Varjo tarpeen. Rehevä kasvusto tarjoaa kaloille varjoa ja suojaa, sekä hillitsee vesikasvillisuutta. Vedessä jokitalkkari Aki Janatuinen, kaivinkoneen ohjaimissa oli Jorma Nyström. Kuva Auli Henriksson
Loviisanjoen sivu-uoman kunnostus alkoi maanantaina ja jatkuu vielä tiistaina käsin tehtävällä hienosäädöllä.

GARNISON Kunnostushanke on osa Jokitalkkari 2017-2018 -hanketta. Hankkeen vetäjä on Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys kumppaninaan Loviisan kaupunki. Varsinainen kunnostusalue on Lapinjärvestä alkunsa saavan 25 kilometriä pitkän Loviisanjoen sivuhaarassa. Kunnostettavan alueen pituus on noin 200 metriä, pääosa kunnostustoimista tehdään alueen keskivaiheilla ja niskan läheisyydessä, kosken alaosalla toimet ovat vähäisempiä. Kunnostuksessa tehdään sivu-uomaan kutusoraikkoja taimenille sekä kivetään suojapaikkoja.

Istutukset jatkuvat

Kalataloussuunnittelija, iktyonomi Sampo Vainio kertoo taimenen poikasia istutetun Loviisan keskustaan kolmena keväänä. Istutukset jatkuvat vielä pari vuotta ja sitten pidetään ainakin välivuosi. Tavoitteena on elvyttää luonnonkanta niin, että päästäisiin taimenen istutuksista viidessä vuodessa. Loviisanjokeen on kotiutettu taimenta vuodesta 2010 alkaen. Vuonna 2015 todettiin joen yläosassa syntyneen luontaisesti jälkeläisiä taimenistukkaille.
Loviisanjoen pääuomaa on kunnostettu aiemmin, ja sitä tehtiin enemmän maisema edellä, kun sivu-uomassa mennään kala edellä, toki maisemakin hyötyy samalla, kuvailee Vainio.

Istutuksista eroon. Kalataloussuunnittelija Sampo Vainio toivoo taimenen luonnonkantojen elpyvän niin, että istutuksista voisi päästä eroon. ”Laitoskalat” kun eivät voi korvata luonnonkantoja. Kuva Auli Henriksson

Pienellä purollakin on iso merkitys kaloille.
– Isojen vaelluskalojen poikaset syntyvät ja kasvavat tällaisilla paikoilla, idea on saada tämä kutu- ja poikaspaikaksi. Taimen on uhanalainen, ja tästä on lyhyt vaellusmatka mereen.
Sivu-uoma on rännimäinen ja sen tehtävä on johtaa vettä. Nyt tehtävät kunnostustyöt eivät saa tulpata vettä, jotta tulvavetoisuus ei pienene.

Nähtävyydeksi?

Vainio kertoo pääkaupunkiseudulla jo tulleen nähtävyydeksi mennä katsomaan, kun taimenet palaavat kutemaan. Samanlaista näytöstä voisi Loviisanjoen sivu-uomassa nähdä jo syksyllä 2019, jos kaikki menee nappiin. Sivu-uoman sijainti keskellä asutusta olisi oiva hopeakylkien nousun seuraamiseen.
Vaikka sorapetien teolla autetaan taimenta, kunnostustöistä hyötyvät muutkin virtavesilajit, kuten ahven ja hauki.

Neuvottelua. Aki Janatuinen ja Sampo Vainio kunnostustöissä eilen. Hienosäätö käsityönä jatkuu vielä tänään, konetyöt saatiin valmiiksi eilen. Kiviä siirreltiin antamaan taimenille omia ”reviirikivi”, soraikot antavat suojaa ja kutupaikkoja. Kuva Auli Henriksson
Loviisanjoki
  • Loviisanjoki saa alkunsa Lapinjärvestä ja se laskee Suomenlahteen Loviisanlahden pohjukkaan keskellä Loviisaa. Joen pituus on noin 25 kilometriä ja sen valuma-alue on noin 117 neliökilometriä.
  • Loviisanjokeen on kotiutettu Ingarskilajoen kantaa olevaa taimenta yhteistyössä Lapinjärven kalastusalueen kanssa vuodesta 2010 alkaen.
  • Vuonna 2015 todettiin joen yläosassa syntyneen luontaisesti jälkeläisiä taimenistukkaille. Loviisan keskustaan istutettiin taimenta ensimmäisen kerran vuonna 2014.
  • Sähkökalastuksessa syksyllä 2016 todettiin erityisesti Loviisankosken sivu-uomassa esiintyvän runsaasti istutettuja taimenia. Kunnostusten myötä taimentiheys alueella voisi olla vielä selvästi suurempi.