Pomo ei katoa huomaamatta

Loviisan kaupungin vs. perusturvajohtajan virkasuhteen päättäminen kesken koeajan ja sitä seurannut hiljaisuus tiedottamisessa synnytti todella omituisen tilanteen.

Tilanne alkoi avautua vasta, kun työntekijät alkoivat ihmetellä, missä heidän pomonsa on: onko hän hävinnyt vai irtisanoutunut, vai mistä oikein on kysymys? Työsuhteen purkamisesta ehti kulua kolme viikkoa ilman, että siitä kerrottiin henkilöstölle, saati julkisuuteen.

Tavanomainen käytäntö organisaatioissa on, että tärkeistä asioista kerrotaan ensin henkilöstölle ja sen jälkeen heti julkisuuteen. Johtavan virkamiehen lähtöä ei voi ”unohtaa” seuraavaan viralliseen kokoukseen, tässä tapauksessa kaupunginhallituksen kokoukseen saakka. Se pidetään 7. elokuuta.

Tilanne on varmaan ollut ikävä ja kiusallinen puolin ja toisin. Kesäkin oli heleimmillään.
Ne eivät kuitenkaan ole hyviä syitä hiljaisuuteen.

Viimeksi viime keväänä Loviisassa saatiin päänsärkyä tiedottamisen ongelmista, kun kaupunginjohtaja irtisanoutui yllättäen.

Loviisan kaupunki ei ole tietenkään ainoa organisaatio, jossa tiedottamisessa on parantamisen varaa. Sama koskee monia organisaatioita, olivat ne julkisyhteisöjä tai yrityksiä. Ikävistä käänteistä on tietenkin ikävää kertoa, mutta siksi avoin tiedottaminen onkin ensiarvoisen tärkeää.

Valitettavasti Loviisan kaupunki ei yleensä käytä tiedottamista apuna edes myönteisissä asioissa, vaikka julkisuus olisi taattu ja se olisi vielä ilmaista. Tiedottaminen on muutakin kuin torin aukioloaikoja ja mukavia tapahtumia. Eikä se ole pelkkää kriisiviestintää, sillä usein rutiini ratkaisee. Avoin ja aktiivinen ote on huomattavasti parempi kuin umpimielinen ja reaktiivinen.

Kaupungin suhtautumisesta tiedottamiseen syntyy valitettavasti sellainen kuva, että kaupungin henkilöstö ja kaupunkilaiset – veronmaksajia kaikki – eivät ole kovin tärkeitä.
Toivottavasti uusi valtuustokausi tuo tilanteeseen parannuksen. Kaupunki on vahvistanut viestinnässä työskentelevää henkilöstöään, mutta vastuu viestinnän onnistumisesta on organisaation huipulla.

Pitempi työpäivä auttoi jaksamaan

Suomen lähi- ja perushoitajaliitto SuPerin valtakunnallisilla opintopäivillä palkittiin äskettäin kaksi vanhustenhoidon innovaatiota. Toinen palkinnoista meni Kuusamoon, toinen Helsingin kaupungin Vuosaaren 1. alueen kotihoidolle.

Vuosaaressa uudenlaista työaikaa kokeili 21 työntekijästä 19 hoitajaa ja yksi oppisopimusopiskelija, jotka osallistuivat asiakastyön uudelleen suunnitteluun.

Asiakaskäynnit suunniteltiin niin, että aikakriittiset käynnit toteutettiin aamun varhaisina ja illan myöhäisimpinä tunteina. Näin iltapäivien käynteihin saatiin lisää aikaa ja sisältöä.

Henkilöstön työ- ja vapaapäivät vaihtelevat, mutta työpäivän pituus on yhdeksän tuntia. Aamun käynneistä tehtäviä siirrettiin iltapäivään. Iltapäiviin pystyttiin lisäämään muun muassa ohjattua liikeharjoittelua ja tuolijumppaa. Asiakkaan kanssa on myös ollut mahdollista käydä kävelyllä, kauppa-asioilla sekä keskustella rauhassa kahvikupin ääressä. Sama hoitaja pystyy käymään asiakkaan luona sekä aamulla että päivällä,. Se lisää asiakkaan turvallisuuden tunnetta.

Työntekijän palautuminen helpottui niin työpäivän aikana kuin myös päivien välissä.
Myös heidän eettinen kuormansa väheni. Työntekijät ehtivät pitää lounastauon, mikä puolestaan paransi jaksamista ja palautumista. Vapaa-ajan suunnittelukin helpottui, kun työvuorot olivat tiedossa pidemmälle jaksolle.

Vanhustenhoitoa kehitettiin ennakkoluulottomasti muuttamalla toimintatapoja ja uudistamalla ajattelua. Myönteisiä tuloksia syntyi, kun vanhukset saivat aiempaa parempaa hoitoa ja henkilökunnan jaksaminen parani.

Hyvää saadaan usein pienin muutoksin, kun tottuja toimintatapoja ryhdytään tarkastelemaan avoimin mielin: mitä voisimme tehdä toisin, mikä parantaisi kaikkien hyvinvointia?

Vuosaarelaisten hanke todisti, että kaikkea kannattaa kokeilla. Uudistuksia voidaan aina hienosäätää, jos kaikki ei heti sujukaan kuin Strömsössä. Henkilöstö on usein oman työnsä paras asiantuntija, myös muutoksissa. Uudenlaista ajattelua on tuettava ja annettava uudistuksille aikaa ja tilaa.