Pressuhallista Nordikselle

Loviisa on paikka, jossa voi rauhoittua Helsingin hulinan jälkeen. Pääkaupunki ja harjoittelu kutsuvat kuitenkin Teemu Engbergiä jo ensi viikolla.

LOVIISA Loviisalaislähtöinen Teemu Engberg pääsi kunnolla maistelemaan jääkiekossa maamme korkeimman sarjatason vauhtia Helsingin IFK:n taistellessa kärkisijoista SM-li igassa.
18-vuotiaan nuorukaisen tie on kulkenut Rauhalan pressuhallista Helsingin IFK:n historialliseen kotihalliin Nordenskiöldinkadulle. Helsingin IFK:n junioreiden riveihin hän siirtyi LJK:sta 13-vuotiaana.

Kuusi vuotta myöhemmin hän kuuluu IFK:n liigamiehistöön. Takataskussa on myös vuoteen 2020 asti tehty pelaajasopimus. Se julkistettiin toukokuun alussa.

– Siitä oli ollut puhetta. Se ei tullut yllätyksenä. Se on kuitenkin vain yksi askel. Ei tähän tarvitse tyytyä.

Engberg on siinäkin mielessä historiallinen loviisalaiskiekkoilija, että hän on ensimmäinen LJK:n kasvatti, joka on pelannut ylimmällä sarjatasolla.

Peliaika?

Hän toteaa, että jatkossa peliajan saaminen on itsestä kiinni. Mikään ei tule tarjottimella, vaan harjoitteluun on satsattava, sillä kilpailu on kovaa.

– Pitää oppia olemaan tehokas myös pienellä peliajalla.

Kehitettävää hän löytää itsestään paljon.
– Luisteluvauhti riittää ihan hyvin, mutta siinäkin on tekemistä. Pitää olla myös vahvempi. Lihasmassaa pitää saada muutama kilo.
Tällä hetkellä Engberg on 180 senttiä pitkä ja painaa noin 83 kiloa.

Henkilökohtaisesti rima on korkealla.

– Tavoitteenani on olla hyvä pelaaja, joka tekee kentällä jotain odottamatonta.
Hän ei halua olla pelaaja, joka hukkuu massaan jäällä.
– En halua olla perusliigapelaaja.

Liigavauhti?

Nuorukainen pääsi ottamaan tuntumaa liigan vauhtiin viime kaudella.
– Pelasin runkosarjassa 22 ottelua ja pleijareissa viisi.

Liigauransa avausmaalin Engberg teki yhdeksännessä ottelussaan 11. tammikuuta vieraissa Mikkelin Jukureita vastaan. Kauden päätteeksi kaulaa koristi SM-pronssi.

– Ihan hyvältä tuntui ja loppua kohden vielä paremmalta.

Engbergin oma arvio on, että hän pääsi mukaan liigatahtiin, mutta tekemistä on vielä.
Lisäksi liigajäillä rinnalla luisteli koko ajan uusia pelaajia, joten tähän sopeutuminen otti aikaa.

– Siihen vain pitää tottua, että aina on uusi äijä vieressä.

Ero on selvä aikuisten ja junioripelien välillä.
– A-junnujen peleissä kiekkoa pystyy suojaamaan ihan hyvin ja pysyn kiekossa taklauksissa.

Liigassa kokeneemmat ja vahvemmat pelaajat vievät kiekon helpommin pois.

– Siinä sen eron huomaa.

Pelitavassa on myös eroa. Rutinoituneet liigapelaajat osaavat toteuttaa sitä illasta ja päivästä toiseen.

– Itsellä sen suhteen saattoi tulla vielä virheitä.

Pronssissa karvas maku

Engbergistä huokuu voitontahto. Kauden päätteeksi Liigassa kolmanneksi jääminen saa Engbergin hymähtelemään.

– Ei se ole huono. Itse en halua laskea kuin mestaruuksia. Toivottavasti niitäkin tulee jonakin päivänä.

Hänen mukaansa joukkueella oli kaikki eväät mennä finaaleihin saakka.
Oulun Kärpät oli kuitenkin kovempi seitsemänteen peliin asti venyneessä välieräsarjassa. Sitä ei enää kuitenkaan muistella.
Viime kausi meni suurimmaksi osaksi HIFK:n A-nuorien riveissä. Sieltäkin palkintokaappiin tuli pronssia.

Myös maajoukkuepelit kiinnostavat edelleen.

– Tavoitteena on, että pääsisin pelaamaan alle 20-vuotiaiden MM-kisat. Yritetään päästä sinne. Se vaatii sitä, että pystyy pelaamaan omalla tasolla seurajoukkueessa.

– Sinne olisi hieno päästä.

Loviisassa voi rauhoittua

Viime viikot Engberg on viettänyt aikaa Loviisassa ja valmistautunut tulevaan kauteen harjoittelemalla omaehtoisesti.
Hän on ollut tuttu näky paikallisella kuntosalilla ja Loviisan lenkkireiteillä.

– Fysiikkavalmentajan ohjeilla on menty.

Ensi viikolla tapahtuu paluu arkeen ja Helsinkiin. Joukkueen harjoituskausi käynnistyy maanantaina.

– Pitäisi saada unirytmi palautettua, hän naureskelee.
Harjoituskaudella silmät on aukaistava nykyistä aikaisemmin.

Loviisan harjoitteluolosuhteet?

Engberg toivoo monen muun tavoin, että harjoitteluolosuhteet saataisiin paremmiksi Loviisassa.

– Jos saan olla ihan rehellinen, niin olosuhteet pitäisi olla paljon paremmat.

Hän toivoo, että Loviisaan saataisiin kunnollinen jäähalli pukukoppeineen.
Hän muistelee aloittaneensa lajin parissa ulkojäillä.

– Ekan jengin kanssa aloitimme juuri silloin, kun pressuhalli oli tullut. Siellä ei silloin ollut edes kahviota.
Siitä on kulunut jo tovi.