Tiiltä lähtee. Kasperi Peräkylän heitoissa on nopeutta ja tarkkuutta.
Kun marjastajan pään ohi viuhahtaa kirkkaan värinen lautanen, se ei ole ufo eivätkä sen matkaan lähettäneet miehet marsilaisia. Metsän ovat vallanneet ihan vaan frisbeegolfin eli liitokiekon harrastajat.

LOVIISA. Keskiviikkoiltana iso joukko eri-ikäisiä miehiä kokoontuu Lofron eli Loviisan frisbeegolfseuran vaatimattomalle kojulle Valkon havumetsässä. Casimir Backman, seuran nykyinen puheenjohtaja, jakaa ohjeita ja miesryhmä toisensa jälkeen katoaa havupuiden sekaan isot reput selässään. Tällä kertaa parikilpailuna järjestettävä viikkokilpailu on kerännyt paikalle kaikkiaan 52 miestä – naisia ei silmään osu.
– Parikilpailuun osallistuu yleensä enemmän ihmisiä kuin yksilökilpailuun, kun ei ole vain omien taitojen varassa niin kynnys osallistua on matalampi. Ja on täällä kaksi tyttöäkin, Backman sanoo.
Lähden tallustamaan aloitusväylälle neljän nuoren miehen perässä. Ympäröivä metsä on melkein epätodellinen siisteine hiekka-alustoineen ja kirkkaanvihreine havupuineen. Sieltä täältä kuuluu miesten ääniä ja aurinko porottaa sinisellä taivaalla.

Vauhtia ja vaativia tilanteita

Kevin Pitkänen, Joni Neuvonen, Tuomo Kippola ja Kasperi Peräkylä laskevat reput maahan ja asettuvat vuorotellen tiille heittämään ensimmäisen heittonsa. Tämä kilpailu, kuten 95 prosenttia kaikista kilpailuista, on niin sanottu bestshot-kilpailu. Se tarkoittaa, että parin osapuolet, tässä tapauksessa esimerkiksi Kippola ja Peräkylä, saavat valita kirjattavaksi parhaan heiton, jolloin huonompi jää kokonaan huomiotta eikä vaikuta lopputulokseen. Repuissa kulkee mukana parisenkymmentä eri tilanteisiin tarkoitettua kiekkoa, ja joitakin useampi samanlaista.
– Repussa on erilaisia kiekkoja pitkiin ja lyhyisiin heittoihin, ja ne myös esimerkiksi kaartuvat eri tavalla. Sitten mukana voi olla myös varakiekkoja siltä varalta että kiekko häviää tai hajoaa.
Kiekko kolahtaa kaukana puiden siimeksessä häämöttävään koriin useimmiten parilla-kolmella heitolla. Ensimmäinen heitto lähtee jopa yli sadan kilometrin tuntinopeudella ja lentää kymmeniä, jopa yli sata metriä.
– Minulle pisin mitattu heitto on 160 metriä, ja kovin lähtönopeus 110 kilometriä tunnissa, Kasperi kertoo.
Heittotekniikka valitaan tilanteen mukaan. Valittavana on esimerkiksi thumber, tomahawk, upsi tai putti. Jos kiekko on pudonnut ihan mahdottomaan paikkaan voidaan turvautua rolleriin, eli vierittämään kiekkoa maata pitkin.

Nuoria lupauksia

Kasperi Peräkylä on pikkuveljensä Jeren ja Niko Silanderin kanssa seuran menestyneimpiä pelaajia, ja kansallisellakin tasolla ikäluokassaan kymmenen parhaan joukossa. Lajin pariin löydettyään nuorella miehellä ei ole ollut vapaa-ajan ongelmia.
– Harjoittelen joka päivä kahdesta kahdeksaan tuntia, sateellakin pari tuntia.
Vuonna 2000 syntynyt Peräkylä pelaa myös jääkiekkoa LJK:ssa.
– Siinä on koko vuodelle harrastusta kun talvet pelaan jääkiekkoa ja kesät frisbeegolfia. Frisbeegolfin pelaamisen aloitan jo ennen kuin jääkiekossa kausi on ohi, eli joskus maaliskuussa kun heittopaikat ovat puhtaat. Yleensä lokakuulle asti voi pelata, mutta sitten alkaa olla jo pimeää ja huonommat säät.
Harrastus sai alkunsa melkein vahingossa.
– Yhtenä päivänä mietittiin kavereiden että mitä muuta voisi tehdä kuin vaan kuljeskella ympäriinsä ja päätettiin lähteä kokeilemaan. Siitä se lähti. Harjoitteleminen on kivaa yhdessä kavereiden kanssa.
Parin viikon päästä Kasperilla on edessään SM-kisat Hyvinkäällä.
– Minut valittiin SM-kisoihin alkukauden hyvien tulosten perusteella niin sanotulla villillä kortilla.

Virtaa riittää

Nykyisin frisbeegolfina tunnetulla lajilla on juurensa jo 1960-luvulla Ed Headrickin kehitettyä frisbeestä tarkemmin heitettävän ja patentoitua ensimmäiset metalliketjulla varustetut korit. Eniten lajia harrastetaan Yhdysvalloissa, mutta Euroopan maista Suomi ja Ruotsi ovat kärjessä. Myös Loviisassa laji on kovassa nosteessa.
– Parhaimmillaan harrastajia on hienona kesäpäivänä satoja ja radalle pääsyä joutuu Valkossa jopa odottamaan. Frisbeegolfin eli friban suosio on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti, sanoo Lofron mediavastaavana toimiva Marko Kindstedt.
Lofro ry:llä on tällä hetkellä vajaat 50 jäsentä. Seura huolehtii Valkon radasta talkoovoimin ja joka keskiviikko järjestetään kaikille avoimet viikkokilpailut.
– Kisoihin voi tulla ihan aloittelijakin. Jokainen kilpailee omalla tasollaan ja voi menestyä siinä. Harrastamaan ja kilpailemaan pääsee myös todella halvalla, Loviisassa esimerkiksi ratamaksuja ei peritä lainkaan, Kindstedt sanoo.
Seuran hallitus on uudistunut äskettäin.
– Hallituksessa on useita uusia jäseniä, Pernajastakin saatiin pari jäsentä mukaan toimintaan, sanoo niinikään äskettäin puheenjohtajana aloittanut Casimir Backman.
Backman itse lähti mukaan kavereiden innoittamana.
– Ensin ajattelin että mikä ihmeen frisbeegolf, kun en koskaan ole ollut nurmigolfistakaan kiinnostunut. Nyt tulee treenattua ja kilpailtua parikymmentä tuntia viikossa, ja siihen vielä kilpailumatkat.
Harrastajista suuri enemmistö on miehiä.
– Esimerkiksi edellisessä European Openissa oli 140 miestä ja 10 naista. Ilmeisesti aloittaminen on naisille vaikeampaa, vaikkei tämä mikään voimalaji olekaan. Toisaalta ne tytöt, jotka ovat mukana ovat sitten ihan huippuja, Backman pohtii.
Loviisan rata on erinomainen, muttei aivan riittävä isoihin kisoihin. Harrastajia on 10-vuotiaista eläkeikäisiin, ja lisää tulee jatkuvasti.
– Uudistusten jälkeen seuralla on virtaa enemmän kuin miesmuistiin, Kindstedt iloitsee.

Lisätietoja Facebookissa:
LoFro – Loviisan Frisbeegolf ry.