Uudenmaan maakuntavaakuna kelpaa  11.06.2010 Itä-Uudenmaan seitsemän kunnan muodostaman Itä-Uudenmaan maakuntaliiton hallitus kokoontuu maanantaina päättämään muun muassa vuoden vaihteessa lakkautettavan maakuntaliiton tunnusten säilyttämisestä. Itäuusmaalaisuuden symboleiksi on vuonna 1997 valittu maakuntavaakuna, jossa on sinisellä pohjalla kolme hopeista liekkiä sekä maakuntakala meritaimen, maakuntakukka leskenlehti, maakuntakivi Sipoon kalkkikivi ja maakuntalintu haarapääsky. Itä-Uudenmaan kuntien liittyessä 1.1.2011 Uudenmaan liittoon uusina jäseninä ovat kunnat virallisesti osa Uudenmaan maakuntaa. Samalla Itä-Uusimaa virallisena maakuntana lakkaa olemasta. Uudenmaan maakunnan tunnukset; soutuvenevaakuna, kuha, valkovuokko, mustarastas ja sarvivälke tulevat myös Loviisan seudun virallisiksi maakuntatunnuksiksi. Kaupan päälle saadaan myös maakuntanisäkäs; siili, jollainen on itäuusmaalaisilta puuttunut. Myös esimerkiksi Kymenlaakson maakunnan rajalla Ahvenkoskella oleva Itä-Uudenmaan vaakuna vaihtuu Uudenmaan vaakunaksi. Entisistä ruotsinpyhtääläisistä ja kaikista nykyisistä loviisalaisista samoin kuin lapinjärveläisistä tulee taas hallinnollisesti ja tilastollisesti eli virallisesti uusmaalaisia parin vuosikymmenen tauon jälkeen. Maakuntaliiton nuoresta iästä huolimatta Itä-Uusimaalla on oma identiteetti ja maakuntahenkeäkin, vaikka itäuusmaalaisiksi itsensä kokevien joukko onkin pienempi kuin esimerkiksi hämäläisten tai savolaisten heimot. Itä-Uusimaa on ollut eräänlainen heimojen, äidinkielten ja kulttuurien sulatusuuni, jossa hämäläiset ja itäiset murteet, kulttuurit ja geenit ovat sekoittuneet rantaruotsalaiseen asujaimistoon. Ennen Itä-Uudenmaan liiton perustamista juuri Loviisan seutua pidettiin Itä-Uusimaana, jossa perustettiin useita yrityksiä ja yhdistyksiä, joissa esiintyi sana Itä-Uusimaa. Itä-Uudenmaan säästöpankki, Itä-Uudenmaan terveyskeskus ja Östra Nyland-lehti esimerkkeinä. Porvoossa yritysten ja yhteisöjen nimissä käytettiin yleisimmin Porvoota, eikä Itä-Uusimaata tai Östra Nylandia porvoolaisnimissä juuri esiintynyt. Jos ylipäänsä jossakin, niin itäuusmaalaisuuden henkinen keskus sijaitsisi jossakin Hopom-järven eteläpuolella. Siitä itään päin alkaa kymenlaaksolaisuus, pohjoiseen hämäläisyys ja länteen uusmaalaisuus vahvistua itäuusmaalaisuuden kustannuksella. Maakuntaliiton purkamisen rinnalla päätös maakunnan tunnuksista on sinänsä vähäinen, mutta sillä on kirjaimellisesti symboliarvoa. Jukka Kuoppamäen säveltämä ja sanoittama Itä-Uudenmaan maakuntalaulu jäi useimmille itäuusmaalaisille vieraammaksi kuin Uusmaalaisten laulu saatikka nälkämaan laulu. Tuskin maakuntaeläinten tai muidenkaan tunnusten perään kovin moni haikailee. Entisestä Uudenmaan lääninvaakunasta tehty Uudenmaan soutuvenevaakuna kelvannee hyvin viralliseksi maakuntatunnukseksi Loviisan seudullekin. Myös Itä-Uudenmaan maakuntavaakunnalle voi vielä olla käyttöä Uudenmaan maakunnan metropolialueen itäisten kuntien ja yhteisöjen tunnuksena. Eräänlaisena itäuusmaalaisuuden symbolina. Samaan tapaan kuin Loviisan seudun lakkautettujen kuntien vaakunoita ja viirejä voidaan käyttää ja käytetään edelleen kotiseututunnuksina. Kuten esimerkiksi Liljendalin entisen kunnantalon seinässä.Monien yritysten mielestä kuntien, niiden liikelaitosta sekä seurakuntien kanssa on hankalaa ja riskialtista tehdä sopimuksia sekä kauppoja. ”Hankaluutena” on vaatimus, että julkisyhteisöjen päätöksenteon tulee olla tarkasti määrämuotoista, avointa ja demokraattista. Julkisyhteisöjä koskee muun muassa laki asiakirjojen julkisuudesta. Lisäksi päätöksistä voidaan yleensä valittaa, ja usein valitetaankin. Periaatteessa kuka tahansa voi halutessaan valittamalla hankaloittaa sekä viivyttää yrityksen ja julkisyhteisön välistä yhteistyötä tai kaupan toteutumista. Perusteena voi olla muotoseikka tai vakavampi vääryys tai virhe. Valituksen motiivina voi olla yleinen etu tai oma etu, mutta turhan usein myös silkka kateus, kauna tai kiusanteko. Joillekin valittaminen on suorastaan toinen luonto. Nykyinen ”helppo” valituskäytäntö ja etenkin valitusten pitkät käsittelyajat ovat ongelmallisia. Ne tekevät julkisyhteisöjen kanssa asioimisen kankeaksi ja arvaamattomaksi. Määrämuotoja, avoimuutta tai hyvää hallintotapaa ei pidä vilpittömien tarkoitusperienkään toteuttamiseksi pyrkiä kiertämään, sillä silloin ajaudutaan todennäköisimmin ojasta allikkoon. Julkisyhteisö kankea ja arvaamaton sopijapuoli Monien yritysten mielestä kuntien, niiden liikelaitosta sekä seurakuntien kanssa on hankalaa ja riskialtista tehdä sopimuksia sekä kauppoja. ”Hankaluutena” on vaatimus, että julkisyhteisöjen päätöksenteon tulee olla tarkasti määrämuotoista, avointa ja demokraattista. Julkisyhteisöjä koskee muun muassa laki asiakirjojen julkisuudesta. Lisäksi päätöksistä voidaan yleensä valittaa, ja usein valitetaankin. Periaatteessa kuka tahansa voi halutessaan valittamalla hankaloittaa sekä viivyttää yrityksen ja julkisyhteisön välistä yhteistyötä tai kaupan toteutumista. Perusteena voi olla muotoseikka tai vakavampi vääryys tai virhe. Valituksen motiivina voi olla yleinen etu tai oma etu, mutta turhan usein myös silkka kateus, kauna tai kiusanteko. Joillekin valittaminen on suorastaan toinen luonto. Nykyinen ”helppo” valituskäytäntö ja etenkin valitusten pitkät käsittelyajat ovat ongelmallisia. Ne tekevät julkisyhteisöjen kanssa asioimisen kankeaksi ja arvaamattomaksi. Määrämuotoja, avoimuutta tai hyvää hallintotapaa ei pidä vilpittömien tarkoitusperienkään toteuttamiseksi pyrkiä kiertämään, sillä silloin ajaudutaan todennäköisimmin ojasta allikkoon.     Arto Henriksson Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, PL 42, 07901 Loviisa Puh. (019) 532701, Fax (019) 532706, toimitus@lovari.fi