TVO:lle, Fortumille ja Fennovoimalle joukkohauta
  13.11.2007


Teollisuuden Voiman ja Fortumin yhteisyhtiön Posivan ilmoitus kieltäytyä vastaanottamasta Fennovoiman mahdollisen ydinvoimalan käytettyä polttoainetta kertoo uudenlaisesta kilpailutilanteesta Suomen ydinvoimateollisuudessa. Myös Fortum on kilpaillut enemmän tai vähemmän tosissaan teollisuuden omistaman Pohjolan Voima –leirin kanssa. Kilpailuasetelmasta huolimatta yhtiöt ovat aina kyenneet hyvin myös yhteistyöhön, kun siitä on ollut molemmille selkeästi hyötyä. Teollisuus otti valtion omistaman IVOn – tosin pitkin hampain – aikanaan TVO:n osakkaaksi ja sen jälkeen osapuolet perustivat uutta ydinvoimalaa valmistelleen Perusvoima Oy:n. Teollisuus otti IVOn myös 40 prosentin osuudella osakkaaksi ydinjäteyhtiö Posivaan sen jälkeen, kun valtioneuvosto kielsi ydinjätteiden maastaviennin ja tuonnin. Yhteistyöstä ja tutkimus- sekä muiden kustannusten jakamisesta oli molemmille selkeästi taloudellista hyötyä. Fortumin vahva asema Suomen markkinoilla on koettu ongelmaksi etenkin kilpailuviraston ja osin myös kauppa- ja teollisuusministeriön suunnassa. Pohjolan Voiman vahva asema on ongelmattomampi, sillä se hankkii sähköä lähinnä omistajilleen eikä siihen ole kilpailuvirastollakaan nokan koputtamista. Kilpailu Suomen sähkömarkkinoilla näyttää joka tapauksessa kiristyneen. Se on terve piirre. TVO:n taustavoimat ja Fortum eivät ole kyenneet peittelemään närkästystä uuden vahvan kilpailijan Fennovoiman tulosta alalle. Sen osakkaina on useita Fortumin ja välillisesti myös TVO:n asiakkaita. Yhtiöt varovat ainakaan julkisesti kampittamasta Fennovoiman alkutaivalta, mutta eivät myöskään laula hoosiannaa tulijan kunniaksi. Ydinjätekysymys on iso kynnys uudelle tulokkaalle. Posiva-yhteistyöstä sulkeminen hankaloittaisi merkittävästi Fennovoiman ydinvoimahanketta. Fennovoima on tosin itse hankaloittanut sopimukseen pääsyä julistamalla neuvottelematta aikeensa viedä ydinpolttoainejätteensä Posivan kansalliseen joukkohautaan.

Suomi ja Ruotsi ovat maailmassa pisimmällä käytetyn ydinpolttoaineen loppusijoitusratkaisun kehittämisessä. Ruotsissa kaikkien kymmenen ydinreaktorin ja eri yhtiöiden jätteet suunnitellaan loppusijoitettavaksi yhteen SKB:n loppusijoitustilaan Oskarshamnissa. Yhteistoteutuksesta hyötyvät kaikki. Olisi yritys- ja kansantalouden kannalta typerää louhia erillisiä luolia ympäri maata. Sama logiikka pätee Suomeenkin. Ei olisi mitään mieltä ryhtyä rakentamaan Fennovoimalle omia kallioluolia, kun kerran Eurajoelle jo rakennetaan 500 metrin syvyyteen ulottuva loppusijoitustila TVO:n ja Fortumin polttoainetta varten. On todennäköistä, että Fennovoiman ja Posivan omistajien kesken löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä neuvotteluratkaisu, joka mahdollistaa yhteisen loppusijoituksen. Yhteistyöhön pääsemistä saattaa helpottaa ydinenergialain 29 pykälä, jonka perusteella ”ktm voi määrätä eri jätehuoltovelvolliset hoitamaan jätehuoltotoimenpiteitä yhteisesti, jos siten voidaan lisätä turvallisuutta tai pienentää merkittävästi kustannuksia tahi jos muut painavat syyt sitä vaativat”. Pykälän säätämisen takana oli varmistaa, että TVO ja IVO päätyvät järkevään yhteistyöhön, kuten päätyivätkin. Ei ole syytä epäillä, etteikö sama logiikka päde Fennovoimaan. Myös ktm:ssä lienee tahtotila tasoittaa uuden toimijan tietä markkinoille, vaikka se ei pakottamisesta tässä vaiheessa halua puhua. Fennovoiman esteeksi saattaa tosin heittäytyä Eurajoen kunta, jonka veto-oikeuden yli ei ktm:kään voisi kävellä. Asetelma on toistaiseksi kaikin tavoin herkkä ja avoin, mutta yhteistyöhön päätyminen on silti selvästi todennäköisin ratkaisu.

