttäkokeita on tehty kaikissa edellä mainituissa paikoissa.
– Kaikkien edellä mainittujen paikkojen toimijat ovat olleet mukana, kun tätä tutkimusta on tehty.
Aineen toimivuutta on testattu yhteistyössä muun muassa Fingridin ja Destian kanssa.
Kehitteillä on myös erilaista raivausvälineistöä, joihin on yhdistetty liuoksen suihkuttamiseen tarkoitettuja lisäosia.
– Raivaussahalla olemme saaneet hyviä tuloksia. Siihen on ollut kiinnitettynä pieni säiliö. Ongelmana raivaussahamiehellä on se, että hänen pitää kantaa saha, polttoaine ja kolmantena tämä liuos. Se toimii jos ei tarvitse kilometri tolkulla kävellä, Hamberg kertoo.
Hänen mukaansa pyrkimyksenä on kuitenkin kehittää pienmetsäkoneita, joilla liuosta voitaisiin kätevästi levittää raivauksen yhteydessä.
– Jos miettii, että hehtaarilla on 20 000 taimea, niin eihän sitä käsin voi levittää. Pointti on, että voisimme kehittää myös laitteita paremmaksi. Se on yksi kriittinen seikka tässä, jotta saamme kokonaisuudesta kustannustehokkaan.
Lisäksi laitteiden pitää olla sellaisia, jotka pystyvät levittämään aineen täsmällisesti kantoihin eikä ympäriinsä.
– Luonnon kannalta sillä ei ole merkitystä, mutta aineella on tietty hinta eli ei sitä ole järkeä levittää kantojen ulkopuolelle.
Tällä hetkellä käsilevityksellä ja raivaussahalla on saatu hyviä tuloksia.
– Pienmetsäkoneissa on vielä parantamisen varaa. Meillä on yhteistyökumppaneina useita laitevalmistajia.
Hamberg kertoo, että biologisen torjunta-aineen kehitystyö on jo loppusuoralla.
– Sieniliuoksesta on jo tehty tuote, jonka on kehittänyt Aalto-yliopisto yhdessä Verdera Oy:n kanssa, joka on biologisten kasvintorjunta-aineiden markkinoija Suomessa.
Verdera Oy kuuluu kanadalaiseen Lelleman Groupiin.
Tuote odottaa vielä tarvittavia lupaprosesseja ennen kuin se voidaan saattaa myyntiin asti.
Hän laskee, että parhaimmillaan tuote voisi olla kaupallisessa käytössä jopa kolmen vuoden kuluttua.