Tyytymättömyydestä ja moittimisesta on tullut monille suorastaan elämäntapa, joka yhdistää ja lisää yhteisöllisyyttä. Kun tyytymätön kohtaa kaltaisensa, haukutaan kunnan virka- ja luottamusmiehet, yritysten palvelut, pomot ja työtoverit. Se yhdistää, kun ollaan samoilla linjoilla. Jos joku erehtyy kehumaan jotakin, niin hän ei enää kuulu joukkoon. Muutaman kehumiskerran saa vielä anteeksi, mutta jos tyytyväisyys näyttää toistuvan, on vaarana leimautua nuoleskelijaksi.
Yleisessä keskustelussa näyttää jopa siltä, että kansalaisten suuri enemmistö elää jatkuvassa tyytymättömyyden kurimuksessa ja murheen alhossa, vaikka kyselytutkimusten mukaan suomalaiset ovat yksi maailman onnellisimmista ja tyytyväisimmistä kansoista. Loviisalaisetkaan eivät tästä juurikaan poikkea, vaikka epäkohtia tuodaan täälläkin julkisuuteen suorastaan ehtymättömistä lähteistä. Myös Loviisan Sanomia moititaan usein siitä, että lehti nostaa esille erilaisia epäkohtia ja antaa tilaa kielteisille kannanotoille sekä negatiivisille uutisille, jotka pilaavat Loviisan mainetta. Tai heikentävät Loviisan mahdollisuuksia saada alueelle asukkaita, työpaikkoja ja teollisuutta, kuten ydinvoimaa.
Paikallislehdissä laidasta toiseen vellova mielipidekirjoittelu, eri hankkeiden ja päätösten kriittinen arviointi sekä julkinen debatti voivat joidenkin päättäjien mielestä olla uuvuttavan rasittavaa, mutta kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta se on pikemminkin koko seutukunnan rikkaus. Se on merkki kuntalaisten aktiivisuudesta ja kiinnostuksesta elinympäristönsä kehittämiseen. Sen on oivaltanut ainakin Liljendalin kunnanjohtaja ja uuden Loviisan tuleva perusturvajohtaja Sten Frondén, joka pohtii tuoreessa nettipäiväkirjassaan eli blogissa ”miten saada ihmiset osallisiksi, kantaaottaviksi ja aktiivisiksi lähiyhteisön jäseniksi. Kuinka herättää kiinnostus osallistua ja rakentaa niin omaa kun naapureidenkin viihtyvyyttä”. Myös Pernajan kunnanjohtaja ja uuden Loviisan talousjohtaja Ralf Sjödahl on sisäistänyt kansalaiskeskustelun arvon ja ”nöyrtynyt” usein käymään kuntalaiskeskustelua paikallislehtien riippumattomilla mielipidesivuilla. Viimeksi viime viikolla vesijohtohankkeista. On korrektia vastata kuntalaisten lehdissä esittämiin asiallisiin kysymyksiin, vaikkei juupas-eipäs kinasteluun yleensä kannata kenenkään ryhtyä.
Sisimmässään useimmat päättäjät haluaisivat varmaankin toimia alueella, joissa ei olisi riippumatonta paikallista mediaa tarjoamassa foorumia ja aineksia kansalaiskeskustelulle. Suomessa on sellaisiakin paikkakuntia, joissa julkista keskustelua lähiyhteisön kehittämisestä ei käydä juuri lainkaan eikä päätöksiä, näkemyksiä tai hankkeita kyseenalaisteta. Loviisan seudulle sen sijaan on ominaista, että täällä debattiin ryhdytään jopa poikkeuksellisen herkästi vähäisimmistäkin aiheista. Kansalaiskeskustelussa usein päätöksiä vastustavat ovat aktiivisempia kuin kannattajat. Eriävä mielipide sekä kritiikki saavat usein enemmän huomiota kuin itse päätös, jonka takana on sentään selkeä enemmistö. Siitä on myös edustuksellisessa demokratiassa lähdettävä, että esimerkiksi valtuuston enemmistö edustaa kansalaisten enemmistöä. Kritiikistäkin on silti syytä olla iloinen, koska se kertoo ainakin asukkaiden mielenkiinnosta elinympäristönsä kehittämiseen. Päätösten, uudistusten ja hankkeiden on aina kestettävä kriittistäkin tarkastelua. Debatit ja mielipidekirjoitukset ovat tärkeä osa kansalaisyhteiskuntaa. Eri hankkeita koskevasta kiivaastakin keskustelusta on todettava, että jos ei se tapa hanketta, se vahvistaa.
Kamerat kitkevät tehokkaasti ilkivaltaa
Loviisan kaupunki harkitsee kameravalvonnan lisäämistä alueellaan, vaikka valtuusto jo kertaalleen hylkäisikin virkamiesten esitykset valvontakameran asentamisesta Laivasillan alueelle ja erityisesti Laivasillan kallista vessalaitosta tarkkailemaan. Kameroiden avulla on monissa paikoissa pystytty tehokkaasti vähentämään ilkivaltaa ja siitä aiheutuvia kustannuksia. Esimerkiksi Lovarin verkkokameran asentamisen jälkeen ilkivalta on Loviisan torin alueella vähentynyt merkittävästi, vaikkei verkossa vapaasti näkyvää videokuvaa tiettävästi mihinkään tallennetakaan. Kameravalvonta ja erityisesti videokuvan tallentaminen ei silti ole täysin ongelmatonta, jos on vaarana, että sillä loukataan kansalaisten yksityisyyttä. Tosin myös väkivalta ja ilkivalta, jos mitkä, loukkaavat vakavasti kansalaisten oikeuksia. Toreilla ja kaduilla sekä muilla julkisilla paikoilla on joka tapauksessa syytä käyttäytyä niin, että se kestää päivänvalon vaikka julkisesti videokuvasta katsottuna.
Arto HenrikssonLoviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, PL 42, 07901 Loviisa
Puh. (019) 532701, Fax (019) 532706, toimitus@lovari.fi