Kokonaan toinen kysymys on ydinpolttoaineen kalliohautauksen järkevyys ylipäänsä. Tosiasia on, että ydinreaktorista käytettynä poistettavassa polttoaineessa on jäljellä vielä peräti 96 prosenttia uraanin energiasta. Tavallisen ydinvoimalan fissiossa polttoainesauvan uraanista hajoaa neljässä vuodessa lämmöksi vain 3 prosenttia, ja 1 prosentti muuttuu transuraaneiksi. Polttoaineen jälleenkäsittelylaitoksilla jäljelle jääneestä 96 uraaniprosentista voitaisiin valmistaa kierrätyspolttoainetta sekä tavanomaisiin että hyötöreaktoreihin. Luonnonuraanin hinta on tällä hetkellä vielä niin alhainen ja jälleenkäsittely niin kallista, ettei uusiokäyttö ole kannattavaa. Jossain tulevaisuudessa kerran käytettyä ydinpolttoainetta ryhdytään jalostamaan uusiokäyttöön. Voi olla, että se on näköpiirissä jo vuonna 2020, kun nykyisten ydinvoimaloiden polttoainetta pitäisi ryhtyä loppusijoittamaan. Useimmat ydinvoimavaltiot tuntuvat panttaavan ydinjäteratkaisujaan juuri jälleenkäsittelyn odotuksessa. Posivakin on tehnyt suunnitelmat siitä miten jo loppusijoitettu polttoaine voidaan tarvittaessa palauttaa uusiokäyttöön kymmenien tai jopa satojen vuosien kuluessa. Jälleenkäsittelystäkin syntyy korkea-aktiivista ydinjätettä, joka on tarpeen loppusijoittaa pysyvästi pois ihmisen elinpiiristä eli loppusijoitustiloja ei siinäkään tapauksessa rakenneta turhaan.

Pikkumaakunnalle maakunnan osakaavoja?

Itä-Uudenmaan maakuntaa ja sen maantieteellistä mittaa on monasti pidetty liian pienenä maan muihin maakuntiin verrattuna. Uudenmaan liitto haluaa liittää Itä-Uusimaan osakseen, jotta suuret kaavoitushankkeet voidaan toteuttaa riittävän laajasti pääkaupungin metropolialueella. Kyse on ollut pitkälti paineista yhdistää koko vanhan Uudenmaan maakuntakaavat. Eilen itäuusmaalainen ”vastaveto” oli hyväksyä maakuntavaltuustossa kokoomuksen ponsi, jossa maakuntakaavaa esitettiin pilkottavaksi Porvoon ja Loviisan seutujen pienemmiksi maakuntaosakaavoiksi. Ponsi kuulostaa pöljältä, ja sitä se onkin, mutta sen avulla voi olla mahdollista ryhtyä mahdollisimman pikaisesti korjaamaan eilen hyväksytyn maakuntakaavan virheitä ja puutteita Loviisan seudulla. Maakuntaosakaavan remontti on syytä aloittaa jo ensi vuonna.

  e-mail  Arto Henriksson



Loviisan Sanomat, Sibeliuksenkatu 10, PL 42, 07901 Loviisa
Puh. (019) 532701, Fax (019) 532706, toimitus@lovari.fi