”Raitis toukokuu Hästholmenissa”

Vuonna -75. Nykyisin voimalaitoksella on nollatoleranssi, mutta rakennusaikana työmaalla oli katkaisuasemakin.
Loviisan ydinvoimalaitoksella on nykyisin päihteiden suhteen nollatoleranssi, mutta rakennusaikana meno oli villiä ja alkoholiongelmat arkipäivää.

LOVIISA Aikalaiskuvauksia on luettu aiemmin muun muassa Pentti A. Sivosen kirjasta ”Karjalan evakosta ydinvoiman suunnittelijaksi”. Ahti Mannisen äskettäin ilmestynyt esikoisromaani ”Elomme päiviä” piirtää myös kuvaa 1970-luvun Atomisaaresta ja Loviisasta. Mannisen kirjasta kerrotaan Loviisan Sanomissa tänään 28.12.2018.

Kun selaa 1970-luvun puolivälin Loviisan Sanomia, löytää otsikoita jotka tuntuvat tämän päivän työpaikkakulttuureista katsoen kovin kaukaisilta. Voimalaitostyömaalla käynnistettiin muun muassa raitis toukokuu -kampanja ja olipa saarella oma katkaisuasemakin. Tosin todettiin, että valtaosa työmiehistä on tunnollisia ja kunnollisia, ja huonon aineksen näkyvän ulospäin

Vapaaehtoista pidättäytymistä

Raitis toukokuu -kampanjan käynnisti keväällä 1975 atomivoimalaitoksen työmaatoimikunta. Kampanja toteutettiin niin, että työntekijät saivat vapaaehtoisesti pidättäytyä alkoholinkäytöstä toukokuun aikana. Vapaaehtoinen raittiuslupaus piti pitää työmaalla ja majoitusalueella, myös kotona tuli olla raittiina kampanjan ajan.

Otsikoita. Vuosi 1975 oli voimalaitostyömaalla värikäs.

Katkaisuasema ja pallohalli

Kampanjan taustalla oli työmaan rauhaton meno, joka oli huolestuttanut kaupunkilaisia. Työmaatoimikunta, johon kuuluvat luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutettu päätti kampanjasta.

– Ulkopuolisten atomivoimalaista saamaa kuvaa on ryhdytty ponnekkaasti siistimään Hästholmenissa ja samalla lisäämään saarella asuvien viihtyvyyttä, kertoi Loviisan Sanomat keväällä 1975.

Atomisaaren raittiuskampanjaan liittyi läheisesti myös katkaisuaseman valmistuminen ja sen viereinen pallohalli, jonka kentillä pystyi pelaamaan lentopalloa, koripalloa ja sulkapalloa.

”Huono aines näkyy ulospäin”

”Työmiehistä liian huono kuva”, oli otsikoitu Loviisan Sanomissa helmikuussa 1975. Artikkelissa haastateltu terveydenhoitaja totesi että ”vain se huono aines näkyy ulospäin”.

Hän kertoi, että juomisen takia heikkoon kuntoon joutuneita työmiehiä joudutaan silloin tällöin lähettämään Loviisan terveyskeskukseen. Voimalatyömaan ensiapuasemalla työskenteli tuolloin hoitajia ympäri vuorokauden. Vartijat toivat päivystäville hoitajille turvaa ja auttoivat hoitajia myös muuten.
– Jos potilas on niin huonokuntoinen, että hänet pitää kantaa, vartijat tekevät sen puolestamme, kuvaili terveydenhoitaja.

Samaisessa artikkelissa käytiin myös naisten parakissa, jossa selvisi, että naispuoliset voimalatyömaatekijät vapaa-aikanaan lenkkeilivät, tekivät käsitöitä ja katsoivat telkkaria. Oulusta tulleet äiti ja tytär kertoivat kohdanneensa paikallisten taholta ennakkoluuloja.

