Portinvartijasta sisäänheittäjäksi

Keskiviikkona julkistetussa kansainvälisessä lehdistönvapausindeksissä Suomen sijoitus putosi viime vuoden kolmannelta sijalta neljänneksi, kun vielä vuoteen 2016 saakka Suomi oli paistatellut seitsemän vuotta listan ykkösenä.

Suunta on huono, vaikka ei nelossijakaan huono ole, kun 180 valtion listalla taakse jäävät vielä useimmat läntisen sivilisaation sivistysvaltiot.

Toimittajat ilman rajoja -järjestön listalla valtiot sijoittuvat paremmuusjärjestykseen sen perusteella, miten vapaasti toimittajat ja media saavat toimia ja miten poliittiset päättäjät kunnioittavat tätä vapautta niin kansallisella kuin paikallistasoilla. Heikoin lehdistönvapaustilanne on edelleen Pohjois-Koreassa, Eritreassa, Turkmenistanissa ja Syyriassa.

Ensi viikolla, 3.5. Suomessakin vietetään kansainvälistä sananvapauden päivää, ja siksi on aihetta tarkastella sananvapauden ja lehdistönvapauden tilaa myös Loviisan seudulla.

Kun 1.7.1997 aloitin Loviisan Sanomien päätoimittajana, oli sananvapauden tila ja paikallinen mediaympäristö oli tyystin erilainen kuin tällä hetkellä. Silloin paikkakunnalla ilmestyi kaksi paikallislehteä: Loviisan Sanomat ja Östra Nyland, joiden toimituksissa pitkälti päätettiin mitä asioita laajempaan paikallisjulkisuuteen nostettiin sekä mistä asioista toreilla ja turuilla yleensä puhuttiin. Sosiaalista mediaa ei ollut eivätkä edes juorut edenneet valon nopeudella, kuten tällä hetkellä netissä.

Paikallisia debatteja käytiin lähinnä kahdesti tai kolmasti viikossa ilmestyneiden lehtien mielipidepalstoilla, jotka olivat lähes ainoita sananvapauden paikallisia kanavia. Lehtien kilpailutilanne piti silloinkin huolen siitä, ettei paikallistakaan mielipidemonopolia päässyt syntymään. Jompikumpi paikallislehdistä yleensä antoi kaikille mielipiteille palstatilaa. Mielipidekirjoitukset tulivat aluksi paperipostina, ja kesti yleensä useita päiviä ennen kuin julkaistuun mielipidekirjoitukseen sai julkaistua vastauksensa seuraavassa paperilehdessä.

Tempo oli verkkainen, ja kuuminkin kiihko ehti yleensä laantua ja suupielen vaahto kuivua viimeistään postimerkkiä nuoltaessa.
Runsaassa 20 vuodessa media ja sananvapauden tilanne on muuttunut Loviisassakin rajusti. Loviisan Sanomat perusti 2000-luvun vaiheessa internettiin seutukunnan ensimmäisen yleisen keskustelupalstan, jossa kuka tahansa saattoi jakaa mielipiteitä myös nimimerkin takaa.

LS:n nettipalsta johti moniin tutkintapyyntöihin, ja oli esillä myös pitkässä oikeusprosessissa. Lopulta palsta jouduttiin ”pitovaikeuksien” takia sulkemaan. Se antoi esimakua tulevasta sosiaalisen median maailmasta, jossa Facebook- ja Twitter ovat nykyisin hallitsevia toimijoita.

Kansalaisten sananvapaus on kuluneena vuosikymmenenä laajentunut merkittävästi. Samalla sen laatu oli paikoin suorastaan romahtanut. Nyt kuka tahansa voi milloin tahansa sanoa lähes mitä tahansa mistä tahansa asiasta.

Myös paikallislehden päätoimittajan rooli on muuttunut yhä selkeämmin julkisuuden portinvartijasta paikallisen verkkopalvelupisteen sisäänheittäjäksi ja somen siivoojaksi.
Läheskään kaikki eivät nimittäin ymmärrä arvostaa some-palveluiden myötä saamaansa suurta sananvapautta sekä mahdollisuutta ilmaista mielipiteensä tuhansille somen käyttäjille.

Arvostuksen puute ilmenee muun muassa törkykirjoituksina ja joskus jopa vihapuheena. Pöljimmät eivät näytä ymmärtävän tai välittävän, että pikkutuntien some-postaukset ovat tuhansien tai jopa satojen tuhansien katsottavissa saman tien.
Sananvapaus ja älynvapaus näyttävät valitettavan usein laajenevan käsikynkkää.

Kaikista lieveilmiöistä, haitoista ja ylilyönneistä huolimatta sananvapauden nettosaldo näyttäisi silti sosiaalisen median ansiosta olevan vahvasti positiivinen. Ainakin toistaiseksi.

Myös Loviisan paikallisyhteisö ja koko kansalaisyhteiskunta on muuttunut avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi sekä demokraattisemmaksi, mutta samasta syystä myös entistä haavoittuvammaksi, kun kuka tahansa voi milloin tahansa pyrkiä epämääräisin motiivein ottamaan julkisuuden omiin käsiinsä.
Siksi meidän on syytä vaalia ihmisarvoa, lakeja ja sääntöjä kunnioittavaa vilpitöntä sananvapautta, jotta sananvapaus suojelisi jatkossakin meitä.