– Kaupunkilaiset suhtautuvat meihin yliolkaisesti. Täällä on paljon hyviä työntekijöitä, vaikka on tietysti niitä rähisijöitäkin, naiset kuvailivat.

”Pahuus liioiteltua”

Hästholmenin atomivoimalatyömaalla oli helmikuussa -75 yli kaksi tuhatta suomalaista työntekijää. Suuri osa oli loviisalaisia, mutta rakentajia tuli aina Inarista Hankoon asti.

Saman vuoden huhtikuussa Loviisan Sanomissa voimalatyömaan majoitusjärjestelijä totesi, että ”parakkialueen pahuus on koko ajan ollut liioiteltua”, ja että 95 prosenttia työntekijöitä on kunnollisia ja tunnollisia.

– Nyt varsinkin parin kuukauden ajan – sen jälkeen kun täällä toiminut viinanmyyjä saatiin kiinni tekosistaan – on parkkialueella ollut hiljaista ja rauhallista. Pari kuukautta sitten oli havaittavissa, että mies tuli töihin pariksi viikoksi, otti lopputilin jolla ilmeisesti osti viinaa ja lähti sitten muualle. Tällaisia ns. lentojätkiä tuli ympäri Suomea, nyttemmin heidän määränsä on tuntuvasti vähentynyt, kertoi majoitusjärjestelijä.

Asuntoalueelle oli juuri saatu kuplahalli harrastustoimintaa varten, minkä uskottiin rauhoittavan tilannetta entisestään.
3 800 työntekijää

Toukokuussa 1975 atomisaarella oli jo 3 350 työntekijää. työmaa oli silloin Skandinavian suurin. Neuvostoliittolaisia asentajia heistä oli 500 ja IVOn omaa henkilökuntaa lähes 300. Saman vuoden marraskuussa työntekijöitä oli 3 800.
Maaliskuussa 1975 Loviisan Sanomien otsikko kertoi, että ”Loviisan atomivoimalan laskettu toimivan sata vuotta ilman muutoksia”. Tällaisiin päätelmiin olivat tulleet Imatran Voiman edustajat.

Puhelintekniikan kärkeä

Voimalaitostyömaa oli aikanaan puhelintekniikan kärjessä. Laatuaan ensimmäinen linkkiyhteys välillä Loviisa-Hästholmen avattiin helmikuussa 1975. Linkissä oli 60 puhelinyhteyttä ja se oli ensimmäinen laatuaan Suomessa. Loviisasta Hästholmeniin oli 10 ohivalintayhteyttä ja toisinpäin 15. Neuvostoliittolaisille rakentajille oli vaihde, jolla viisi ohivalintayhteyttä Loviisasta Hästholmeniin.

Rahat olivat loppua

Marraskuussa 1975 Loviisan Sanomat kertoi Imatran Voiman keskeyttävän rakennustyöt Loviisan ydinvoimalaitoksella kahdeksi viikoksi joulukuun 19.päivästä lähtien. Syynä töiden keskeytykseen olivat rahoitusvaikeudet.

Työmaan työmaatoimikunta ei hyväksynyt pakkolomautusta, vaan lähetti valtuuskunnan eduskuntaan, Suomen pankkiin ja SAK:hon jotta kahden viikon pakkoloma peruutettaisiin. Joulukuussa lehti uutisoi pakkolomautuksen peruuntuvan. Yhtiö, hallitus ja rahalaitokset olivat saaneet sovittua lähiajan investointien rahoituksen järjestämisestä.

Käyntiin tammikuussa 1977

Loviisan Sanomat uutisoi 22.1.1977 Loviisan ydinvoimalan ykkösyksikön reaktorin käynnistyneen ensimmäisen kerran. Arvion mukaan kestäisi tuosta vielä kolmisen viikkoa, ennen kuin turbiinit pyörivät ja sähköä aletaan syöttää valtakunnanverkkoon.

Voimalan vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa 1977. Heinäkuussa 1977 Loviisan Sanomat kertoi voimalalla saavutetun miljardin kilowattitunnin raja.